Moi !
Minun kohdallani on nyt aika ajanut ohi,on ihan varmaa etten voi koskaan saada omaa lasta.Haluaisin jotenkin konkreettisesti tehdä surutyön ja jättää asian taakseni,mutta miten??Olen ajatellut kirjoittaa kirjeen lapselle,jota en koskaan saanut.Tämä tuntuu ihan todelliselta menetykseltä(vrt.kuolema)mutta en tiedä miten käsittelisin suruani ja kaipaustani.Olen naimisissa,mutta mieheni ei ainakaan ulospäin näytä asiaa kokevan samalla tavalla,eikä puhu siitä.Antakaa joku asian kokenut neuvoja,miten jatkan eteenpäin,kun ei ole enää pienintäkään toivoa omasta lapsesta.
Minun kohdallani on nyt aika ajanut ohi,on ihan varmaa etten voi koskaan saada omaa lasta.Haluaisin jotenkin konkreettisesti tehdä surutyön ja jättää asian taakseni,mutta miten??Olen ajatellut kirjoittaa kirjeen lapselle,jota en koskaan saanut.Tämä tuntuu ihan todelliselta menetykseltä(vrt.kuolema)mutta en tiedä miten käsittelisin suruani ja kaipaustani.Olen naimisissa,mutta mieheni ei ainakaan ulospäin näytä asiaa kokevan samalla tavalla,eikä puhu siitä.Antakaa joku asian kokenut neuvoja,miten jatkan eteenpäin,kun ei ole enää pienintäkään toivoa omasta lapsesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi kun joku kirjoittaisi kirjan siitä, miten selviää/pärjää sen asian lopullisesti varmistuttua, ettei sitä omaa lasta ikinä tule!!!
Itse olen jo niin vanha (44v), että järki käskee unohtaa lapsihaaveet, mutta edelleen uskottelen itselleni, että mitäpä jos kuitenkin vielä...
Eikä asiaa jotenkin pysty käymään läpi niin kauan, kun vielä elättelee toiveita, vaikkakin ne olisivat aivan toivottomia...
Mutta kirjoita Sinä ajatuksistasi/kokemuksistasi/tunteistasi kirja!!!
Ihan totta! Saman kokeneita kun on varmaan vaikka kuinka paljon...