Parantaminen Kurssin mukaan

Sitä mitä me teimme saadaksemme aikaan vahinkoa, sitä Pyhä Henki käyttää parantamiseen:

Eräs minulle mieluinen kohta, jonka esitän mielelläni tässä yhteydessä, on kappaleen 23 lopussa, jossa Jeesus sanoo: Kuka sellainen, jota Jumalan rakkaus kannattelee, voisi nähdä valinnan tekemisen ihmeiden ja murhan välillä olevan vaikeaa? Tähän sisältyy epäsuorasti nyt puheena oleva vastakohtaisuus. Siinä Jumalan rakkauden ollessa kanssamme, jota Jeesus edustaa, näemme selvästi valinnan erityisyyden murhaavien reaktioiden ja ihmeiden rakastavien tarkoitusten välillä. Silloin kun näemme vastakohtaisuuden selvästi, silloin valinnan tekeminen on ilmeisen selvä.

Jeesus käyttää meidän tekemiämme rajoituksia välineinä johtamaan meidät takaisin kotiin. Tällaisia rajoituksia ovat sellaiset, joilla todistamme Jumalan olevan väärässä ja meidän olevan oikeassa ja että todellakin myös sitä, että Jumalaa ei ole olemassa, mutta me olemme olemassa. Kun läksimme kotoa, kuljimme tämän pitkän, hirvittävän, kauhean ja kamalan tien egon johdattamana alas. Kurssissa kutsutaan tikapuiksi reittiä, joita pitkin eroaminen johti meidät alas. Toisessa kohdassa Jeesus kutsuu tätä reitiksi hulluuteen, johon ego johdatti meidät. Pohjimmiltaan tämä oli tie pois kotoa. Juuri tästä tiestä vapauteen ja omaan kuningaskuntaan - paitsi että se ei ollut niinkään vapaa, koska jouduimme maksamaan siitä kovan hinnan - tulee itsestään keino vaihtaa opettajaksi sellainen, joka ohjaa meidät takaisin kotiin. Tämä on hyvin, hyvin tärkeää, koska tämä ei enää anna meille mahdollisuutta arvostella itseämme, eikä toisia, kaikista niistä järjettömistä, typeristä ja ilkeistä tempuista, joita me kaikki teemme. Juuri näiden asioiden takia jaamme saman hulluuden ja saman ilkeyden, jotka olivat juuri niitä asioita, joilla me kaikki hyökkäsimme Jumalaa vastaan, voidaksemme paeta Hänen luotaan ja voidaksemme kieltää Hänen Todellisuutensa ja voidaksemme rakentaa oman todellisuutemme Hänen todellisuutensa tilalle. Näistä asioista tulee kuitenkin pyhiä, kun vaihdamme opettajaa oman elämämme luokkahuoneessa - ei näiden asioiden itsensä vuoksi, vaan siksi, että ne vaihdetaan palvelemaan pyhää asiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tarkastelemme asioita oikea-mielisellä tavalla, olivatpa ne millä tahansa kohdalla hyvä-pahan jatkumolla, ei ole väliä sillä mihin luokkaan itse kukin tässä suhteessa kuuluu. Kaikesta ihmisten elämässä tapahtuvasta tulee vain kiertoteitä, jolloin matka takaisin kotiin voi ainoastaan viivästyä. Mutta jokainen tie, jokainen polku, jokainen ihmissuhde ja jokainen käsikirjoitus, joita olemme kirjoittaneet, tulevat johtamaan takaisin kotiin, kun valitsemme oikean Oppaan. Niin myös jokaisesta kiertotiestä tulee myös elämäämme ylöspäin vievä polku.

Ainoa ero aikaisempaan on siinä, että aikaisemmin kuljimme poispäin Taivaasta. Silloin erillisyyden tikapuut johtivat meitä alaspäin. Nyt muutamme kirjaimellisesti suuntaamme (kurssiamme) – itse asiassa valitsemme toisen suunnan (kurssin) ja nyt kuljemme takaisin. Nousemme ylöspäin samoja tikapuita, joita pitkin erillisyys sai meidät laskeutumaan alas. Matka takaisin on kiertotie, siksi että se ei vie suoraan kotiin. Kurssi kertoo kuitenkin, ettei Pyhä Henki ei vie meitä suoraan kotiin siksi, että pelkomme on liian suuri. Tämän takia Jeesus sanoo, että meidän ei tulisi pelätä yhtäkkistä nostamista todellisuuteen. Myöhemmin Hän sanoo, ettei meitä voi yhtäkkiä herättää painajaisistamme. Emme voi päästä suoraan painajaisista todellisuuteen. Tie kulkee monien askelmien kautta, joita kutsutaan onnellisiksi uniksi. Ne ovat siis kiertoteitä, mutta niillä on kuitenkin uusi erilainen tarkoitus. Tämän takia pelkästään tekisimme sabotaasia etenemiselle, jos arvostelisimme ja hyökkäisimme kiertoteitä vastaan, yrittäisimme tukahduttaa niitä erilaisilla asketismin muodoilla, tuomitsisimme ne, tekisimme niistä pilaa, tai kohtelisimme itseämme tai muita reitillä kulkijoita huonosti. Silloin sabotoisimme sitä nimenomaista asiaa, joka vie meidät kotiin.

Meitä ei pyydetä tässä Kurssissa luopumaan erityisistä ihmissuhteistamme. Meitä ei pyydetä luopumaan velvollisuuksistamme, vajavaisuuksistamme, eikä vioistamme. Meitä pyydetään antamaan niille uusi erilainen tarkoitus. Käytämme juuri samoja asioita, jotka aiheuttavat meille kärsimystä, ohjaaman meidät kärsimysten tuolle puolen. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti luopumalla egosta opettajanamme. Kurssissa on pari usein toistuvaa riviä, joissa tämä ilmaistaan: ”Erota itsesi olemasta oma opettasi, sillä sinua on opetettu huonosti.” Itsensä erottaminen omana opettajana olemisesta tapahtuu potkujen antamisena egolle ja ottamalla Pyhä Henki tai Jeesus opettajaksi.

Meidän erityisyyteen pyrkivästä elämästä, syyllisyydestä, vihasta, hyökkäyksistä, sairauksista ja kärsimyksistä tulee pikatie, joka johtaa meidät takaisin. Me emme kuitenkaan salli, että meidät johdettaisiin takaisin samassa suhteessa kuin arvostelemme, hyökkäämme, löydämme vikoja, kritisoimme ja ryvemme syyllisyydessä. Tämä ei tarkoita sitä, että elämämme olisi pyhää, mutta se tarkoittaa sitä, että elämämme ei ole epäpyhää. Elämämme ei ole mitään. Elämän tarkoitus antaa sille merkityksen.