Oletko koskaan syöksynyt täydellä sydämellä mihinkään ?

Anonyymi

Niin kuin Pelle Miljoona laulussaan
"Ole juossut läpi kiirastulen/
koska sydän sanoi niin (---)
olen sukeltanut kiehuvaa veteen/
koska sydän sanoi niin.

14

<50

Vastaukset

  • Minä en ole.
    Luonteeni on enemmän looginen kun tolkuton.
    En katsellut Linnan-juhliakaan.

    H.

  • Syöksyn jatkuvasti elämäni tapahtumista toisiin. Systeri sanoi, ettei kukaan usko, jos kertoisin.

  • Nuorena ja hurjana sitä tuli tehtyä.
    Sillä tiellä olen vieläkin, kaukana maailmalla!
    Kyllä silloin profeettoja riitti ennustaman että häntä koipien välissä se sieltä takaisin tulee - vaan ei tulllutkaan. 36 vuotta tulee siitä kun karistin Suomen pölyt kengistäni enkä päivääkään kadu.
    Kävin kouluni ja opiskelin ammatin ja lähdin onneani etsimään. Onnesta en tiedä mutta hyvän ja rikkaan elämän olen elänyt ja toivottavasti elän vielä pitkään.
    Kotimaa on nyt täällä, perhe, ystävät, kaikki. Suomessa ei enää kuin yksi sisko jota tapaan kerran pari vuodessa. Hän tulee tänne tai minä sinne.
    Elämme vain kerran. Siitä pitää nauttia ja ottaa irti kaikki.
    -nainen 65 vuotta-

    • Amen.
      Kanarialleko vai aurinkorannikolle jämähdit tai Norjaan Turskia perkaamaan?


  • No enpä ole mutta pitäis miettiä et olisko kannattanut kuitenkin :)?

  • Täydellä ja harkitsemattomallakin höyryllä kyllä, koska aivot sanoneet niin. Vanhenmiten harkitenkin.
    Sydän edellä huonoa syöksyillä, se voi käydä hengen päälle.

  • Kyllä täydellä sydämellä voi syöksyä järkeäkin käyttäen, niin minä olen tehnyt.

  • Olen jep ja joo.
    Täydellä sydämellä oon tehnyt oikeastaan kaiken, minkä oon harkinnan jälkeen päättänyt.
    Ilman "täysillä syämillä"-toimintaa en ole suostunut toimimaan.

    Päättömyyksiin en ole rynninyt.
    Onneksi :) aivoni toimivat nopsaan, niin ei siihenkään miettimistouhuun ole turhaan kulunut aikaa.

    Mitään nynnyilyä en ole harrastanut, vaan rohkeasti toiminut:)

    Heikunkeikku

  • Aina ja joka asiassa täysin sydämin,
    puolivaloilla en ole viitsinyt elämääni elää.

    Pelotta ja rohkeasti olen kompuroinut
    ja omat kiirastulet ja kiehuvat vedet on vuosien mittaan koettu.
    Riski on ollut veijari, jonka kuiskauksia sydänkin on joskus kuunnellut
    mutta koskaan ei ole pettänyt vaikka onkin polveilevia polkuja eteen tuonut.

    Elämä on ollut hyvä ja armollinen.
    Sydän on pitänyt tästä taivaanrannan maalarista hyvää huolta ja luvannut pitää loppumatkankin jos vain samoin säännöin jatkan matkaa.

    • "maissii"
      Ensteks aloin luulemaan, että heevetti nyt mun sormista katkes liuta verisuonia. Niin oli kova holtiton heiluminen sormis.
      Sitte onneks tulin palstalle ja huomasin, että olitkin lainannut mun sormiani kommenttisi kirjoittamiseen. Tolleen ne mun sormet olis kans kirjottanut, jos itte toisen kommentin olisin alkanut vääntämään.
      Onneksi sormet asettuivat, eikä yhtään enää ole tunnetta katkenneista verisuonista.

      Heikunkeikku


  • Lähellä käynyt, mutta joko järki, pelko tai itsesuojeluvaisto estänyt pahimman palamisen.

  • Ehkä ihan lapsena olen voinut luottaa sokeasti johonkin ja rynnännyt menemään. Nuorena ja aikuisena en koskaan. Liikaakin harkinnut, jopa menettänyt jotain liialla harkitsemisella. Mutta parempi niin päin, kyllä suinpäin singahtelu olisi ollut tuhoisampaa.

    • Harkiten, mutta sydän mukana.
      Tännekin kirjoitan joskus sydänverellä.
      Jotenkin aitouden perässä syöksyjä.
      Pilailu on erikseen.
      Nytkin yritän parhaani auttaa pahaan jamaan joutunutta ikäihmistä. Mennyt jo pari kuukautta.
      Ja projekti on vaiheessa. Voisi tunnelin pääsdä jo valo välkkyä hänellä.
      Välillä ahistaa niin perkeleesti, jos saa näin suoraan sanoa. Ehkei, mut tos se ny on.

      Beng


  • En. Mulla ei toimi mikään muu vaisto niiin hyvin kuin itsesuojelusellainen. Ja silti turpiin on tullut, onneksi aika harvakseltaan. - Nm. Liian varovainen, vai järkevä

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.