Leipäjono.

Eestissä ei ole leipäjonoja, koska siellä verorahat eivät kulu aavikkouskonnon edustajien elättämiseen.

Siellä on pari hyvää leipä paikkaa. Toiseen ei ole mitään jonoja mutta kun kerran jonoja haet niin kannattaa mennä vanhaan kaupunkiin. Pikk kadulla on varasto josta jaetaan. Kannattaa mennä aamulla ennen kymmentä silloin on jonot pisimmillään. Kestää noin kaksi tuntia. Ei muuta kun hauskaa jonottamista.

Mistä löytää Tallinnassa hotellista ilmaisen aamiaisen, tiedosta kiitollinen.

Tallinnassa ei makseta työttömyys eikä sossu korvauksia, korkeintaan muutama euro jos tarve vaatii. Virossa on pakko olla töissä ja elättää itsensä.
Toista on Suomessa jossa korvaukset virtaa tilille.

Suomessa ei ikinä olla oltu niin köyhiä kuin Viron köyhät nykyään ovat.

70-ja 80- luvuilla suomalaiset jonottivat Tallinnassa leipää, koska se oli siihen aikaan niin hyvää. Nykyään ei Virossa saa enää niin hyvää ruisleipää. Kommunismi oli hyvä järjestelmä.

Ei ole toista ruokaa, joka olisi perusolemukseltaan yhtä virolainen kuin ruisleipä. Niin sanottu must leib (musta leipä) saa tumman värinsä ruisjauhoista, joista se on valmistettu. Ruista on viljelty Virossa yli tuhannen vuoden ajan ja sen on ollut keskeinen osa perinteistä maanviljelyä. Rituaalit maatilojen vaurautta ja suojausta varten muodostui viljan ohella, ja keskiaikana, Viro tunnettiin ainoana rukiin viejänä Euroopassa.