Rakastan teitä edelleen,
elämä vie meitä.
Siksi muutan kurssia,
mutta sydäntäni ei kukaan.
Jatkaisin kanssanne,
ehkä jatkankin,
nyt on suurten tunteiden aika.
Tai sittenkin joku on saanut,
palasen ,
sydämestäni.
Tänäänkin se maistui hyvältä,
teitä on täällä monia, ystäviä,
antakaa aikaa, nyt ahmin elämää.....
elämä vie meitä.
Siksi muutan kurssia,
mutta sydäntäni ei kukaan.
Jatkaisin kanssanne,
ehkä jatkankin,
nyt on suurten tunteiden aika.
Tai sittenkin joku on saanut,
palasen ,
sydämestäni.
Tänäänkin se maistui hyvältä,
teitä on täällä monia, ystäviä,
antakaa aikaa, nyt ahmin elämää.....
Vastaukset 14
Vanhimmat
tietävät ketä kaivata. :)
kuka sitten lienetkään
olen kaivannut. Arvaillaanko ken hän mahtais olla? :)
Tyty, on murroksen aika,
ja te muut, olette mukana,
kun mustarastaan laulu aamun avaa,
ystäväni täällä,
rakkain ihminen,
en katoa minnekään,
vain eri nikillä.
Odottakaa ystävät.
Itkin täällä menneitä,
viime joulusta vuodatin.
Kohtasin täältä ystävän,
joka on vaiennut.
Kulki hetken ,
monenkin hetken.
Nyt rakkauteni estää kyyneleet,
emme tarvinneet liikaa aikaa,
tunnetta on riittänyt,
repun täytämme sillä.
siitä otamme vain sen minkä tarvitsemme.
toivon niin että tulet luoksemme
Niinpä R&S vai? Ei kait ystävä kokonaan vaiennut ole?
Hetken omaa aikaa miettimiseen hänkin varmaan kaipaa,
sitten taas palaa luokses kauniin runon muodossa.
Kaikki me kuljemme tietä kärsivällisyyden ja odotusten tietä.
Jokainen päivä uus, jokainen auringon säde antaa uutta toivoa
seuraavalle päivälle jaksaa taas seuraavaan.
Sinullekin toivon kauniita keväisiä päiviä,
niinkuin muillekin , rakkaus ei poista ystäviä,
eikä sitä oikeaa sanomaa.........
eikä saakkaan poistaa ja miksi poistaisikaan.
Jos rakastaa jotain ihmistä enemmän kuin muita,
niin aina ystäviä siltä saa olla ja pitääkin.
Sinulla taitaa olla talvi hiljaista aikaa ja keväällä kiireet lisääntyä?
vetää johdonmukaisia ajatelmia
Lyhyiden päivien aikana,
kaipaukseni tuotti minulle tuskaa.
Uskoin sinulle tuntoni syvät,
niitä et koskaan huomioinut.
Jatkoin pimeydessä,
vuodesta toiseen.
Nyt irtaannun sinusta,
katseesi työntää minut vapauteen.
Vapauteni olen täyttänyt toiveilla,
löysin sinut vaikka ehtoni olivat ehdottomat.
Ehkä ensi keväänä jälleen, vuosien jälkeen,
kuulen kotirannasta ruokokerttusen kiivaan,
elämää syleilevän loputtoman laulusi.
tunnen sinut kirjoitustyylistäsi
sanat suustani, tai tässä tapauksessa paperistani Tyty!