Rva 48.v maaseudulla Osa 8

"Olen valmis noudettavaksi", kuiskasin häveten puhelimessa Kaleville.
"Nyt heti ulos odottamaan noutajaa"! Ukko komensi ja sulki tylysti puhelimen.
Jalkani tutisivat kun astelin ulos hiekkapihamaallemme odottamaan ukkoa.
Jännitys siinä odottaen oli sietämätöntä.
Tämä on niin nöyryyttävää, ajattelin tulevaa siivoustatyötä riettaasti pukeutuneena Kalevin asunnossa.

Kuulin traktorin käynnistyvän naapurissa.
"Ei kait se nyt traktorilla minua kyyditse kotiinsa", ajattelin.
"Missä ihmeessä siellä istun edes" mietin kuumeisesti asuani, joka ei paljoakaan inteemejä paikkojani suojannut.

Kalevi kurvasi kylätieltä kotiimme johtavalle tielle. Kun näin ukon hymyilevän omahyväisen näköisenä, ajattelin minkälaiselta inhottavalta sialta tuo mies voi näyttääkään!!
Ukko sammutti traktorin, avasi oven ja mitään sanomatta katseli minua kuin arvioiden, kelpaako vaatetukseni hänen määräämänsä kaltaisesti.
"Hyvältä näyttää". Ukko sanoi ja heitti savuavan tupakantumppinsa pihamaalleni jalkojeni juureen.
"En minä tarkoittanut että hieno rouva nyt noin huoran oloiseksi olisi itseään pukenut, mutta hyvähän se on, kun rouva itse haluaa tuommoisena lutkana itseään esitellä".

"Kyytiin siitä nyt"! Ukko käski tympeästi.
Kasvot häpeän punasta, aloin kavuta ylös traktoriin joka ei korkokengissäni ollut mitenkään helppoa.
"Tulet tähän polvieni päälle poinittain syliini istumaan". Ukko komensi minua huomatessaan minun katselevan istumapaikkaa ahtaassa traktorin hytissä.
Nolona ahtauduin ukon ja ratin väliin, enkä voinut käydä siihen niin, ettei pimsani olisi paljaana vilkkunut mekkoni alta ja rintani pursuamatta ulos avoimesta kaulaosastaan.
"Voi kuinka hävettää", ajattelin tilannetta ja miltä minä siinä näytänkään.

Ukko käynnisti kulkuneuvon. Koska istuin siinä hänen sylissään, oli Kalevin vaikea ohjata traktoriaan.
Kuin tahallaan ukko koukkasi painavalla traktorillaan pihanurmikon kautta, jättäen siihen nurmikolle näköiset renkaan urat.
"Rouvan isot utareet haittaa ohjaamista", mies sanoi ivallisesti puolustuksekseen, jo kouraisi kipeää tehden lujaa toisesta rinnasta sitä samalla hölskytellen.

Päästessämme pihaamme johtavan tien loppuun kylätielle johtavaan risteykseen, ukko kääntyikin päinvastaiseen suuntaan kuin missä hän asui!
"Hetkinen, minne me olemme menossa"? Kysyin hädissäni Kalevilta.
"Käydään kyläbaarissa juomassa kaljat ja käydään ostamassa siivoustalkoojuomat kaupasta", Kalevi vastasi, ikään kuin se olisi ollut suunnitelmassakin.

"Hei, ihan totta. En tässä asussa enkä tällä tavoin tällaisessa kyydissä ihmisten ilmoille kehtaa mennä", yritin vedota ukkoon.
"Ollaanpas sitä olevinaan niin hienoa rouvaa helvetti"!
"Kyllä tuollaisen hienosto rouvan täytyy oppia maaseudun tavoille ja sinähän menet vaikka alasti juuri sinne, minne minä käsken".
"Ja nyt turpa kiinni lutka!" Ukko sähisi kuin julistaen, että asia on nyt loppuun käsitelty.
Sanojensa vakuudeksi, Kalevi laittoi toisen kätensä reidelleni, alkaen hivelemään stayupien verhoamaa reittäni.

Mieleni olisi tehnyt vastustaa kylille menoa mutta en uskaltanut hiiskahtaakaan.
"Jessus! Tässä traktorissa, tässä lutka asussa pikkuhousuitta kyläbaariin! Kauppaan! Mitähän ihmiset ajattelevat jos näkevät minut istumassa tiiviisti, tässä pervoksi tunnetun, vieraan miehen sylissä"!!
Ajattelin häpeääni ankarasti ja kelasin keinoja, kuinka ihmeessä tämän kamalan nöyryytyksen saisin estetyksi.