Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    SISIMPÄNI

    Sisimpäni

    Sumuun peityy maa,
    sitä ehkä,
    unohdus lohduttaa.

    Niin synkkää,
    sisälläni oli,
    kun erosimme.

    Joskus,
    kun molemmat,
    olemme kasvaneet,
    pystymme taas,
    toisiamme,
    rakastamaan.

    Rakastin sinua paljon,
    liian paljon,
    rakastan vielläkin,
    tunteeni eivät,
    muuttuneet,
    vaikka sinä,
    muutuit.

    Tuntuu siltä,
    kuin sinäkin,
    rakastaisit,
    kun silmiisi,
    katson,
    ja tunnen,
    lämpösi.

    Muistelen sitä,
    kun huulet,
    huuliani vasten,
    painoit.

    Ja tunsin,
    tuoksusi sun,
    Kun painauduit,
    rintaani mun.

    Ei siitä mitään,
    jäljellä enää oo,
    sen eilen tajusin.

    Plivilinnan,
    sun varaas,
    rakensin.

    Kun tulin,
    sulle puhumaan,
    ja sydämeni,
    edessäsi,
    kokoon keräsin:

    "Sanni.."
    "Mitä, puhu kovempaa..."
    "Voitasko jutella?"
    "Tuskinpa."

    Kivun tunsin,
    ja pois lähdin,
    kovetin sisimpäni,
    ja käänsin selkäni.

    Aurinko väistyi,
    pimeys valtasi,
    mieleni.

    En kuullut,
    varoituksia,
    vaan alle,
    elämän jäin.

    Kaipuu jäi,
    sydämiimme,
    polttaen.
    1140
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    ja surullista, mutta ei välttämättä lopullisen epätoivoista.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    minäh- kirjoitti:

    Sisimpäni

    Sumuun peityy maa,
    sitä ehkä,
    unohdus lohduttaa.

    Niin synkkää,
    sisälläni oli,
    kun erosimme.

    Joskus,
    kun molemmat,
    olemme kasvaneet,
    pystymme taas,
    toisiamme,
    rakastamaan.

    Rakastin sinua paljon,
    liian paljon,
    rakastan vielläkin,
    tunteeni eivät,
    muuttuneet,
    vaikka sinä,
    muutuit.

    Tuntuu siltä,
    kuin sinäkin,
    rakastaisit,
    kun silmiisi,
    katson,
    ja tunnen,
    lämpösi.

    Muistelen sitä,
    kun huulet,
    huuliani vasten,
    painoit.

    Ja tunsin,
    tuoksusi sun,
    Kun painauduit,
    rintaani mun.

    Ei siitä mitään,
    jäljellä enää oo,
    sen eilen tajusin.

    Plivilinnan,
    sun varaas,
    rakensin.

    Kun tulin,
    sulle puhumaan,
    ja sydämeni,
    edessäsi,
    kokoon keräsin:

    "Sanni.."
    "Mitä, puhu kovempaa..."
    "Voitasko jutella?"
    "Tuskinpa."

    Kivun tunsin,
    ja pois lähdin,
    kovetin sisimpäni,
    ja käänsin selkäni.

    Aurinko väistyi,
    pimeys valtasi,
    mieleni.

    En kuullut,
    varoituksia,
    vaan alle,
    elämän jäin.

    Kaipuu jäi,
    sydämiimme,
    polttaen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu