Sydämen rajamailla
niin lähellä jo
pehmeät huiput, kaikki syvänteet
Viivy vielä hetki
kynttilänvalossa sylityksin
ollaan vihdoin me.
niin lähellä jo
pehmeät huiput, kaikki syvänteet
Viivy vielä hetki
kynttilänvalossa sylityksin
ollaan vihdoin me.
Kunnes jälleen kohdataan
Anonyymi
1471020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 147
Vanhimmat
Kaunista :)
Marraskuun keskustelujen nosto.
Ihastuneena lentää lämpöisen tuulen mukana
rakastuneena keinuu ruusun terälehdellä
lähellä niin taivas
kuin helvetti.
Sinun sylissäsi
sydän suojattuna
sielu eheänä
lennän pääskysen lailla
keinun neliapilan lehdellä.
Voi miten suloista!
Toivottavasti olet päässyt hänen syliinsä asti🙂
En ole, ihme kyllä.
:D
Harmi sitten, mutta oletko jo rakastumisvaiheessa? 🙂
Täällä on joku erityisen taitava runoilija!
Mistä päin olet?
Kylmä tuuli tuivertaa
Ruusu pian nuupahtaa
Olkapäällä enkeli
Pirun lailla tunkeili
Ei oo sielu ehyenä
Enkä lailla linnun lennä
Käteeni mä apilan
Kerään ja pois katoan.
Surullista.
Vertauskuvat muistuttavat eräästä.. tuskin olet hän
Niin, täällä on monia surullisessa tilanteessa. Kyllä semmoisen tunnistaa, jos joku tuttu kirjoittaa.
Itse en usko että välttämättä tunnistaa.
Tämä voisi olla varatulta naiselta jota ajattelen. Lähelläolosi tuntuu fyysisesti jo hankalalta.
Sivuhuomautuksena, eikö tuommoinen fyysinen hankaluus olekin aivan hirveää. Minun on tosi vaikea olla seksinaisen kanssa edes samassa huoneessa enää ja yritän pysyä mahdollisimman kaukana.
Hirveäähän se on. Hänen elekielensä ja tuijottelunsa on usein sellaista että on vaikea pysyä viileänä. Varsinkin kun on kaikkea muuta.
Niin, seksinainen on onneksi rauhoittunut, mutta nyt minä en kykene lopettamaan tätä omassa mielessäni. Viileys on tästä kaukana. En nyt kumminkaan enempää sekoita tämän ketjun aihetta.
Missäpäin kirjoittaja keinuu neliapilan lehdellä?
Pitkän aikaa yössä yksin
Pimeydessä hiljaa itkin
Et oo enää sylissäin
Eikä kätes kädessäin
Rajamailla unien
Tunteen kanssa kamppailen
Saanko vielä yrittää
Liekkisi sun sytyttää?
Missä meni vikaan aiemmin?
Onko tässä ketjussa kaksi eri runoilijaa?
Vaikuttaa siltä, sävy ja tyyli hyvin erilaiset alkupäässä vs nämä viimeiset.
Vai onko kolme?
Entäpä jos onkin neljä :D
Minäpä veikkaan viittä, joista yksi ei ole vielä kirjoittanut.
Kaksi erilaista tyyliä, toisen savy valoisa, rakkautta janoava, ilon täyteinen.
Toinen synkkä, toista yritystä anova, sitkeä sydän.
Selvästi on kaksi kirjoittajaa.
Mutta kenelle ne on osoitettu? Toisilleenko? Ei kai, eivät istu yhteen.
Neljä kirjoittajaa joista kaksi viimeistä on onnettomia.
Ei vaan näin: ensimmäinen kirjoittaja on tyytyväinen mutta haikea, toinen on onnellinen, kolmas on onnettomasti rakastunut ja neljäs ikävöi menetettyä rakkauttaan.
Ensimmäinen on uuden ihastuksen ja rakkauden äärellä, jälkimmäistä puolestaan vanha suola janottaa.
Jälkimmäinen käyttää runoissaan samoja elementtejä joita löytyy kahdesta ensimmäisestä, joten hän on runoillut ensimmäiselle kirjoittajalle.
Tunteita ja tuntemuksia on monia, tyylejä sen sijaan on vain kaksi.
Runoilijoita on neljä, koska neljä eri tarinaa.
Ei täällä nimiä jaeta saati osoitteita. Jos alkaa tuntua siltä niin kannattaa pitää palstatauko. Sama juttu jos luulee tunnistavansa jonkun.
Runojen kirjoittajat hoi! Paljastakaa jo itsenne niin nähdään montako teitä on:)
Runojen kirjoittajia on 2-3 😉
Alkaa selkiämään....:)
Mitä välii...Lisää runoja, pliis.
Kirjotahan ite :D
Kaipaan sua
Tiedän mitä kaikkea sussa kaipaan
Jäin koukkuun kerrasta
Kun tietää mitä tuntee, ja sä tunnut kerrankin kaikessa
Aion odottaa sua kun ei kerrankaan ole kiire
Kun tiedän että olet täällä
Sielä tähtönen
Ehkä sun mieli muuttuu
Ja joku kaunis päivä tuut mun luo
Tässä on joku ensisilmäyksellä rakastunut:)
Sinä olit kuin huume. Sinun kauniit sanasi ja lupauksesi saivat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen. Sinun kosketuksesi tuntui joka solussa ja erehdyin pitämään sitä rakkautena.
Sokeana en vain huomannut etten olisi koskaan sinulle tärkein. Näytit sen teoillasi aina vain uudestaan. En alistu enää.
Himo
kurittaa
Tukehdutti mielen kevyen leikin.
Ikävä, puhkoo reikiä minuuteen..
Muutun kankeaksi,
Vieraaksi itselle
Vieraaksi sinulle.
Himon liekki, mustasi viattomuuden.
Armahdanko itseni viimein?
Unohtamalla, kääntymällä takaisin.
Omaan rooliin alistunut
Pelkuri.
En koskaan ottanut riskiä.
Vielä värisen hipaisusta.
Silmiesi syvyyksiin iäksi hukkunut, sinne kadonnut.
♥️:llä Sininen kirsikka
Miten voisin unohtaa
Kiihkon liekin sammuttaa
Kun on järki hukkunut
Ajatukset kadonnut
Mielessäin sä olet vaan
Kuinka pois sut sieltä saan.
Näinpä!
Mihin Sininen kirsikka viittaa?:)
Yksipuoliseen rakkauteen, joka mielessä roihusi.
Poltti pois viattoman ystävyyden.
Silti koskaa mitään ei paljastanut, vaan yksin unissaan eli himoa, päivisin ikävää, ja katumusta.
Kääntyen takaisin tuttuun ja turvalliseen,
Vaikka sisällä roihu, jonka Uskomaton nainen sytytti.
Upea runo, mutta voi niin surullista:(
Näitä lukiessa tulee mieleen että toivottavasti annatte ihanien naisten kuullaki tunteistanne . Onko yksipuolisesta rakkaudestakaan varmuutta, jos ei ole toiselle mitään merkkiä antanut?
Jättäjälle -273,15
Jätetylle ❤️tsemppihali ❤️
Siinä onkin sulateltavaa ja uudelleen lämmiteltävää.
Palstalla on aivan ihania runoilijoita!
Kauniita runoja mutta loppuiko tähän.
Sinussa näen sen, mitä olen niin kauan etsinyt. Haluaisin pitää sinusta kiinni, enkä enää koskaan laskea irti, pois luotani.
En valinnut sinua, ehkä sinä
tai Joku muu.
Helpompaa olisin valinnut.
Nautinnon ja tuskan salainen liitto.
Sisäinen varmuus, jota epävarmuus verhoaa.
Silmät sulkeutuu jotta näkisin.
Katse, hiljaisuus, ne jarrut!
Hymy, ihosi, lähellä, vihdoinkin.
Perillä, maalissa vaiko kotona.
Olemassaolo lisää tuskaa
tietämättömänä olisin autuas.
Intohimo ja tunne
unohtamisen impotentti.
Sinä, sinun.
Hmm, etkö ole siis varma hänen tunteistaan?
Rakastin sinua vielä kauan sen jälkeen
kun en enää tavoittanut sinua millään tavalla
kuljin vuosia raskain jaloin
kaivaten sinua päivästä toiseen.
Kunnes kohtasin naisen
loin katseen häneen
olin pitkästä aikaa tunteita tulvillaan
teen kaikkeni että meillä olisi hyvä
nyt ja aina.
Raskaat on jalkani
Katseessa kaipuu
Hetkessä siinä
Mieleni taipuu
Luonasi hetken
Olla jos saan
Tunteeni, kaiken
Kanssasi jaan.
Päiväni kuluu samanlaisina
Harmaina vaan
Kuin unessa tehtäväni
Hoitaa saan
Askeleeni on raskaat
Hartioita rasitus painaa
Jalat iltaisin kuin möhkäleet
Yhteinen aika on kuin muisto vaan
Kuin ois haave toteutumaton
Saanko vielä kohdata rakkauden
Joka iloa ja voimaa
Arjenaskareisiin toisi
Saanko tuntea kujeilevan katseesi sun ja
Hellän kätesi kädessäni.
Olkapääni painaisin olallesi sun
Suudelmin ja hyväilyin
Päivän rasituksen poistaisimme
Toivon ettei nainen jota ajattelen ole näin synkissä vesissä, ollut pakko ottaa etäisyyttä ettei tapahtuisi vahingossa mitään..
Mitään ei tapahdu vahingossa, pelkkä tekosyy. Jokainen on vastuussa tekemisistään.
Katseesi on kutsuva
Vaan voiko kutsuun sen vastata
Onko rakkautemme salaista
Kestääkö se myös päivänvaloa
Hyväksyykö läheiset
Miten suhtautuu työ ja muut arjen kuviot
Jos rakkaus hiipuu
Jääkö yksin kun muut on hyljänneet
Vai menettääkö ystävyyden
Onko tässä syyt ne
Miksi otat etäisyyttä
Ajatellen onneksi mitään tapahdu ei
Päivääkään en nuortua voi,
Elämä sut nyt vasta mun kohdallani toi.
Sussa on kaikki mitä haluun.
Aikalemalla yhteinen aika hukkaan valuu.
Työ on työtä,
mut elämä on tässä.
Ehkä törmäämme vuoden viimeisenä yönä pienen kylän kapakassa.
Älä pelkää, jos yksin en sua oota, entiseen ei muutenkaan ole paluuta.
Viestiä laita jos asia varma, kokeilla vielä
Tämäkin arpa.
Ottakaa yhteyttä kun olette rakastuneita! Mitä hittoa se työpaikalle kuuluu.
Vaikeus tässä juuri se, kun ei voi olla varma, että toisella on mitään tunteita.
Täällä mukava jännittää, josko elämä yllättää.
Illalla pienessä kapakassa, juhlin, en ole pelkästään oottamassa.
On elämä mun omissa käsissä nyt,
Siti kohtaan siellä Mä sut?
Nyt on ainakin hyvä mahdollisuus kohdata illalla kun olet paljastanut täällä mihin menet;)
Lähesty luontevasti kokeile kepillä jäätä
Jos mukaan silmäpelisi leikkiin mä lähden,
Voit olla varma lämpöä sua kohtaan mä tunnen
Kierrämmekö toisiamme kuin kissa ja hiiri
Kuitenkaan todellisia tunteita näyttämättä
Hyvä kuulla on suunnitelmia sulla
Surullinen oisin jos kotona kuulisin
Sun miettimässä yksinään olevan
Tahdon tanssia ja liitää kuin keijukainen
Vauhdin hurmassa onnea tunnen
Toivon että hyvä on olla sulla
Sitä samaa mä toivon mulle
No aika kuumalta vaikuttaa jos tosissasi pelkäät että vahingossa tapahtuu jotain työpaikalla.
Olet puoleesi vetävä
Tunnen himoa kun näen sut
Vartalosi näyttää niin aistikkaalta
Tunnen kuinka sykkeeni nousee
Kasvot punehtuu hengitys nopeutuu
Huomaatko silmieni kiihkon
Hillitsen itseäni etten tee mitään
Varma kun voi en olla tunteista sun
alkaako nimesi J, kirjaimella?
Mä nään sut varmaan ennen pilkkua 😜
Uskallus puuttui, vai
tuliko muuta?
Ei vaihtunut vuosi suudellen sun suuta.
Ajatuksissa olit mun koko illan.
Vaihtui vuosi,
vaihtuu haave?
tuliko musta vain rakkauden aave?
Kaikki tapahtumat vain mun omassa päässä?
Voi niin sä itsellesi uskotella,
mutta mitä teet kun en anna mua kiusotella.?
Katsettasi väistän ja sivuun siirryn,
silmiisi uutenako silloin piirryyn?
Toi taktiikka toimii jos toinen on jo tosi ihastunut.
Emme ole katseita säästelleet, kumpikaan. Pelkään että päämme ovat toisinaan liian lähellä toisiaan, että joku kerta sitä vain maistaa huulia.
Miltä tuntuu maistaa huulia kuumia
Huulia jotka sulosanoja ilmoille päästelee
Ajatus tuo mielessäin pyörii
Kun kaksin oomme,
niin anna mennä.
Turhaan
odotat varmaa merkkiä,
on tälläiset hetket,
Kauniita,
mut herkkiä.
Joskus jo luullut, et kohta sen aika, milloin kaattuu viimeinen aita.
Nostan katseen
ja kasvos sun,
Ihan siinä edessä mun,
Hetkissä niissä Mä paljastun,
Näät mitä liikkuu mielessä mun.
Mitä sitten, annetaan mennä,
Ei kai pususta ulos lennä.
Missä suunnalla tämä on meneillään...?
Päivät ne kuluu
Harmaina vaan
Sen tunteen mä tiedän
Ja kanssasi jaan.
Ehkä värejä löydät
Kun pohtimaan jäät
Jos hetkisen mietit
Sä niitäkin näät.
Häme
Unelma,
Sä muutit sen todeksi.
Lumoiduin,
kauneudesta, herkkyydestä.
Kieli
tutkii, etsii,
Maistan,
Kielellä, sun maku
Rohkeus.
Puhallan valkeaa vatsaasi,
Värinä, kuin perhosen siivissä.
Koko kehosi, niin herkkä, hauras.
Heittäydyn hetkeen, meidän salaiseen tutkimusretkeen.
Pimeästä pimeään,
pidän sua
Peiton alla koko maailmain kaikkeus,
Sinä osana mua.
Odotin niin kauan,
annoit kaiken
Lämmön, kiihkon ja
Rauhan.
Katseeni hakee katsettasi ja vihdoin löytää
Nuo tähtinä tuikkivat silmäsi
Pian olen jo sylissäsi
Maailmanpauhu häipyy korvistani
Aika pysähtyy on vain me kaksi
Lämpöinen hengityksesi hyväilee kaulaani
Huulesi lämpö tuntuu ihollani
Jälleennäkemisen riemu väreilee vatsassani
Kaunis ♥️
Onko jo ikävä?
En ehtinyt kauaksi pois kulkea
Kun tahdoin vain sut syliini sulkea
Oletinkin liikaa
Ei haluttu ketään liikaa eikä piikaa
Tein virheen alkukantaisen osaanko olla vain nainen sun haluamainen
Tahdotko kenties minua, mitä vai millaista
Osaat olla niin kauan, kaukana, etäinen ja kiireinen
Tunnen olevani sulle viimeinen
Sydämessäni olet aina ensimmäinen
Kauniisti kirjoitat ♥️
Minnepäin nää näin kauniit sanat menee?
Mitä haluan ja mitä sinä haluat
Syliä ja lämpöä ainakin
Ystävyyttä ja hellyyttä
Kohtaamista mitä parhainta
Piialle elämässäsi olisi käyttöä
vaan hyvä jos rakkaus kuitenkin
ajatuksissasi on suurimpana
Ikävä on sinua
Yhteyttä ota jos samat
Sinulla on mielessä
Yhteystietoni sinulla on.
Mistä tiedän, että tää on mulle?
Yksi sana tai väri...
Piiaksi en parisuhteeseen enää kenellekkään ala. Sinulla siniset silmät on.
Ei ollut mulle😥.
Toivottavasti saat yhteyden kaipaamaasi.
Enempää kuin nyt en voi sulle antaa, jos vain pelko sun elämääsi kantaa.
Jos tahtoisit valmis oisin yrittämään, muusta irti päästämään.
Vaan ei mulla aikaa ole ikuisesti, odottaa sua rajattomasti.
Kyllä tahdon mäkin sen onnen tunteen ja rakkauden.
Tiedät itsekin, susta välitän.
Kai säkin musta, pelkäät heittäytyä kyllä mä ymmärrän..
Uuden edessä pelottaa.
Mihin tää kaikki johtaa
Pelko ja himo
Sinä ja minä
Omi mut ja
Todellisuus kohtaa.
En pysty yksin,
mut se hetki, kun olimme sylityksin
Löysin turvan, oman paikan,
Anna merkki, niin elämäni uudeksi laitan.
Sinä ja minä
Himo ja pelko
Otetaan meidän tulevaisuudesta selko.
Ei pelko mua sen enempää kuin sua
Taatusti annan kaikkeni on mun suusta kuultua
Me toisiamme mikroluemme
Vielä enemmän kuin luulemme
Osataan olla tylyjä ja ilkeitä
Silloin multa putoaa pohja
En tiedä mikä tekojasi ohjaa
Ei rakkaus voi olla noin inhan piikkistä
Tartutaan toisiamme vanhoista piikeistä
Elävän elämän haavoista rakkaimpia
Ne hetket muistaa sydänkin
Voikun niistä päästäisiin
Lähemmäs toisiamme päästäisiin
Sitä ennen tässä vain pää kärsii
Voi miten ihania uusia runoja tähän ketjuun on kirjoitettu, toivottavasti kaikki ihastuneet saavat toisensa!
Meitä yhteen näkymätön lanka vetää
Silti pyöritään samaa kehää
Toisillemme aikaa, ystävän hellyyttä annetaan
Silti rakkautta toisaalle kannetaan
Taitavasti molemmat toisiamme väistellään
Ei, ei liian lähelle ettei vaan sattuis mitään
Mitä tässä pelätään
Onni mulle on pienissä hetkissä
Silmänräpäyksissä
Punastumisissa
Kosketuksissa
Yhteisissä retkissä
Kun kahden saa olla vaan, aika kuluu nopeaan
Välillä kuin sitä ei olisi olemassakaan
Ehkä en sulle koskaan riittäiskään
Nainen joka ei kaikkia hommia osaa tehdäkään
Tässä kysymys: päästää irti vai kovemmin yrittää
Riität mulle ja enemmänkin
Sana vain ja omistautuisin täysin sulle
Jos tietäisin että kuulut vain mulle
Kukaan muu ei saa mua reagoimaan näin
Viha, kiukku ja turhautuneisuus pääsee irti
Tunnet rakkauden ja leikit silti?
Olet jotain mistä laulut kertovat
Jotain jonka puolesta voisin kuolla
Vaikka tekoni ja sanani eivät sitä aina puolla
Tahtoisin valvoa kanssasi ikuisuuden
Tai nukkua puoli vuosisataa vierelläsi
Kokea kaiken kauneuden heijastuksena silmissäsi
Sanokaa jo minne päin runot on!
Et oo vielä yrittänyt,
Salassa vähän säätänyt.
Tiedät on tää uutta mulle,
mut saatan olla just ainoa sulle.
Rohkea ole
ei mikää meitä estä,
odottaa en enään kestä.
Mikä tekisi, musta oikean sulle?
Mä vaan tiedän oot oikea mulle.
Onko tämä se esimies-alainen case?
Just noin tunnen kuin kirjoitat...
Sano se sana. Mikä vois se olla?
Minulle kun sanot sen, kun on aika seuraavan kohtaamisen, niin tiedän sä oot tosissaan. Jos henkilö on joku muu, mitään ei tuu paljastuun.
Jo ensi silmäyksestä tiesin
Oot oikea mulle
Ja mitä kaikkea hyvää tahtoisin tehdä ja olla sulle
Kerran jo viestilläsi sait mun maailman sortumaan ja yritin eteenpäin mennä
Sun eleet, ilmeet ja katseet kertoi kuitenkin muusta
Vaikka totuus ei tullut suoraan sun suusta
Olet tottunut salailemaan asioita kaikilta
Ja elämään sääntöjen mukaan
Mutta jos haluat, tätä rakkautta ei saa nähdä kukaan
Tahtoisin sut vain syliini sulkea
Ja hiljaa korvaasi kuiskata kielillä
Rakastan sinua
Vaikka vuoristo! :D
Tottunut olen minäkin
Haavat yksin paikkaamaan ja jäljet siivoamaan
Tunteeni sivuuttamaan
Oman edun etsimisen unohtamaan
Rooliin asettumaan
Aidon viestin ilmeisiin ja eleisiin piilottamaan
Vain yksi on mielessäni kun saapuu yö
Vaan tiedän yksinäinen ei ole hänen yö
Jos tuntee tunteen saman tän
Tiedän
Mun mutkikasta sydäntäin lukea osaa hän
-Niin minäkin sinua
Sano sinä se sana tai osoita jotenkin muuten
Etten ole kuvitellut kaikkea mielessäni
Haluaisin rauhassa edetä kanssasi vieressäsi
Tahdon varmuuden sun rakkaudesta
Jotta voisin täysin omistautua sulle
Kun sydän jo sanoo että kuulut vain mulle
Mikä on tilanne toisen kanssa sulla?
Helppo lähteä on mulla.
Kaikki jo etukäteen valmiiksi puhuttu.
En tiedä mitä vanhasta parisuhteestani on sulle huhuttu.
Kateseessa sen Mä heti näin, kyllä tän pitää mennä näin päin.
Minä sulle ja sä mulle.
Väistellään toisiamme taitavasti
Toistemme seuraan silti hakeudumme
Silmien yhteinen leikki
Sydämen pamppailemaan saa
Kanssasi on helppo puhua
Ystävyys luistaa
Tuntuu että seurassasi aika katoaa
Usein oot mielessä kun emme näe
Halatessa aistin lämpöäsi sun
Toivon vaan että olisit rakkaani mun
Kadottaa en tahdo tätä ystävyyttä
Siksi väistelen kuten taidat tehdä sinäkin
Hiipuuko tunne ja ystävyys jää
Vai voisko kuitenkin olla jo rakkauden vuoro
Vastaisin kyllä jos aloitteen tekisit
Tuumat samat onko sulla
Tavatkaa nyt hyvät ihmiset kasvotusten ja selvittäkää missä mennään. Eihän tätä jännitysnäytelmää kestä seurata (edes sivusta). Toivon parasta ♥️
Palstalla taitaa olla useampi jännitysnäytelmä.
Olet pelottava noiden vihan tunteiden kanssa. Ihan outoa tuntea vihaa ilman mitään suurta väärintekoa ja vielä rakasta ihmistä kohtaan. Mahdoton käsittää.
Kiistit kaiken jo kerran. Pelkään että kaikki on sulle vain leikkiä..kun en tiedä varmaksi sun tunteita niin en tiedä mihin uskoa enää ja siksi raivoan vaikka se on väärin. Anteeksi.
Jos et tiedä mihin uskoa
Jos toinen kiistää tunteet
Usko siihen mitä sanoo hän
Ei ole valmis rakkauden leikkiin
Jos kieltää tunteensa
Vaikka sanalla ja kehon ilmauksella
Eri viesti oliskin
En ole ihastuksesi kohde, ulkopuolisena vain hämmästelin. Koen kuvaamasi tunnemaailman vieraaksi ja pelottavaksi. Näin erilaisia me ihmiset olemme.
Tähän kirjoitukseen samaistun, kauniisti ilmaistu❤
Hienoa kommentoida kun et edes tiedä tapausta/henkilöitä ja taustoja. Rakkaus ja viha ovat pelottavan samankaltaisia tunteita ja varsinkin jos on kokenut vääryyttä. Ei ole ensimmäinen tapaus tässä maailmassa joten ihmettelen kommentoinnin tarvetta,varsinkaan kun et edes liity asiaan.
Tuumat ja tunteet samat kyllä on mulla
Jos rakkaus syttyy niin antaa tulla
Sun seurassa mun on hyvä olla
Ainut mitä pelkään
Ettei samoilla linjoilla olla ja lopussa on minä, joka saa rakkaudelta selkään
En minäkään tahdo ystävyyttä rikkoa
Vaan jos on tunteita sullakin ottaa tästä selkoa
Uskaltanut en ole suoruudellani sua säikäyttää
En tahdo sua elämästäni menettää
Nainen herkkä, vahva, kaunis, salaperäinen
Susta kaiken tahtoisin selvittää
Sitä kiellä en
Antaa olla kun et kestä eriäviä näkökulmia.
Yleensä olet suorapuheinen
Suoruudestasi pidän
Vaan nyt saan tunteita arvailla
Hyväksyntää hellyyttä katseesta hakea
Sama menettämisen pelko meillä molemmilla
Ei halua luopua siitä hyvästä
Mitä välillämme on
Rohkeneeko kumpikaan
Ottamaan ensiaskeleen
Tuntuu siltä etten sua halua menettää
Sielussa asuu pelko siitä
Että kaiken omassa päässäni kuvitellut
Vaan oon ja yksin jään jos tunteeni paljastan
Turhaan etsit hyväksyntää
Se on ollut siellä sinua kohtaan aina
En jaksaisi enempää
Tunteita pimittää
Suora olen tiedän sen
Vaan tässä kuviossa tunne erilainen
Erityinen
Vaan jos molemmat pelkää menettää
Mietin menetetäänkö nyt jotain enemmän
Usein pohdin yksinään, voiko tunne niin vahva vain kuitenkin olla yksipuolinen tää
Loppuun vielä yksi juttu; runoile mulle vain joku meidän yhteinen muisto, asia, tekijä molemmille tuttu.
Kirjoituksissamme paljon samaa
Näillä tunteilla ei oo rajaa
Mielikuvitus laukkaa ja fiilis kaikesta jo vajaa
Tiedät mitä olen joten miksi pelkäät kertoa?
Tunnetasolla kohtaamme täällä ainakin
Vaikket olisikaan hän
Kokemuksessa samankaltaisessa elämme
Sekin lohduttaa.
Halaamme tavatessa ja erotessa
Pidämme kiinni siitä mistä sovittu on
Vaikka se johtaisi tielle joka peilikirkkaalla jäällä on.
Puhumme monenmoisesta kuunnellen ja toista ymmärtäen sekä tukien. Vaikealla hetkellä toisillemme apua tarjoamme.
Olet avautunut minulle menneisyydestäsi vaikka näin ettei se helppoa ollut.
Sinä suora ihana nainen
Sait arvostamaan sinua entistä enemmän ja kertomasi oli helpotus minulle. Vaan en tainnut sitä hyvin osata ilmaista sinulle.
Haluaisit varmaan yhden asian myös minun historiastani tietää.
Ehkä sen kerronkin luulen ajan olevan siihen kypsä, mutta se edellyttäisi kahdenkeskistä näkemistä ja sopivaan keskusteluvireyteen pääsemistä. Tieto auttaisi sinua kertomaan tunteistasi ja niihin vastaan kyllä.
Istuitko tänään vasten minua?
Suuret siniset silmäsi itkeneenä?
Olisin niin tahtonut ottaa sut syleilyyn.
Kyllä, mä
edelleen tunnen, nii kuin syksyllä.
Voi, kunpa voisin olla kanssasi, jakaa arjen ja huolesi,
Nähdä kaikki piilossa olet puolesi.
Jos tunnistat itsesi,
Ajatuksissa olen luonasi.
Onko Stadin suunnassa?
Ei valitettavasti.
Aamun ensimmäisessä katse,
Sä siihen vastaat
Se saa Perhoset kutitelemaan,
mun vatsaa.
Haluisin sua niin kovasti koskea,
Pitää huulet lähellä sun poskea.
Ihana päivä taas kanssa sun,
Kauneutta luonnon ihastella,
(Sinua salaa katsella.)
Meille osuu ne kauneimmat auringonlaskut,
sekä joutsenen lennot,
veden pintaa koskettavat hennot.
Susta se johtuu, tiedän varmaksi,
Teet jokaisen mun hetken paremmaksi.
Ihana haave luonnossa yhdessä liikkuminen
Luonnon kauneuden katselu
Kivellä yhdessä istuskelu pää ja olkapää toiseensa nojaten
Ja mukista teetä siemaillen.
Sun kanssa tahdon yrittää
Kovemmin
Meidän rajat on aika
Arki meitä ohjaa
Vapaat meidät yhdistää.
Toivon siihen meille riemukasta yhteistä aikaa
Aikuista suhdetta
Se kaiken kestää
Osakseni tahdon toisen hyvä, en virheetöntä
Olet niin vapaa kuin vaan tahdot olla.
Kuten sanotaan en voisi ketään kiiruhtaa
Haluan olla varma sun tunteista
Enkä siksi tule ja tunkeista.
Arki on kiireistä
Vapaa voisi meidät yhdistää
Kaunis olisi yhdessä katsoa joutsenen lentoa kevään muuttomatkallaan
Jakaa ajatuksia ja hellyyttä
Olla yhtä yhdessä sovituin ehdoin
Tasaväkisesti toista rakastaen ja kunnioittaen
Olla läsnä niin kuin molemmille on hyvä
Kuitenkin oma itsenäisyys säilyttäen
Joo, olis ihana,mutta nää hetket on tapahtunut työpaikan tupakka paikalla.
Mut parhaat hetket, kun tunkkaisesta ravintola keittiöstä pääsee, ulos ja siellä on mun sinisilmä.
Minulla on ikävä seksinaista. En tiedä kohtaammeko enää koskaan. Parempi onkin pysyä kaukana, mutta silti minä olen surullinen.
Itse samassa mielentilassa. Välillä tuntuu, että vähemmällä pääsisi jos ei kohtaisikaan ketään.
до свидания :-*
Elämän vaihtelevissa hetkissä
Sinua odottaen kaivannut
Syksyisten iltojen hämärässä
Liikennevaloissa suolaisia kyyneleitä poskilta maistanut
Kesäisillä lenkkipoluilla haaveillut
Ystävyyttä vaalien
Toivonut että uskaltaisit
Kokeilla meitä
Kun taas elämä kuljettaisi
En tiedä pystynkö irrottaa
Myöskään jäädä haaveisiin asumaan
Aikaa on vähän
Näytä mulle et tahdot edes vähän
Muuten en jäädä voi tähän
Keskeneräisten unelmien kaupunkiin
Sinusta tahtois luopua en
Sen tiedät
Olet erityinen
Kaapissa tässä on hämärää
voisinpa liitää kanssasi valoon
lepattavat liekit todistavat hetkeä.
Puhun kauniita,
katsot mua ja säteilet.
Puhun kauniita, nään että
sä myös näät sen,
kaiken saman kauneuden,
jota sanoilla maalailen.
Kukaset, tuoksut, värit ja valot,
Miksi estää meitä nää turhat pelot.
Sun hohto,
Se on nyt hiipunut
Pitkään sun pauloissa riippunut.
Tänään katsoin sun silmiin,
ennen katseestasi nousin pilviin,
nyt olit kaunis,
mutta puuttui se kipinä,
Pelkäsin,
että tähän pisteeseen en pääsisi ikinä.
Kiitos siitä mitä opetit
minulle musta,
On kohtalolle kiitollinen susta.
Ihana nähdä sut silmin uusin, vielä muistan miks perääsi huusin.
Oot, kaunis, ihana, salaperäinen ja hyvä,
mutta
oli maailmojemme raja,
liian syvä.
Sulla sun rakkaat ja tärkeät jutut,
Meillä niin erilaiset ystävät ja tutut.
Vaikeaa olis ollut nää maailmat yhteen liittää,
Mut itseni löytymisestä saan sua isosti kiittää.
♥️:llä Sininen kirsikka
Missäpäin Sininen Kirsikka kirjoittaa?
Ei mikään vaikeaa ole, kun tarpeeksi haluaa.
Ehkä sun helpompi on itsellesi tuota vakuuttaa.
Minä huomasin, et uskaltanut edes kunnolla koittaa
Eihän silloin mitään voikaan voittaa
Ystävät tietysti erilaiset meillä
Jutut rakkaat kulkee samoilla teillä
Hyvä jos nyt olet tyytyväinen ja itsellesi rehellinen
Sinua koskaan sydämestäni poista en
Tule eri silmin näkemään
Sanoistasi kiittäen
Ei pidetä tunteita Salassa ja vastaan samalla mitalla.
Näimme etäältä toisemme julkisella paikalla
Katseesi sun minua halukkaasti söi tai siltä tuntui ainakin minusta
Katseeseesi pystyin vastaamaan vaan hetken
Syynä kehon läpi kulkeva voimakas himo
Joka hämmensi mut
Oisin vaan halunnut syöksyä syliisi sun
Koskettaa ja olla kosketeltavana
Sen sijaan painui katseeni alas ja hartiani lysyyn
ei ollut voimaa torjua muuten tunnetta vahvaa
Tuntui etten olis pystynyt hetkessä hallitsemaan käytöstäni mun
jos oisin silloin
tullut lähemmäksi sua
Hämeessä
Tarkenna:)
Hämeenlinnan ympäristö...
Väärä suunta:(
Syön aamiaista yksin.
(Haaveissa peiton alla, sun kanssa sylityksin.)
(Upotan nenäni sun vaaleaan niskaan,)
Mietin, kun kahvipannua tiskaan.
Somessa sun luoksesi hetkeksi päädyn, pakahduttavaan ikävään taas syvästi jäädyn.
Miksi, mun pitää sut unohtaa,
kun en omaksi saanut koskaan edes ottaa.
Kuvaasi sun katson pitkään,
auttaako sydämen ikävään konstit mitkään?
Takaisin sänkyyn hetkeksi kömmin,
Vieressä sun olis varmaan lämmin?
Ehkä sä kaipaat mua viereesi sun?
Sinä edelleen haave mun.
Näinpä.
Syvemmin, syvemmälle, katsot mun sisimpään.
Hetkittäin tuntuu, kun sielumme leikkisivät keskekenään.
En pelkää Katsetteesi kutsua.
Annan sun sisälleni astua.
Sinua kaipaan, nytkin,
Kun lepään lattialla yksin.
kuin ääretön maailman kaikkeus, sinun katseesi,
Sinä minulle kaikki.
Sydämessäni pala sinua minne ikinä menenkään
Syvälle silmiisi en pelkää katsoa
Ei enää oo mitään menetettävää
Vaikka paljosta luopuisin sinusta en koskaan
Kiinni pidän vaikka muu pois katoaa
Hetkissä näissä yksinäisissä
Mielessä vain sinä
Mihin kaikki voisi johtaa
Jos annat luvan
Annatko meidän tapahtua?