Lapsi, joka ei saanut elää

WildFlower kirjoitti:

Pienet silmät tarkkailee,
jos joku lantin heittäis.
Mut kukaan ei halua,
edes katsoa pientä tyttöä.
Kai hän on niin säälittävä,
ettei kukaan tahdo edes ajatella,
että maailmassa ois kurjuutta.
Kaikki silmänsä sulkee pahalta,
elää haavemaailmassa.
Mutta pieni tyttö tietää,
ettei se kannata.

Hän päänsä alas painaa,
toivoen parempaa huomista.
Nukahtaa kadun päähän,
nähden ihania unia.
Yöllä joku viereen tulee,
hetken vain katselee.
Kyyneleet alkavat tippua,
ne ovat katkeria.
Joku nostaa tytön ylös,
tyttö jatkaa uniaan.
'Älä pelkää lapsikulta,
sä oot nyt turvassa.'

'Ei sun tarvitse enää kuunnella,
niitä toisten pilkkoja.
En mä koskaan pahaa halunnut,
voi annathan anteeksi?'
Ääni kuiskii hiljaa tytön korvaan,
omaksi lohdutuksekseen varmaan.
Hahmo saapuu joen rantaan,
mutisee rukouksen:
'Voi Luoja anna anteeks,
häntä vain suojelen.'
Tyttö tuntee veden ympärillään,
herää kirkaisten.
Hahmo suukon antaa poskelle,
painaa pään alle veden.
Pian jo rimpuilu lakkaa,
hahmo irroittaa.
'Voi rakas lapseni,
pääsit vihdoin turvaan.
Kiität minua sitten kun nähdään,
rakkaudella äitisi.'

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä