Vastaisitteko minulle te 70 ikäiset kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Onko oikeasti vaikeita lapsia vai vain osaamattomia vanhempia?
Anonyymi
4156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Siĺlloin tällöin oppilaissa aikuisina oli aspergerejä paapotut syrjäytyivät ja yrittelijäät olivat superkilttejä tekivät kuten käskettiin ja menestyivät
On, ja tyyppejä jotka kuuntelee toisten puheluja.
Ette olekaan pitkään aikaan muistaneet haukkua vanhempia.
Entäs tällainen kysymys: Mitä mieltä olette pakkomielteisen kontrolloivista isovanhemmista, jotka antaa ohjeitaan ja puuttuu joka asiaan, ettei perheet saa elää rauhassa elämäänsä ?
Älkää nyt ihmiset tuomitaksenne jomman kumman osapuolen
(sillä siitähän on perimmältään kysymys)
pohtiko asioita, jotka ei teille kuulu
älkääkä ihmeessä sotkeutuko nuorempien sukupolvien ja sukulaisten asioihin,
vaikka teillä on sellainen tunne,
ettette työelämän kiireiden takia ehtineet tarpeeksi "ohjeitanne" antaa.
Ei ole kenestään kivaa kun kaikentietävä mummu (joskus harvoin vaari)
pyörii kaiken aikaa jaloissa hössöttämässä.
Rajansa pitää olla sukulaisrakkaudellakin.
Se on ainakin meikäpojan mielipide.
"Hän joka puhuu, ei tiedä. Hän joka, tietää ei puhu..))
Idän viisautta, en kyllä muista, mistä luin. Pätee mielestäni monessa asiassa.
Vahvasti sitä mieltä,
o s a a m a t t o m i a vanhempia,
minllaki oli aikoinaan 3 lasta vuoden välein syntyny
yhtäkää en osannu kasvattaa itsellei mieleiseksi,
tohtoreita ovat enkä mä osaa niitten kanssa seurustella,
sivistyksessä on ammmottava railo, hirvittävä kuilu,
itse olen ruohonjuuri taoinen vanhempi
alkeellinen peruskoulu takana,
jälkeläiseni ovat kolunneet yliopiston tohtoriksi asti,
mikähän meni pieleen kun en osaanu kasvattaa lapsia itselleni mieleisksi,
nyt yksi vietää elämääni,
eivät kehtaa käydä kattomassa muikkan vanha jaksaa,
puhelimella tarkistavat olenko elossa,
enkä minä jaksa juosta niitä kattomassa,
ne elää omaa elämäänsä,
se heille suotakoon,
lapset on alinavain, etkä sinä koskaan tiedä ketä sinä kotonasi rakastat ja kasvatat ja kuinka huonosti olet osaanu niistä kasvattaa ilsellesi seuralaisia tai huolenpitäjiä sitten kun olet vanha ja avuton,
en valita, olen vain väsyny ,
puoliso nukuu jo ijäistä untaan,
vanha ei jaksa enään kehittyä ihmisenä,
vanha on jämähtäny paikoilleen,,,, vanha fossiili,
koittakaa te onnistua paremmin lastenne kasvattamisessa,
sori,, sarkasmi,,,
Saiko ne koulutusta vastaavaa työtä eli yleensä ei tohtoreille ole suomrssa työpsikkoja vaan pitää mennä opettajaksi tai sossuun tai
Sinä olet varmasti parhaasi tehnyt. Ota ihan rauhallisesti.
uteliaaseen kysymykseen,
yrittäjiä
pikkusen hävettää kysymy
työtä työtä ja työtä työllitää muita
kiirettä kiirettä kiirettä, menoja, tressiä, aikaa vähän, semmosta on elämää
luulisin monella mullaki nykyään,
sitäpaitsi vanha sanonta " uteliaisuus ei kuulu sivistykseen "
mutta
ihminen ei sivisty jos ei ole myös utelias, sori ,
Kannattaisko luopua lastenkasvatuksesta kun lapsi täyttää 50 vuotta ?
Lasten kuuluu joissakin kehitysvaiheissaan ollakin vaikeita.
Muuten voi epäillä, etteivät he ole täysin terveitä.
Jospa se menisi niiin, että keskeneräisillä vanhemmilla on haasteellisia lapsia. Lapsi ei ole vaikea tai ongelma, mutta haaste sisältyy siihen, miten vanhempi osaa ohjata ja käsitellä vielä matkaeväitä keräilevää pientä ihmisen alkua.
Varsinkin, kun liian monella äidiksi ja isäksi ryhtyneellä ei ole vielä omatkaan eväät kunnolla kasassa. - Nm. Yx mutsi
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuoloo.
Vanha sananlasku, jota ei juuri kuule.
Tuntuu, että kuri on tänä päivänä jotenkin pannassa oleva asia Suomessa.
Kaupassa kuulee, kun nuoret äidit jopa isät selittävät ja puhuvat pikku ipanoille kuin aikuiselle, kun lapsi kiukkuaa tai suorastaa herjailee.
Toinen asia; Äiti kyselee puotissa 2-3 vuotiaalta lapselta, mitä me tänään syötäis tai mitä haluat syödä kullanmuru?
Missä on vanhemmuus?!
Minkä kaupunginosan kaupoissa oikein käyt? En koskaan ole tavannut tuollaista kaupoissa, ettet vaan tekisi taas omiasi, jotta pääsisit moralisoimaan ja motkottamaan!
Mieluummin sellaista kuuntelee, että lapselle puhutaan kuin aikuinen aikuiselle.
Miksi niille lässyttää pitäisi.
Kerran kuulin, kun yksi äiti uhkasi hakata pikkulapsestaan paskat ulos ("ska banka skiten ur dig ...") , jos ei tämä istu bussinpenkillä hiljaa ja paikallaan. Se ei oikein kivalle kuulostanut.
Pääkaupunkialue eli Helsinki ja ympäristökunnat. Oletko itse jostain Korppoosta tai Kaustisilta, tuollaisia ihmetellen kyselet?
Ei ole kysymys lässyttämisestä, vaan aikuisen henkilön pitää osata ja tehdä ruokahankinnat omissa käsissään. Tai on vanhemmuus hukassa.
Jos alkaa vaahtosammuttajan mieltymysten mukaan tekee päivällistä, niin metsään menee.
Syötäis herkkuja ja jälkkäriä alvariinsa.
Tellun mainitsema lausuma, jonka oli kuullut, on puolestaan epäkelvon ihmisen lausuma, sairasta.
Mutta eikös se ole hyvä, että lapset oppivat tekemään omia päätöksiään.
Aikuinen voi puhumalla opettaa heitä tekemään järkeviä päätöksiä, niin ruuan kuin muunkin suhteen. Kuitenkin kysymys heidän syömisestään, niin aivan oikeinhan se on kysyä heidänkin mielipiteitään ja tietyissä rajoissa ottaa nekin huomioon.
Kyllä minun lapseni saivat aika pieninä alkaa antamaan herkkuruokaehdotuksiaan ja hengissähän nuo vielä näyttävät olevan.
Mitä sitten tarkoitat herkuilla, niin sitähän en tiedä. Eivät tainneet lapsenikaan kovin pieninä sellaisista tietää. Ruoka oli ruokaa ja mielellään sellaista, mikä niille kelpasi.
Ei tullut sitä ruokahävikkiä.
Jospa rajoittuisi vain syömisiin. Joissakin perheissä lapset ratkaisevat tänäpäivänä miten huvitellaan, vietetään lomaa, mikä auto hankitaan, mitä tv:stä katsotaan, lyhyesti kaikkea mahdollista.
Tuttavaperheissä nähtyä pikkulapsina, mutta kauhunkirkunan säestyksellä katkoin suhteet heihin, joten en tiedä minkälaisia lapset nyt ovat teini-iässä ja jälkeen.
Lasten ollessa pieniä, ei tullut kysyttyä mikä oli mieluista, sen huomasi toki muutenkin.
Nyt taloudellisestikin kun on helpompaa, olen kyllä ottanut kutsuessani syömään silloin tällöin huomioon lempiruokiaan.
Nuorimmaiseni kertoi vasta aikuisena, miten hän piti munuaisrisotosta, ja minä tietty valmistin seuraavalla kerralla sitä.
Meillä kun oli karjaa teuraaksi, niin munuaisetkin kuuluivat ruoka-aineisiin. Joskus lastenlapsille paistelin lettuja, ja leivoimme yhdessä,...eihän nuo kiireiset työssäkäyvät ehtineet samalla tavoin.
Nyt teen itselleni enimmäkseen, no joulun alla pistäytyvät saman pöydän äärelle, tee tarjoilua,... venäläisittäin pyrin kaikille mieluista herkkunaposteltavaa enimmäkseen.
Niin, tietystihän lastenikin piti ensin oppia tietämään, mitä ruokia minun keittiöstäni oli yleensäkään mahdollista saada, ennenkuin pystyivät tilauksia tekemään.
Jos ei ne ihan pieninä, tarkoitan nyt jotain 0-3v, olisi muuta saaneet kuin jälkiruokia, niin eihän ne tietysti muuta silloin olisi halunneet kyselläkään.
Vaikea kuvitella, että kukaan vanhempi myöntyisi siihen, että päivälliseksi olisi pelkkää jätskiä.
Sellaiset vanhemmat eivät varmaan ole itse saaneet lapsena päättää yhtään mistään, jotka eivät vielä aikuisenakaan osaa päättää ilman lasten apua minkälaisen auton ostaisivat.
Tiedän sellaisia jatustelijoita, jotka ovat aina kahden vaiheilla, että tekisikö niin vai noin.
Tarvitsevat jonkun ulkopuolisen päättämään, olipa sitten vaikka lapsi.
No niiin-niiin, omat eväät eli vanhemmuus ei ole händyssä eli hallussa. - Nm. Sama asia
Olet oikeassa, tuollainenkin on mahdollista, että lapsi ottaa vanhemman roolin, mutta se on usein ilmeisestä tarpeesta, oikeista asioista ja oikeudenmukaisesti.
Näissä sanomissani esimerkkiperheissä vanhemmat kuvittelivat kasvatuksen ja vanhemmuuden olevan "frendiyttä" jo pikkulasten kanssa, joka karkasi handusta lasten alkaessa käyttämään hyväksi heidän heikkouttaan.
Vanhemmille jäi vain palvelijan rooli, kun sitä suorastaan tyrkyttivät lapsilleen. Pennuilla alkoi järkyttävä mekastus ellei toimittu niinkuin he halusivat/yritettiin poiketa niistä.
Näkyi, että vanhemmat häpesivät tilannetta minulle, mutta en osannut neuvoa miten sitä enää saisi korjattua.
Anonyymi
Tänään 19:46
Puhut niin asiasta hyvin perillä olevasti, että väkisin nousee epäilys kysymyksessä olevan sinun omien lastesi (sinun kasvattamiesi lasten ) perheistä sinun lapsenlapsineen.
Mitä se tuo 19:46 tarkoittaa kommenttisi lopussa?
Luojan kiitos, ei sentään. Vaimon sukulais- ja tuttavaperhe.
Anonyymi
Tänään 21:33
Se on tosivahvalla tunnistuksella varmennettu allekirjoitukseni, että olen kyseinen henkilö, jolle viestisi osoitit.
Anonyymi
Eilen 21:33
Katsos, kun vahvaksi itseään luuleva näkyykin voivan olla pohjimmaltaan heikko.
Sillä jos nuo tarkoittavat kellonaikoja, niin minulla ei tuollaisia kellonaikoja näy, vaan avatuissa ketjuissa minulla näkyy olevan Ruotsin aika kaikissa kommenteissa.
Oma syysi Tellukka! Mitäs menit muuttamaan Ruotsiin :P
No nyt kuitenkin täällä olen ja minulle on turha alkaa vahvistelemaan kommentteja kellonajoilla, joita ei edes ole.
Näkeehän sen muutenkin kenelle mikäkin kommentti on, jos vastaa suoraan siihen kyseiseen kommenttiin, eikä selän takana sitten joskus myöhemmin ja eri kohtaan.
Mutta alkaako kukaan etsimään pitkästä ketjusta kellonajan mukaan sellaista anonyymiä kommenttia, jota siinä tarkoitetaan? Voihan olla, että joku joutessaan. Mnä en.
Täällä tai 60 on silloin tällöin ollut väitteitä ettei näe kenelle ja mihin vastattu. Saattaa olla ettei kaikissa selaimissa ja lisäosissa ole sama näkymä. En tiedä, kun minulla näkyy "oikein".
Tälläkin hetkellä eräs ketju on valkotaulu joillekin ja mm. android-puhelimella näkyy kokonaan.
Sellaisia häiriöitähän joskus saattaa olla. Olen kuullut, että androidissakin.
Mutta tuossahan nytkin lukee himmeällä kommentisi yläpuolelle mihin kommenttiin olet vastannut.
Se taas on minulle ihan yksi lysti kuka anonyymi milloinkin on kyseessä. Jos nikkinä on anonyymi, niin allekirjoituksella ei ole minulle mitään merkitystä. Minulle ne ovat yksi ja sama nikki.
Kuten sanoin, sinun näkymä on oikein. Ei välttämättä kaikilla sama.
Joskus vuos pari sitten minulla viestit menivät silloin tällöin mihin sattui. Ei mitenkään varmasti juuri sille, jolle sen oli osoittanut.
Esim. A vastannut aloittajalle. B vastaa A:lle. C vastaa B:lle, niin viesti "näytti" olevan A:lle.
Tätä myös tarkoittanee nyt tässä alla oleva kirjoittajakin.
Tellukka-rukka kirjoittaa: "Se taas on minulle ihan yksi lysti kuka anonyymi milloinkin on kyseessä. Jos nikkinä on anonyymi, niin allekirjoituksella ei ole minulle mitään merkitystä."
Kun nikkinä lukee Tellukka, niin kiristelen hampaita, että siellä se joutavan louskuttaja taas lässyttää. Viitsiikin vanha akka.
Hienosti rimmattu: """Tellukka-rukka""".
Saattaisi olla palstalla anonyymiä runoilija-ainesta.
Älä nyt ihmeessä riko tekareitasi minun takiani.
Tellukka kirjoitti "Hienosti rimmattu: """Tellukka-rukka""".
Saattaisi olla palstalla anonyymiä runoilija-ainesta."
Kade olet meille runoilijoille, kun sinulla Tellukka-rukka ei runosuoni syki :D
Et kykene runollista mielitiettyäsi runoilla hurmaamaan.
Voi parka raukka sinä,
Hänkö on hurmaantunut sinuun tuon kirkkaasti pulppuavan runosuonesi vuoksi?
Voi parka raukka minä tosiaankin.
Milläs minä hänet hurmaisin?
Tilanne on aivan lukossa, kun paitsi etten osaa runoilla, niin minulta puuttuu ansioistani sekin vyötärö (tai on, mutta liian paksu), enkä osaa edes teeskennellä olevani kiinnostunut ralliautoilusta.
Ei enää voi kaikista kommenteista tietää kelle ne on.
Jos kirjoitukseen tulee useampi kommentti, joku näyttääkin olevan kommentin kommentti, vaikkei se ole vaan se on kommentti alkuperäiseen viestiin.
Onpa vaikea selittää. (Hahhhhaahhah)
Myöhempi kommentti menee ykköseksi ja siitä voi tulla väärinkäsityksiä
koska kakkoskommentti alkaa näyttää kommentiksi ykköseksi menneeseen, mutta onko se niin nokon nuukaa.
Eivätpä ne vanhemmatkaan mitään osaamattomia olleet, koska ovat keskenään, tai talonmiehen ystävällisellä avustuksella pusanneet jonkinlaisen ns. vaikean lapsen tähän maailmaan riesakseen, ettenkö sanoisi peräti perillisekseen.