Tuli kerran ostettua Witräskistä Eliel Saarisen museosta 20 senttinen struntsinsulka, joka osoittautui mainioksi pölyhuiskaksi huonekasvilleni.
En minä jaksa suihkuun kanniskella isoja lattiaruukkuja, joskaan niitä ei ole kuin 3.
Jukkapalmun pitkät lehtiruodit vetelen tosin kiiltäviksi kostealla vettexliinalla. No, kaktusruukun 4 asukkia en vetele millään,..se kun saattaisi ampaista piikkirivin käteeni vaivattomasti! Minifikus kirjavine lehtineen on niin mattapintainen, ettei siinä juuri eroitu pölypinta, mutta saa sekin strutsinsulka kutittelun samalla.
Toimiva kynähän siinä varrenpäässä on, mutta enpä ole kirjoittanut höyhenet täristen, kovin untuvainen ja latvostaan kiharakin kun on.
Tehtävänsä kuitenkin kun sulka on tehnyt, ravistelen parvekkeen tuulessa hyvin hellästi, ja niin pääsee työpöydän lampunvarren rakoon takaisin.
Somilta ja hyvinvoivilta nuo huonekasvit taas näyttävätkin, tässä harvinaisessa päivänvalossa,... päivän joka saa taivaanrannan vieläkin valoa hohtamaan!
En minä jaksa suihkuun kanniskella isoja lattiaruukkuja, joskaan niitä ei ole kuin 3.
Jukkapalmun pitkät lehtiruodit vetelen tosin kiiltäviksi kostealla vettexliinalla. No, kaktusruukun 4 asukkia en vetele millään,..se kun saattaisi ampaista piikkirivin käteeni vaivattomasti! Minifikus kirjavine lehtineen on niin mattapintainen, ettei siinä juuri eroitu pölypinta, mutta saa sekin strutsinsulka kutittelun samalla.
Toimiva kynähän siinä varrenpäässä on, mutta enpä ole kirjoittanut höyhenet täristen, kovin untuvainen ja latvostaan kiharakin kun on.
Tehtävänsä kuitenkin kun sulka on tehnyt, ravistelen parvekkeen tuulessa hyvin hellästi, ja niin pääsee työpöydän lampunvarren rakoon takaisin.
Somilta ja hyvinvoivilta nuo huonekasvit taas näyttävätkin, tässä harvinaisessa päivänvalossa,... päivän joka saa taivaanrannan vieläkin valoa hohtamaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletpa sinisirkku ollut suloinen näky strutsinsulkakyninesi huiskimassa, kuin entisajan sisäkkö - olisipas keikkunut vielä valkoinen hilkka kutreillasi ja sievä essu vyötäisilläsi. Strutsinsulkaisia hienoja pölyhuiskia on kai vieläkin myynnissä , mutta minulla on staattinen huiska, sellainen sateenkaaren väreissä keimaileva varrellinen hörhelö, jonka voi pestä vaikka koneessa. Sillä pääsee hankaliinkin kohteisiin huiskimaan ja pöly jää huiskaan, ei lennä ympäriinsä. Joskus kaipaan sitä tuoksua, joka tuli lapsuuskodin suursiivousten yhteydessä seinien ja katon lehtiluudalla ripsumisesta.
Koetan mahdollisimman usein suihkuttaa viherkasvejani, mutta eihän ympäristön puupinnoille eikä lattioille saa kertyä kosteutta, joten se vaatii kasvien viennin ulos tai kylmään aikaan apukeittiöön. Nihkeällä pyyhin isoja lehtiä, erityisesti vaalin äidin emokasvista peräisin olevaa kliiviaa eli punasarjaa. Sen saan aina kukkimaan uudelleen, vaikka esimerkiksi orkidean tai edes saintpaulian kanssa en onnistu. Olen pieniä mehikasveja , kuten aaloeta , istuttanut ryhmään samaan laakeaan ruukkuun. Köynnöstävän posliinikukan ja muratin kasvatan ympyränmuotoisen kukkatuen avulla , kultaköynnös on riippuvana. Araucaria eli huonekuusi on haastavin , kesällä suojelen sitä paahteelta, talvella kuivuudelta, joten se asustaa välillä itäisen valon huoneessa , milloin viileämmällä kuistilla, ja hain sen nyt pikkujoulun kunniaksi keittiöön ja koristelin kirkkaalla pienellä valosarjalla. Huonekasvit ovat paitsi kodikkaita , myös puhdistavat ilmaa, saattavat toimia minihiilinieluinakin.
Raikas pikkupakkanen, aurinko ja hento lumikerros juhlistivat lauantaipäivää joulumarkkinoilla. Lounaskin tuli siellä kuitatuksi muurikkamuikuilla , glögillä ja vanhanajan maustekakkuviipaleella. Mukaan lähti ihana ruskeanharmaa maatiaisenvärinen lampaantalja, mietin nyt kuka sen saisi lahjaksi vai pitäisinkö itse.
Vaikeista kasveista kuten kaktuksista ja isoista, eritoten pienilehtisistä kasveista ja köynnöksistä, joita on vaikea suihkuun kantaa, saa pölyt helpoiten pois tukankuivaajalla puhaltamalla.
Joo, konstit pitää olla, tuota hiustenkuivaajaakin voi kokeilla nelikaktuksiin, lasikuvun alla on muutamia kaktuksia pysynyt ihanan raikkaina.
Frotepyyhkeen laitoin lattialle ruukkujen ympärille suihkutellessani muovispruutalla, mutta aika hienojakoista tuo vesisumu on ja kuivahtaakin nopeasti.
Ramoonalla on näkevät silmät, ehkä näit kerran kun baskeriini tälläsin strutsikoristetta kaarevasti, ja nauratti menneen ajan daami/diivat 🎀
Hauskaa jatkoa meille kodinhoidossa luovilla!
PS. Parvekkeen kynttiläsytytys nyt ennen Flinkkilää ja Tastulaa,..sini.sirkku.moikka 😊
Nyt on jo ilta-ateriatkin selvitetty, ja raskaasta Tastulan ohjelmasta. Ihailla täytyy Maarit Tastulaa, tuosta selkeästä tyylistä asettaa vaikeatkin kysymykset asiallisesti.
Äiti-ihmisenä jäin punnitsemaan, miten pitkälle itse menisi pelastusyrityksessä kuin Lemminkäisen äiti ?
Mieleen tulee ajatus epäkelvosta jälkeläisestä, joka joutaakin mennä, mutta saattaa olla tuo lääkärin eettinen valakin,..
Tunsin erään äidin, joka huumepoikansa kuoltua sanoi aivan vakaasti,...nyt tiedän ainakin missä poikani lepää! Kyllä se kertoo piinaavista epätoivon ja pelon hetkistä,..kamalaa jatkuvaa epätoivoa äiti-ihmiselle.
Huomenna alkaakin sitten joulukuu 🎵⭐︎🙏🌸 Tuiketta valoa, ja sädehtivää iloa hetkittäin kaiken odotuksessa! 😊)) Pahin pimeys on tjustiinsa takanapäin !
Minäkin tein tuollaisia Kokedama-juttuja, löytyi netistä montakin ohjetta. Tein massapohjan kissanhiekasta ja mullasta ja päälle sammalta kuin ruukuksi. Laitoin pieniä kasvin poikasia niihin ja osan annoin lahjaksi. Nämä on paras pitää aluslautasella ja kastella siihen tai upottamalla välillä veteen koko homma, niin ei tarvitse kuin harvoin kastella. Hienoja varmaan jos ripustaa monta ikkunan eteen, mutta kastelu voi olla hankalampaa.
Tosi viehättäviä olikin kun katsoin Kokedama aihetta ! Monet pienet mehikasvit saattaisivat soveltua sammalistutuksiin, tuolla saniainen pallossa oli mitä ihastuttavin rehevyydessään 😊
Vaatii vaan paljon aikaa ja harrastusta toteuttaa kaikkia mieliaiheitaan, itse olen joutunut tyytymään näin talvella yrttien ja salaattien vaalimiseen.
Syksyn kruunutillin kuivasadosta saan kalaan ( sillin, ja lohi ) ihanaa maustetta. samoin tietysti tillilihaan, jota en olekaan nyt aikoihin valmistanut.
Keväällä mieli askartelee pienoisistutusten parissa, jotka voi toteuttaa ikkunalaudallakin. Kohtahan taas alkaa hitaanlainen , mutta toiveikas valkeneminen ❣️