Oletko koskaan syöksynyt täydellä sydämellä mihinkään ?

Minä en ole.
Luonteeni on enemmän looginen kun tolkuton.
En katsellut Linnan-juhliakaan.

H.

Syöksyn jatkuvasti elämäni tapahtumista toisiin. Systeri sanoi, ettei kukaan usko, jos kertoisin.

Nuorena ja hurjana sitä tuli tehtyä.
Sillä tiellä olen vieläkin, kaukana maailmalla!
Kyllä silloin profeettoja riitti ennustaman että häntä koipien välissä se sieltä takaisin tulee - vaan ei tulllutkaan. 36 vuotta tulee siitä kun karistin Suomen pölyt kengistäni enkä päivääkään kadu.
Kävin kouluni ja opiskelin ammatin ja lähdin onneani etsimään. Onnesta en tiedä mutta hyvän ja rikkaan elämän olen elänyt ja toivottavasti elän vielä pitkään.
Kotimaa on nyt täällä, perhe, ystävät, kaikki. Suomessa ei enää kuin yksi sisko jota tapaan kerran pari vuodessa. Hän tulee tänne tai minä sinne.
Elämme vain kerran. Siitä pitää nauttia ja ottaa irti kaikki.
-nainen 65 vuotta-

No enpä ole mutta pitäis miettiä et olisko kannattanut kuitenkin :)?

Täydellä ja harkitsemattomallakin höyryllä kyllä, koska aivot sanoneet niin. Vanhenmiten harkitenkin.
Sydän edellä huonoa syöksyillä, se voi käydä hengen päälle.

Kyllä täydellä sydämellä voi syöksyä järkeäkin käyttäen, niin minä olen tehnyt.

Olen jep ja joo.
Täydellä sydämellä oon tehnyt oikeastaan kaiken, minkä oon harkinnan jälkeen päättänyt.
Ilman "täysillä syämillä"-toimintaa en ole suostunut toimimaan.

Päättömyyksiin en ole rynninyt.
Onneksi :) aivoni toimivat nopsaan, niin ei siihenkään miettimistouhuun ole turhaan kulunut aikaa.

Mitään nynnyilyä en ole harrastanut, vaan rohkeasti toiminut:)

Heikunkeikku

Aina ja joka asiassa täysin sydämin,
puolivaloilla en ole viitsinyt elämääni elää.

Pelotta ja rohkeasti olen kompuroinut
ja omat kiirastulet ja kiehuvat vedet on vuosien mittaan koettu.
Riski on ollut veijari, jonka kuiskauksia sydänkin on joskus kuunnellut
mutta koskaan ei ole pettänyt vaikka onkin polveilevia polkuja eteen tuonut.

Elämä on ollut hyvä ja armollinen.
Sydän on pitänyt tästä taivaanrannan maalarista hyvää huolta ja luvannut pitää loppumatkankin jos vain samoin säännöin jatkan matkaa.

Lähellä käynyt, mutta joko järki, pelko tai itsesuojeluvaisto estänyt pahimman palamisen.

Ehkä ihan lapsena olen voinut luottaa sokeasti johonkin ja rynnännyt menemään. Nuorena ja aikuisena en koskaan. Liikaakin harkinnut, jopa menettänyt jotain liialla harkitsemisella. Mutta parempi niin päin, kyllä suinpäin singahtelu olisi ollut tuhoisampaa.

En. Mulla ei toimi mikään muu vaisto niiin hyvin kuin itsesuojelusellainen. Ja silti turpiin on tullut, onneksi aika harvakseltaan. - Nm. Liian varovainen, vai järkevä