Nyt vasta "löysin" tämän palstan, jospa joku osaisi minua neuvoa.
Pojallani diagnosoitu dysfasia ja asperger, syksyllä olisi kouluun meno ajankohtaista. Lapsi on ilmoitettu dysfasia-luokalle, ja hän onneksi sinne pääsee =) Mutta kuinka kertoa lapselle, ettei pääse eskarista tuttujen kavereiden kanssa samaan luokkaan?
Dysfasia on lievemmästä päästä, mutta silti on hankala sanoa paljonko hän ymmärtää. Koetin jutella, ettei välttämättä pääse kavereiden kanssa samaan luokkaan "ei sanat ole minulle hankalia, ja kouluun on kiva mennä", tuumasi poikani =)
Mitä hänelle sanoisin, neuvoja?
Dysfasia-luokka
jenni
7
1860
Vastaukset
- heartti
kyllä poikasi jo tiedostaa "puutteensa".
Hyvä kun pääsee "oikeaan" kouluun:)
Aluksi voi! kokea dysfasia-luokan uhkana, koska ollut "normaalien" lasten kanssa.
Varmasti ajallaan huomaa, että tämähän on ihana paikkana:)
Ei kai kukaan täysin voi lastansa valmistaa kouluun...
Tärkeintä minusta se, että poika pääsee kouluun mikä hänelle katsottu parhaaksi ja sopivaksi , että hänen turvallista kehittyä enemmän ilman suurempia "väkisin tsemppaamisia".
Ja hei voivathan vanhat ystävät kyläillä teillä ja toisin :)
Onnea pojallesi, ja älä liikaa vielä puhu...kesälomat ensin :))
Se että olet jo hänelle kertonut, on paljon. Ainut mikä pisti silmääni kirjoituksessasi, oli pojan vastaus.
Eli hänen puolustuksensa oli, osaan "puhua" täysin...itsesuojelua, älä anna sen liikaa lisääntyä, vaan hyväksyä tilanne ja että hän juuri sellaisenaan ihana :)) jne. jne. eikä ketään huonompi!
Kaikkea hyvää teille!- jenni
Poikani osaa puhua "täydellisesti", siis kaikki kirjaimet osaa ääntää oikein ja kirjaimet tulevat oikeilla paikoilla sanoissa. Dysfasia diagnoosi on tehty lapsen sanavaraston suppeuden vuoksi. Hänen on vaikea ymmärtää esim. ohjeita, kun ei tiedä mitä kaikki sanat tarkoittavat.
Kuinka sitten lapselle kerrotaan hänen olevan erilainen, ilman että lapsi ryhtyy pitämään itseään muita huonompana? Vai onko yleensä pakko sanoa mitään? Kun lapsi itse ei ole koskaan sanonut tuntevansa itseään erilaiseksi. - heartti
jenni kirjoitti:
Poikani osaa puhua "täydellisesti", siis kaikki kirjaimet osaa ääntää oikein ja kirjaimet tulevat oikeilla paikoilla sanoissa. Dysfasia diagnoosi on tehty lapsen sanavaraston suppeuden vuoksi. Hänen on vaikea ymmärtää esim. ohjeita, kun ei tiedä mitä kaikki sanat tarkoittavat.
Kuinka sitten lapselle kerrotaan hänen olevan erilainen, ilman että lapsi ryhtyy pitämään itseään muita huonompana? Vai onko yleensä pakko sanoa mitään? Kun lapsi itse ei ole koskaan sanonut tuntevansa itseään erilaiseksi.eli keskivaikean dysfasian.
Oletko käyttänyt kun hän ollut nuorempi ?viittomia ja paljon kirjoja, sehän ydin ymmärtämiseen.
Jos olet käytä niitä vieläkin välillä, että ymärtää asioita ..
Itse myös käytin ihan paperia johon piirsin asian, mitä hän ei ymmärtänyt ja sen kautta "keskustelimme", että hänelle tulee se tunne, että häntä ymmäretään..lelujakin käyttänyt.
Viittomia hän ei itse käyttänyt kuin kotona , mutta tykkäsi kun ulkona käytin itse, joten hän pystyi ymmärtämään asioita paremmin.
Hänen sanavarastonsa oli myös suppea joka "korjaantunut", töitä sai paljon tehdä, mutta sen arvoista aina.
Ja nyt kun aikaa mennyt...
Meillä taas toisin , häntä ei huolita dysfasia-luokkaan, koska hänen ymmärtämisensä "täydellistä" sekä puheentuottaminen "ymmärettävää".
Ja hänellä hyvät perustiedot monistakin asioista, koska hän rakastaa eläinohjelmia, nroita ja kirjaimia ja haluaa koko ajan tietoa lisää.
Eli hän on keskitasoinen oppilas ja joissain ikäistään ylemmällä "tasolla".
Mutta se tärkein puute! hän ei halua tutustua muihin lapsiin, vain sukulaiset kelpaavat ja erittäin tutut kelpaavat...
Tiedän että hän pärjää koulussa hyvin, ainakin 1-2 luokkaa, kun halunnut etukäteen opetella tiettyjä aiheita..ja toki koulussa kehittyy myös koko ajan..ja kotona jatkettava.
Mutta se yksinäisyys joka tarhassakin tällä hetkellä on, se on väärin (hän osallistuu kaikkiin tehtäviin todella hyvin ja keskittyneesti, eli ohjatussa toiminnassa yhdessä muitten kanssa muuten erillään)..toivon sydämestäni, että hänestä ei tulisi kiusattu lapsi "normaali" koulussa..
Vaikea omasta lapsesta kirjoittaa minun, koska olisi niin paljon ajatuksia mitä soisi muille jotka kokevat samankaltaisia asioita yms.
Että, todellakin otetaan tosissaan lapset joilla on dysfasia! ei vain puheen ja tiedon mukaan, se sisin unohdetaan todellinen kypsyys unohdetaan (nyt en takoita ulkoista)..
Mutta sinun lapseesi: dysfasia-luokassa hän tulee näkemään lapsia, joilla samoja puutteita, uskon että hän on siellä onnellisempi, todellakin.
Lapsi ei useinkaan halua myöntää erilaisuutta mikä luonnollista ,koska hän todellakin pitää itseään "normaalina", ei hän osaa täysin eritellä mikä olisi epänormaalia..
Hassua miten pieni raja tässä on, hän haluaa olla normaali ja pitää itseään normaalina ja kuitenkin tiedostaa jo iän puolesta, että ei ihan samanlainen kuin muut.. mutta ei koe sitä asiaa itselleen haitaksi , lapset joustavia myös itselleen. (tässä olisi vanhemillekkin ihmisille opittavaa)
Minusta riittäisi, oma näkemys, että hän tietoinen koulusta ja millainen sen on paikkana.
Eli en sanoisi erilaisuuden vuoski olisi siellä, hän vain käy eri koulua.
Ps. todellakin hyödynnä vielä "elekielellä", paperilla,leluilla, kirjoilla, viittomilla jne. asioita mitä ei ymmärrä..
Itse opin sen , että jos ei ymmärrä sanaa niin se piirretään tai otetaan sellainnen lelu jne.
Meillä se toimi ..
Eli olen onnekas kun sain viettää lapseni kanssa nämä vuodet, niitä en vaihtaisi koskaan pois.
Nyt hän asuu isillä ja toinen lapsi minulla.
Kokeilimme tätä, kun hän tarpeeksi kehittynyt , että sitä miesten malliakin tulisi..arkuuden vuoksi.
Pojalle se ei ollut shokki, isä ollut mukana kaikessa alusta asti...elämäni vaikein päätös!
Katsellaan onko oikea päätös, toki lapseni haluaisi asua molempien kanssa..se valitettavasti mahdotonta.
Miinusta se, että puhuu vain minulle tunneasioista:( ja halii .. muille hän ei sitä suo...nykyään.
Eli täälläkin vastoinkäymisiä on tällä hetkellä. - jenni
heartti kirjoitti:
eli keskivaikean dysfasian.
Oletko käyttänyt kun hän ollut nuorempi ?viittomia ja paljon kirjoja, sehän ydin ymmärtämiseen.
Jos olet käytä niitä vieläkin välillä, että ymärtää asioita ..
Itse myös käytin ihan paperia johon piirsin asian, mitä hän ei ymmärtänyt ja sen kautta "keskustelimme", että hänelle tulee se tunne, että häntä ymmäretään..lelujakin käyttänyt.
Viittomia hän ei itse käyttänyt kuin kotona , mutta tykkäsi kun ulkona käytin itse, joten hän pystyi ymmärtämään asioita paremmin.
Hänen sanavarastonsa oli myös suppea joka "korjaantunut", töitä sai paljon tehdä, mutta sen arvoista aina.
Ja nyt kun aikaa mennyt...
Meillä taas toisin , häntä ei huolita dysfasia-luokkaan, koska hänen ymmärtämisensä "täydellistä" sekä puheentuottaminen "ymmärettävää".
Ja hänellä hyvät perustiedot monistakin asioista, koska hän rakastaa eläinohjelmia, nroita ja kirjaimia ja haluaa koko ajan tietoa lisää.
Eli hän on keskitasoinen oppilas ja joissain ikäistään ylemmällä "tasolla".
Mutta se tärkein puute! hän ei halua tutustua muihin lapsiin, vain sukulaiset kelpaavat ja erittäin tutut kelpaavat...
Tiedän että hän pärjää koulussa hyvin, ainakin 1-2 luokkaa, kun halunnut etukäteen opetella tiettyjä aiheita..ja toki koulussa kehittyy myös koko ajan..ja kotona jatkettava.
Mutta se yksinäisyys joka tarhassakin tällä hetkellä on, se on väärin (hän osallistuu kaikkiin tehtäviin todella hyvin ja keskittyneesti, eli ohjatussa toiminnassa yhdessä muitten kanssa muuten erillään)..toivon sydämestäni, että hänestä ei tulisi kiusattu lapsi "normaali" koulussa..
Vaikea omasta lapsesta kirjoittaa minun, koska olisi niin paljon ajatuksia mitä soisi muille jotka kokevat samankaltaisia asioita yms.
Että, todellakin otetaan tosissaan lapset joilla on dysfasia! ei vain puheen ja tiedon mukaan, se sisin unohdetaan todellinen kypsyys unohdetaan (nyt en takoita ulkoista)..
Mutta sinun lapseesi: dysfasia-luokassa hän tulee näkemään lapsia, joilla samoja puutteita, uskon että hän on siellä onnellisempi, todellakin.
Lapsi ei useinkaan halua myöntää erilaisuutta mikä luonnollista ,koska hän todellakin pitää itseään "normaalina", ei hän osaa täysin eritellä mikä olisi epänormaalia..
Hassua miten pieni raja tässä on, hän haluaa olla normaali ja pitää itseään normaalina ja kuitenkin tiedostaa jo iän puolesta, että ei ihan samanlainen kuin muut.. mutta ei koe sitä asiaa itselleen haitaksi , lapset joustavia myös itselleen. (tässä olisi vanhemillekkin ihmisille opittavaa)
Minusta riittäisi, oma näkemys, että hän tietoinen koulusta ja millainen sen on paikkana.
Eli en sanoisi erilaisuuden vuoski olisi siellä, hän vain käy eri koulua.
Ps. todellakin hyödynnä vielä "elekielellä", paperilla,leluilla, kirjoilla, viittomilla jne. asioita mitä ei ymmärrä..
Itse opin sen , että jos ei ymmärrä sanaa niin se piirretään tai otetaan sellainnen lelu jne.
Meillä se toimi ..
Eli olen onnekas kun sain viettää lapseni kanssa nämä vuodet, niitä en vaihtaisi koskaan pois.
Nyt hän asuu isillä ja toinen lapsi minulla.
Kokeilimme tätä, kun hän tarpeeksi kehittynyt , että sitä miesten malliakin tulisi..arkuuden vuoksi.
Pojalle se ei ollut shokki, isä ollut mukana kaikessa alusta asti...elämäni vaikein päätös!
Katsellaan onko oikea päätös, toki lapseni haluaisi asua molempien kanssa..se valitettavasti mahdotonta.
Miinusta se, että puhuu vain minulle tunneasioista:( ja halii .. muille hän ei sitä suo...nykyään.
Eli täälläkin vastoinkäymisiä on tällä hetkellä.Meillä ei viittomat ole olleet koskaan käytössä, asiat muuten väännetty rautalangasta =)
Olen vain kovin väsynyt jatkuvaan asioiden toistamiseen, kun mikään ei tunnu menevän perille. Onneksi mennään mummolaan pääsiäseksi, ja mummo ottaa "vetovastuun"...
Ole onnellinen, että lapsesi antaa sinun halia, meillä se on ehdottoman kiellettyä.
no mulla tilanne se että oma poikani käynyt kohta vuoden dysfasialuokalla.. mulla oli myös esikoulun jälkeen tilanne kun mietin miten poika suhtautuu erikoisluokkaan menosta.. kaikki on kuitenkin mennyt hyvin.. tosin meillä oli tilanne että jos olis mennyt norm.luokalle olisi joutunut kouluun missä vaan yksi tuttu.. mulla poika ns.rajatapaus mutta tyytyväinen olen ollut et pääsi dysfasialuokalle..on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.. ei meillä ainakaan ole ollut ongelmia siinä ettei päässyt samalle luokalle eskarikavereiden kanssa.. mutta se on aika paljon lapsi kohtaista(meillä poika aina ollut todella sosiaalinen)selitin että nyt on tilanne näin ja että se on vaan sinun parhaaksesi ym ja hyvin ymmmärsi ja on saanut taas paljon ystäviä lisää..
vielä vuosi ja sitten siirtyy tohon lähikouluun joka mua ainakin pelottaa enemmän pieni kyläkoulu ja ei paljon ystäviä. onneksi aloitti nyt sählyn peluun tässä lähikoulussa ja tuntee edes jotain poikia sitä kautta..
selität vaan hitaasti ja vaikka monta kertaa.. kyllä se siitä..
lapsesi parasta sinä vain ajattelet : )- äiti
Minulla on poika jolla on dysfasia ja hän on juuri siirtymässä päiväkodista kouluun ensi syksynä. Meillä asia on järjestety niin, että poikani käy yhden päivän viikossa nyt jo keväällä oikeaa koulua ja muut päivät on päiväkodissa.hän on innoissaan koulusta ja tietää, että päiväkoti ystävät eivät tule hänen luokalleen. Hän tietää nyt kuitenkin, että hänellä on koulussa uudet kaverit. Ei lapset välttämättä ajattele kuten me aikuiset, monesti he sopeutuvat elämäänsä ja erityispiirteisiinsä todella hienosti ja mutkattomasti.
Jos pojallasi on päiväkodissa hyviä ystäviä, niin eikö poikasi voisi tavat heitä vapaa ajallaan? Koulussa on kuitenkin uudet ystävät ja lapset ystävystyvät kyllä nopeasti. Kyllä asiat lutviintuvat omalla painollaan, kun ei turhaan etukäteen mieti ja sure niitä. - Nimetön
Hei! Käypä osoitteessa www.perheklubi.net ja valitset keskustelut. Siellä voit keskustella muiden "dysfasia-vanhempien" kanssa mieltä askarruttavista asioista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
SDP on vastuunkantaja, ja siksi suosituin kansan keskuudessa
Kiusaamiseenkin SDP puuttuu heti sellaisen tultua ilmi. Esimerkiksi persut lakaisevat nämä maton alle ja pahentavat site1386295Punavihreät puolueet haluavat Suomeen satoja tuhansia kehitysmaalaisia
SDP, vihreät ja vassarit haluavat nostaa esim. pakolaiskiintiötä todella paljon. Orpon hallituksen aikana maahanmuutto705227Miksei Korhonen (pers) vastaa Kokon (sd) esittämiin kysymyksiin?
Hyviin käytöstapoihin kuuluu kysymyksiin vastaaminen, eikä alkaa syyttelemään kysymyksen esittäjää. Mikä vaivaa Korhost143675Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi1213270Nyt tuli Suomen somaleista todella ikävää faktaa
sillä osa somalivanhemmista lähettää lapsiaan kotimaahansa kurinpitolaitoksiin, joissa heitä pahoinpidellään. Illan MOT1092413Kähmijä puolueen kannatus romahtamassa
Erityisesti naiset ovat suuttuneet SDP:lle kertoo asiantuntijat712276Kommentti: oikeuslaitos korvattava SDP:n johdolla
Näkisin että Suomessa tuomiovalta pitäisi olla demareiden johtoportaalla. Koska porvarimedia säestettynä persujen kirku12018Persut pettävät ja valehtelevat aina
Petoksistahan jää kiinni kuten olemme persujen kannatusromahduksesta nähneet, mutta siitä huolimatta persut jatkavat val271618Sinä et halunnut sitoutua
Samalla tavalla kyin minä ja koen vihdoinkin että se on ihan ok. Sitoutuminen merkitsi meille erilaisia asioita, eikä ne161253- 801174