Rva 48.v maaseudulla Osa 6.

Kun luin viestiä, tunsin kuinka häpeän punanpolte levisi poskiini ja korvanninipukoihini.

"Soittelin miehellesi kysellen kuulumisia.
Olisi tehnyt mieli kehua hänen uhkeata vaimoaan, kuinka seksikäs se on alastomana, kuinka kiimainen se on orgasmeissaan ja kuinka taitavasti se ottaa mulkkua suuhunsa.
Sen sijaan, vielä tällä kertaa kysyin pelkästään hänen vaimoaan lainaan, sillä nyt kotini tarvitsee naisen siivousapua.
Miehellesi se käy mutta hän väitti, ettet muka itse suostuisi, koska muka vihaat siivoamista! Eihän se pidä paikkaansa, sillä luulen, että tulet nyt tällä kertaa rakastamaan sitä, eikö niin lutka"?
"Puet nyt heti työasuksesi jotain tosi sexyä, minihametta, stayupit, korkokenkiä jne. tiedät kyllä mitä ja ilmoitat sitten soittamalla, milloin olet valmis työkomennukselle noudettavaksi! Alusasuja ei näin helteellä kannata alle pukea. Onko tämä nyt selvä?
T. Naapurin herra".

"Ei, ei ei! Tämä ei ole totta"! Huusin ääneen.
Tuo mies on hullu kaistapää!
Luuleeko se että muka tuollaiseen suostuisin? Ajattelin kauhistuneena viestin törkeyttä.
Tuollaiseen nöyryytykseenkö kaltaiseni varattu nainen muka suostuisi. Mitä tuo ukko kuvittelee itsestään!?

Luin viestin vielä uudestaan kerta toisensa jälkeen.
Oudosti tunsin kiihoittuvani, kun sieluni silmin näin itseni tuollaisessa asussa palvelevani ukon talossa nöyryyttävästi siivoten.
"Ei, pois tuollaiset ajatukset", soimasin itseäni, kun jälleen kiima tuntui voittavan moraalini ja hälläväliä asenne alkoi taas järjeltäni vallata tilaa.
Ukon viestissä luki, "vielä tällä kertaa" ja se kauhistutti minua!
Ukolla on siis aikomus kertoa miehelleni eilisestä!!
Kiristääkö ukko  minua näin kunniattomasti seksiin!?
Mitä enemmän viestiä luin, mieleni kääntyi. Pitäisikö sittenkin totella häntä?
Kiima oli saanut pikuhousuni todella märäksi.
"Voi miksi tämä on näin kiihoittavaa"? Kysyin itseltäni".
"Ei, nyt en enää lankea tuon perverssin miehen  kanssa seksiin".
"Kerta saa riittää".
"En ole tuollainen lutka, minä tämä ukko minua pitää".
Mietin kuumeisesti, yrittäen torjua pois minussa olevaa himoa antautumiselle.
Päätin epätoivoissani lähettää ukolle vastaukseksi viestin, joka kotiin ajaessani syntyi.

"En enää toiste tule sinulle antautumaan. Eilinen oli vahinko, jota kadun nyt syvästi. Pyydän sinua olemaan vaiti tapahtuneesta,  etkä pyydän kiitos, kertoisi siitä varsinkaan ikinä miehelleni.
Unohdetaan eilinen ja voisimmeko jatkaa elämäämme niin, ettei tätä minua nolottavaa tapahtunutta välillämme olisi koskaan edes tapahtunutkaan.
En ole sellainen nainen, kuka vastaisi tarpeitasi alistuvana, varattuna naisena.
Terveisin. Naapurin rouva".

Lähetin viestin täynnä toivoa!
Jännitys, kuinka ukko tuohon vastaisi, kihelmöi koko kropassani.
Istuin keittiön tuolille odottamaan.
Vastausta ei tullut ja olin alkanut kauttaaltani vapisemaan sitä odottaessani.
Kumpa asia saisi nyt lähettämälläni viestilläni päätökseen tämän hulluuden, johon heikkona, kiiman sanelemana hetkenä lähdin tyhmyyksissäni mukaan.

Puhelimen kilahdus viestin saapumisesta säikäytti minut niin, että käsissäni olevasta kupista lensi kahvit keittiön pöydälle. Vapisevin sormin näppäilin viestin esiin.

"Olet niin söpö kun myönsit eilen saaneesi kullia, eihän minulla muuta todistetta tästä sinun pikku "hairahduksestasi" olisi edes ollutkaan.
Luuleeko kiimainen söpö pikkurouva saavansa nyt naapurin herran munaa taas suuhunsa?
Enhän minä sellaista ole luvannut. Tarvitsen nyt vain siivous apua.
Siis, kuten jo käskin, pukeudut määrättyyn työasuun nyt heti ja soitat sanoen ainoastaan tämän, olen valmis noudettavaksi.
Kalevi".