Rva 48.v maaseudulla osa 7

"Jessus kuinka nöyryyttävää"!
"Ukkohan on sadisti"!
Ajattelin posket häpeästä punoittaen itseäni siivoamassa nöyryyttävästi, nöyryyttävän seksikkäässä asussani ukon siivotonta taloa.
"Mutta mitä minä voin tälle"  kysyin itseltäni.
Annoin vieläpä ukolle tahtomattani typerästi todisteen syrjähypystäni hänen kanssaan.
Tiesin Kalevin olevan kyllä niin häikäilemätön, että hän kertoisi kyllä siitä tarvittaessa miehelleni.
Mitä muutkin sukulaiset ja ystävät ajattelevat minusta, jos tämä kaikki tulisi ilmi?!!

Tätä kaikkea aikani mietiskellessä, tulin siihen johtopäätökseen, että vielä tämän yhden kerran nöyrryn ukolle ja käyn siivoamassa hänen asuntoaan.
Sen jälkeen en enää suostu tällaiseen kiristykseen ja keksin jonkun tavan päästä ukon pihtiotteesta irti.
Jospa ukko nyt ei tosiaankaan halua muuta minulta kuin itselleen siistin kodin ja silmänruokaa, yritin vakuuttaa itselleni tietäen, että tuskin asia kuitenkaan olisi niin.

Näillä mietteillä, itselleni parasta uskotellen, riisuin vaatteeni ja häpeää tuntien, puin miehen vaatiman työasun päälleni.
Ei alusasuja, hän sanoi!
"Kamalan noloa", sanoin itselleni ääneen, muistellen miten kävi eilen, kun ukko repi alusasuni päältäni riekaleiksi pihamaallamme.
Katsoin peilistä itseäni.
"Voi ei! Kuinka lutkalta näytänkään", ajattelin kun näin itseni punaisissa korkokengissä, mustissa saumallisissa stayupeissa, "roiskeläppä" mittaisessa minihameessa ja punaisessa avoin kaula-aukkoisessa hihattomassa topissa, jossa kookkat rintani eivät millään tahtoneet pysyä piilossaan.
Nännini olivat paisuneina ja törröttivät riettaasti paitani läpi kruunaten kokonaisuuden, jollaisena oletin Kalevin minun siivotessani hänen nähtensä olevan.
Ukolla ei ainakaan ole valittamista asustani, ajattelin lohduttautuen asuvalinnastani edes jotenkin.

Vapisin kauttaaltani ottaessani puhelimen käteeni soittaakseni Kaleville.
Mietin vielä tovin, onko tämä nyt viisasta nöyrtyä ukon vaatimuksiin.
Aikani itseni kanssa kamppailtuani, otin valinnasta ukon numeron näkyville.

Vatsanpohjaani kihelmöi hurjasti ja käteni tärisivät kun kuuntelin puhelimen ääneen tuuttausta.
"No niin pikkurouva", ukko vastasi hieman ivallisesti.
Keräsin rohkeuteni ja pakotin itseni puhumaan. Sain häveten sanottua hiljaisella äänellä, lähes kuiskaten,
"Olen valmis noudettavaksi."