Me, jotka sodan aikana olimme pieniä, ymmärsimme silloin vain, että 20 vuotta vanhemmat veljemme , isämme ja setämme sekä enomme ovat PUOLUSTAMASSA kotejamme ja koko Suomea, jotka viholliset yrittävät vallata ja ottaa meiltä, -
ja viholliset yrittävät tappaa veljemme ja muut rakkaat ihmisemme.
Näimme äidin surun ja pelon, hän näytti usein itkeneen.
Tunnelma kotona oli muuttunut.
Näin kyllä veljistämme valokuvia, kun he olivat hiihtämässä lumipuvut päällään, ja takana näkyi palava riihi, josta he olivat juuri lähteneet nukuttuaan siellä yöllä muutaman tunnin.
Muuten sota jäi arvoitukseksi, kauheaksi pakkasenkin takia.
ja viholliset yrittävät tappaa veljemme ja muut rakkaat ihmisemme.
Näimme äidin surun ja pelon, hän näytti usein itkeneen.
Tunnelma kotona oli muuttunut.
Näin kyllä veljistämme valokuvia, kun he olivat hiihtämässä lumipuvut päällään, ja takana näkyi palava riihi, josta he olivat juuri lähteneet nukuttuaan siellä yöllä muutaman tunnin.
Muuten sota jäi arvoitukseksi, kauheaksi pakkasenkin takia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet kertonut tuon lukemattomia kertoja, osaamme ulkoa kokemuksesi jo.
Miten se noin syvät jäljet on jättänytkin sinuun, kotona sentään?
Se äidin muuttuminen työtä raatavaksi koneeksi, jolla oli paha mieli ja ikävä poikiansa, Ymmärsin häntä, sillä itsellänikin oli ikävä niitä nuoria miehiä, ja vaikka olin pieni, niin surin minäkin, että jos he joutuvat kuolemaan. Ei muistot unohdu ikinä.
Äidin piti luovuttaa kasvattamiaan ja karjasta saamiaan ruoka-aineita Kansanhuoltoon aina, ja lisäksi hän lähetti myös paketteja rintamalla oleville pojilleen aina. Ei ollut samanlaista kotona kuin ennen. Ennen työteko oli leppoisampaa ja äiti lauloi usein, hänellä oli sopraano-ääniala.
Neuvo sinulle edellinen: älä lue näitä, vaan hyppää yli!
Herkille lapsille, eikä yleensä lapsille saisi kertoa mitä merkitsee sota isille, liikaa peloittavia ja tuskallista luopumista turvallisesta maailmankuvasta.
Menetin oman isäni 4 v, mutta en tajunut edes kaupunkilaisena mitä on kuolema. Äitini säästi kyllä tietoisesti siskoa ja minua, emme saaneet kuunnella uutisia, ei hän meille kertonut mitä sodassa tehtiin.
Hänen osansa työssä käyvänä kaupunkilaisena ei niin epätoivoisen raskas ollut kuin naisten oli silloisessa maataloudessa.
Marmorisia hautakiviä äitini kaiversi Winterillä, koko sota- ajan, mutta se oli ammtillistä, enkä usko hänen surreen joka edesmennyttä siinä. Muutenkin hän oli tekevä ja sisukkaan reipashenkinen yksinhuoltaja äiti.
Kunnioittavasti hän käsitteli laattoja, kotona loman aikana tehdessään, lähellekään ei saanut mennä, kun hän kiinnitti ohutta kultalehteä.
Itselläni oli iltapäivävieras, joten emme katsonut ohjelmaa.
Aloituksesi on kaunis kunnianosoitus maamme itsenäisyyden kalliilla lunastaneille. Hyvä myös muistaa kotirintaman naisia, joiden ansiosta Suomea puolustaville oli ruokaa vietäväksi rintamalle ja kotijoukkojenkin ruokintaan. Lottia on muistettu, mutta nämä kotona miestenkin työt tehneet naiset on unohdettu. Itse olen nuorempi, vasta sodan jälkeen syntynyt, sodasta ei juurikaan kotona puhuttu. Toivottiin vain, ettei sotaa enää koskaan tulisi ja iloittiin rauhan ajasta.
Kyllä tedot kavereiden kautta myöskin kulkivat.
Meillä kävi usein kylässä paras ystäväni, johon 3-vuotiaana vasta tutustuin ja meille syntyi heti yhteiset leikit. Olimmekin sitten ystäviä koko kouluajan, hän lähti kaverikseni myös koulukaupunkiinikin, kaiken tiedon jaoimme.
"Tykinruuaksi" joutumisesta olimme kuulleet puhuttavan, pamauksista, sirpaleista ja ampumisesta, kyllä tuli sodan luonne tietoon meillekin.
Myöhemmin olimme sitä mieltä, että valtion päämiehet saisivat tapella kahdestaan,
miksi syyttömät nuoret viedään sotaan hengenvaaraan!!
Kiitos sinulle, 'eilen 19:29'), olet hyvä lähimmäinen, Sinä ymmärrät!
Aloituksesi on kaunis kunnianosoitus maamme itsenäisyyden kalliilla lunastaneille. Hyvä myös muistaa kotirintaman naisia, joiden ansiosta Suomea puolustaville oli ruokaa vietäväksi rintamalle ja kotijoukkojenkin ruokintaan. Lottia on muistettu, mutta nämä kotona miestenkin työt tehneet naiset on unohdettu. Itse olen nuorempi, vasta sodan jälkeen syntynyt, sodasta ei juurikaan kotona puhuttu. Toivottiin vain, ettei sotaa enää koskaan tulisi ja iloittiin rauhan ajasta.Aloituksesi on kaunis kunnianosoitus maamme itsenäisyyden kalliilla lunastaneille. Hyvä myös muistaa kotirintaman naisia, joiden ansiosta Suomea puolustaville oli ruokaa vietäväksi rintamalle ja kotijoukkojenkin ruokintaan. Lottia on muistettu, mutta nämä kotona miestenkin työt tehneet naiset on unohdettu. Itse olen nuorempi, vasta sodan jälkeen syntynyt, sodasta ei juurikaan kotona puhuttu. Toivottiin vain, ettei sotaa enää koskaan tulisi ja iloittiin rauhan ajasta.
Voi Luoja!
Suomi hävisi talvisodankin pakkorauhaan.. Ei pidä unohtaa.
Niin Talvi-ja Jatkosodassa kävi , kuten kävi, mutta Suomi säilyi itsenäisenä.
Neuvostoliitto hajosi muutama vuosikymmen myöhemmin, jota Putin suree vuosisadan katastrofina. Hah, surunsa kullakin vain erilaiset!
Tuo 11:58 ilmoitti Suomen hävinneen, vaikka koko maailma ihmetteli, miten Suomi pystyi taistelemaan yli 180 000 000 yli satakahdeksankymmentä m i l j o o n a i sta Idän jättiläistä vastaa niin hyvin, että ITSENÄISYYTENSÄ säilytti,
Tosin kova oli hinta noin sata tuhatta tapettua, ammuttua nuorta miestä,
ja lisäksi paljon haavoittuneita sekä kehollisesti että henkisesti haavoittuneita nuoria..
Tuo 11:58 ilmoitti Suomen hävinneen, vaikka koko maailma ihmetteli, miten Suomi pystyi taistelemaan yli 180 000 000 yli satakahdeksankymmentä m i l j o o n a i sta Idän jättiläistä vastaa niin hyvin, että ITSENÄISYYTENSÄ säilytti,
Tosin kova oli hinta noin sata tuhatta tapettua, ammuttua nuorta miestä,
ja lisäksi paljon haavoittuneita sekä kehollisesti että henkisesti haavoittuneita nuoria..
Kyllä olet paha.
Viestille 11: 58.