Muutin tämänhetkiseen asuntooni 5 vuotta sitten, koska edellisen asuntoni naapuriin muutti ihminen, joka kyttäsi minua päivin ja öin. Siedin sitä kaksi vuotta. Sitten pinnani paloi kerta kaikkiaan, kun olin jo monta yötä valvonut seuratessani hänen kyttäämistään ja lopulta oikeutetusti soitin hänen ovikelloaan klo 5.30 sunnuntaiaamuna, jolloin hän tuli avaamaan ovea teeskennellen unista ja pitäen silmiään unisikkuralla, vaikka olikin koko yön kytännyt verhon takaa ikkunaani. Inhoan kaikkea valheellisuutta ja leikkasin hänen pyjamansa suikaleiksi aamutakkini taskuun unohtuneilla puutarhasaksilla. Päätin myös lakata tervehtimästä häntä, mutta emme koskaan tulleet missään vastakkain, joten sen protestiteho oli olematon.
Kannanottoni jälkeen isännöitsijä alkoi soitella ovikelloani, vaikka en ole ollut koskaan kiinnostunut hänen tyyppisistään ihmisistä seurustelumielessä. En avannut ovea. Kun vanhempi konstaapeli tuli käymään, kerroin hänelle juurta jaksain asioiden kulun ja tarjosin myös munkkikahvit. Hän ei vatsavaivojen vuoksi voinut kahvia juoda ja munkin hän halusi viedä töihin ja jakaa työtoveriensa kanssa. Sellaisia poliisit ovat, epäitsekkäitä.
Myöhemmin sain isännöitsijältä pitkän ja hyvinkin henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän minun parastani ajatellen kehoitti minua muuttamaan ja vakuutti, että tavarani nostetaan pihalle. Niin sitten muutin tähän ja alusta asti olen tarkasti pitänyt silmällä ympäristöäni. Palkkaa en siitä saa, mutta uhraan mielelläni itseni yhteisön hyväksi. Kaikki pysyikin järjestyksessä aina syyspäivän tasaukseen asti, jolloin vastapäisessä asunnossa alkoi verhojen heiluminen ja ikkunan raollaan pitäminen, tarkoituksena seurata elämääni ja tehdä muistiinpanoja liikkeistäni. Hämäyksen vuoksi olen tehnyt vanhoista sukkahousuista sanomalehtitäytteellä muotoillen ihmistorson, joka istuu keittiön pöytäni ääressä, esittäen minua. Itse olen alkanut kulkea sisään ja ulos olohuoneen tuuletusikkunasta.
Pukeutuneena yöntummaan pussillakanaan olen, sen myönnän, hiipinyt po. kyttääjän makuuhuoneen raollaan olevan ikkunan ääreen ja tallentanut tekokuorsausta, joka vaikuttaa tulevan nauhalta. Halvan hajuveden tuoksun paljastaa, että po. kyttääjä on myös vaihtanut sukupuolta. En ole koskaan kohdannut häntä kasvokkain, mutta minulla on hänestä vahva mielikuva enkä nytkään ole väärässä: sellainen hän on.
Postinjakaja törmäsi minuun ja ihaili pussilakanani sävyä, mutta ei pyytänyt anteeksi töytäisyä. Kostoksi otin auton takapuskurin ja annan sen takaisin anteeksipyyntöä vastaan. Olen maltillinen ihminen joka tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta joskus ihmiset tarvitsevat asiallisen opetuksen.
Anteeksi taustatietojen pituus, odotan teiltä vain positiivista asennetta ja tukea tilanteessa, jossa elämänlaatuni ja päivärytmini on kärsinyt kyttäämisen ja muun kieron toiminnan vuoksi, mutta lojaalina ihmisenä haluan vain oikeutta, en muuta! Oikeustalolla tavataan!
Kannanottoni jälkeen isännöitsijä alkoi soitella ovikelloani, vaikka en ole ollut koskaan kiinnostunut hänen tyyppisistään ihmisistä seurustelumielessä. En avannut ovea. Kun vanhempi konstaapeli tuli käymään, kerroin hänelle juurta jaksain asioiden kulun ja tarjosin myös munkkikahvit. Hän ei vatsavaivojen vuoksi voinut kahvia juoda ja munkin hän halusi viedä töihin ja jakaa työtoveriensa kanssa. Sellaisia poliisit ovat, epäitsekkäitä.
Myöhemmin sain isännöitsijältä pitkän ja hyvinkin henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän minun parastani ajatellen kehoitti minua muuttamaan ja vakuutti, että tavarani nostetaan pihalle. Niin sitten muutin tähän ja alusta asti olen tarkasti pitänyt silmällä ympäristöäni. Palkkaa en siitä saa, mutta uhraan mielelläni itseni yhteisön hyväksi. Kaikki pysyikin järjestyksessä aina syyspäivän tasaukseen asti, jolloin vastapäisessä asunnossa alkoi verhojen heiluminen ja ikkunan raollaan pitäminen, tarkoituksena seurata elämääni ja tehdä muistiinpanoja liikkeistäni. Hämäyksen vuoksi olen tehnyt vanhoista sukkahousuista sanomalehtitäytteellä muotoillen ihmistorson, joka istuu keittiön pöytäni ääressä, esittäen minua. Itse olen alkanut kulkea sisään ja ulos olohuoneen tuuletusikkunasta.
Pukeutuneena yöntummaan pussillakanaan olen, sen myönnän, hiipinyt po. kyttääjän makuuhuoneen raollaan olevan ikkunan ääreen ja tallentanut tekokuorsausta, joka vaikuttaa tulevan nauhalta. Halvan hajuveden tuoksun paljastaa, että po. kyttääjä on myös vaihtanut sukupuolta. En ole koskaan kohdannut häntä kasvokkain, mutta minulla on hänestä vahva mielikuva enkä nytkään ole väärässä: sellainen hän on.
Postinjakaja törmäsi minuun ja ihaili pussilakanani sävyä, mutta ei pyytänyt anteeksi töytäisyä. Kostoksi otin auton takapuskurin ja annan sen takaisin anteeksipyyntöä vastaan. Olen maltillinen ihminen joka tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta joskus ihmiset tarvitsevat asiallisen opetuksen.
Anteeksi taustatietojen pituus, odotan teiltä vain positiivista asennetta ja tukea tilanteessa, jossa elämänlaatuni ja päivärytmini on kärsinyt kyttäämisen ja muun kieron toiminnan vuoksi, mutta lojaalina ihmisenä haluan vain oikeutta, en muuta! Oikeustalolla tavataan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enemmän vain näitä rehtejä ja oikeudenmukaisia ihmisiä asuntoalueelle.
Pidä silmällä vain niitä naapureita kyllä ne vielä jäävät kiinni oikein rysän päältä.
Rohkaistu ja vedä kuonoon sitä kunhan tapaat.
Siis paras aloitus pitään aikaan ja nyt aloittaja pääsee pakkohoitoon (kotiosoite on jo selvitettynä).
Oikea lääkitys ja terapia helpottaa arkielämää!!
Toimiva aloitus, palsta taas aktivoitu!
Ei mennyt nappiin, yhtään tosikkoa ei ole ilmoittautunut?