Joulahjoista!

Aikuisten kesken emme ole ostaneet mitään vuosikymmeniin.
Kaikilla on kaikkea. Lapsenlapsille laitamme paketin kullekin.
Lahjojen ostaminen aikuisten kesken tuntuu hölmöltä,
ei se lisää joulufiilistä kuin kauppiaille.

Lahjat lapsille ja lapsenmielisille. Itselle paras lahja yhteinen jouluateria läheisimpien kanssa, hiljaisuus ja joulurauha. Kaunerimmat joululaulut kirjossa. Mitäpä sitä muuta.
Jouluiloa.

Vähintään kymmenen vuotta olen painottanut ja alleviivannut, minä en tarvitse mitään, minulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Joillekin omille (ja suomen vähävaraisille) annan raakaa rahaa kohtuullisesti. Ensi sijaisesti henk koht. Ja se olkoon siinä.
Jouluni on sauna ja kuppi pari hyvää kahvia kera savukkeen ja parin leivoksen sekä piparien.
Ei jaksa vaatia enempää kun ei tuo mielentilani ole ostettavissa vaikka joulukuusella hutkisi.

Miksi vaivaat päätäsi mokomalla? Tähän 76v ikään mennessä en ole ostanut joulu- enkä muitakaan kalenteriin sidottuja lahjuksia. Vaimoni on hoitanut sen puolen viimeiset 50 vuotta etupäässä puiloilla.

Lasten tarpeisiin hankittiin mitä tenavat tarvitsivat silloin kun tarvitsivat. Vaimoni on ostanut omat lahjuksensa itse = ei ole ollut kalenteririippuvainen.

Kahdelle kasvavalle lapsenlapselle ostan vaatteita mieltymyksiensä mukaisia ja lupauksen ensivuoden elämystekoihin. On toiminut jo muutaman vuoden.
Heidän vanhemmilleen annan lupauksen silloin tällöin antaa vapaa-aikaa ensivuonna.
Pysyisinpä hengissä, että voin lupaukset toteuttaa.
Itselleni en kaipaa muilta lahjoja. En edes vielä tiedä missä joulun vietän. Luulen, kotonani.

Joululaahjaojen ostelu on jäänyt sitten kun lapsemme aikuistuivat.
Ainoa mitä kukin voi toivoa on enemmän yhteistä aikaa. Se on kaikista arvokkainta.
Ystäville ja sukulaisille lähetämmee sähkosenä viestinä hyvän joulun toivotukset ( varsinkin kun tuo maapostikin siityi kivikauteen, pulupostikin toimisi nopeammin!!!). Läheisimmille soitamme nopean äänipuhelun.

En ole enää vuosiin ostanut lahjoja.
Minä kirjoitan riimejä jokaiselle.
Aika varma olen siitä että riimeistäni monet löytävät käsin-kosketeltavaakin.

H.

Jos ei mitään tarvitse tai halua, miksi silloin ostaa lahjoja? Meillä annetaan ja saadaan lahjoja, joskus itsetehtyjä, joskus aineettomia, joskus ostettuja, mutta jokainen tekee kuten itse parhaaksi tahtoo. Minusta lahjan ei tarvitse olla tarpeellinen, annan mieluummin tyttärelle kirjan, vaikka paistinpannu saattaisi olla tarpeellisempi. Pyrin antamaan lahjoja joista saajat tykkää, itsekin saan aina mieluisia.

Ihmiset toitottavat, tälläkin palstalla, marttyyyriyteen asti etteivät tarvitse mitään ja kuinka ei vuosikymmeniin ole lahjoja hankkinut. Minun korvaani tuossa on pieni katkeruuden sävy, minä ainakin reilusti myönnän, että tykkään saada ja antaa lahjoja.

Vinkki.

En vietä joulua, ei siis lahjaongelmiakaan. Jotenkin sai aikanaan kystä kyllin siitä touhusta. Kakaroille ehkä helppokin jotain laittaa, ne yleensä tarviikin kaikenlaista. Paljon ongelmallisempia on loispummieläkeläiset. Niillä on jo kaikkea, mutta kai ikäystymisensä johdosta net tahtoo tolskata konfettirasioittensa kanssa. Ja jotain kai niille laitetaan. En juuri syö suklaata, tahtoo mennä rasiat ylivuotisiksi. Aikanaan kertyi valtava määrä kerrastoja, en käytä kerrastoja.

Niettä järkevintä jättää lahjashow väliin. Säästyy rahaa, aikaa, hermojakin. Ehkä itelle tulee ostettua ajankulukseen jokin kirja tai levy. Aikaa lukea tai kuunnella musaa, kun rauhallista.

Ai niin lahjavinkkiä. suosittelen savusiikaa. Kympillä saa hyvänkokoisen kalan. Yleensäkin ruokalahja, vaikka juustokori toimii. Kaikki kuitenkin syö jotain. Konjakkiin turha rahojaan haaskata, usein menee hyvät konjakit joutaville väärinkäyttäjille, jotka ei tajua jalon juoman arvostamisesta mitään.

=DW=

Kenellekään ei pitäisi antaa lahjoja pelkästä velvollisuudesta.

Tai noh, minä en ainakaan halua sellaisia lahjoja, joitten antaminen minulle on ollut jollekin velvollisuus. Vain sellaisia lahjija osaan arvostaa, jotka ovat tulleet sydämestä ja antamisen halusta.

Vaimolle tilasin 2 viikon etelänmatkan kaikilla herkuilla loistohotellista Teneriffalla.
Pojalle ostin lahjaksi pienen järvenrantahuvilan, vesijetin, moottorikelkan ja uuden Teslan.
Molemmat tytöt saavat Maseratit ja turkisviitat, sekä sekalaista jalokivikoristetta.

Täytyyhän sitä edes Jouluna hemmotella lähimmäisiään, vaikka näinkin pienillä ja vaatimattomilla lahjoilla.
Joulun jälkeen tilanne voi kyllä olla hieman erilainen, sillä maksoin nuo kaikki lahjat vaimoni luottokortilla...

Suorastaan inhoan joululahjoja. Tämä jouluna tein päätöksen. Käyn muutamissa pikkujouluissa jonne viedään 5 euron lahja. En vie enkä tahdo mitään, ihan typerää krääsää paketeista avaavat.
Lapsille ja lapsenlapsille laitan vähän rahaa. No mieheni on kun lapsi, hän tykkää lahjoista. Niinpä hellyn ostamaan sellaista mitä tiedän hänen tarvitsevan; uuden pipon, somat kalsarit tai hänen lempijuuston. Hän tulee niin kovin iloiseksi.

Elämä on muuttunu,

joulu lahjoineen ja kortteineen on menneisyyttä,
-
joulua vietän yksikseni, toivo ettei kukkaan kävis kattomassa, en halua vieraita,
riittää jos puhelimella kyselevät olenko vielä hengissä,
puoliso nkkkuu ijäistä untaan hautuumalla,
vien ehkä kynttilän jos jaksan ja uskallan lähteä haahuileen lumisateeseen ja autojen tungokseen parkkipaikalla,

yksin olen viettäny jo usemamman joulun
käsitöitä tehden ja TV:tä katellessa,
välliin ehkä käyn ulkona syömässä jotain kivaa,

en pidä juhlapäivistä,,, menis vaan pian ohi,
tavallisen arjen pyörittämkine on parasta mitä tiedän ,,,

Vie saunavasta, shampoo ja muutama olut...