Ajokoirien risteytykset

Kaikki jalostuksesta edes vähän tietävät ymmärtävät, miksi höpinäsi ovat yhtä nerokkaita kuin poljettava pyörätuoli.

Huomaa kyllä, että aihe on arka, mutta aloittakaa risteyttäminen sitten kun suurin osa ajoroirista elää lääkkeiden varassa jalat roiskaa verta heti kun irti päästetään, edellinen kommentti oli varmaa eläinlääkäriltä.

Ajokeessa koulutetulle jänekselle pitäisi laittaa myös tutkapanta kaulaan silloin nähtäisiin mitkä koirat osaa ajaa jänestä, mitkä haukkuvat vanhoja jälkiä kertaillen edestakaisin puolituntia jäljessä ajellen.

yleensä käy niin että kun kaksi erirotuista ajokoiraa risteytetään metsästysominaisuudet katoavat kerralla!
uuden rodun luominen on kymmenien vuosien työn tulos. vaatii kokeiluja ja ankaraa karsintaa huonojen koirien kohdalta. vaatii myös tuuria löytää hyvät ja periyttävät yhdistelmät joiden jälkeläiset nostavat uuden rodun tasoa.
helpompaa ja järkevämpää on yrittää parantaa nykyisten ajokoirien puutteita etsimällä yksilöitä jalostukseen joilla on rodulle annettavaa.
kaikissa roduissa jää hyviä yksilöitä liikaa jalostuksen ulkopuolelle jonkin toisarvoisen negatiivisen ominaisuuden vuoksi.
joskus myös ulkomuodon kustannuksella on pilattu tärkeitä avuja metsästyskoirille.
samoin luonteita on jalostettu pehmeäksi ja samalla on mennyt lapsi pesuveden mukana ja rodusta on tullut pehmeä taikinapallo.
olen kuullut sekarotuisia kehuttavan mutta kun olen tutustunut koiraan niin AINA on osoittautunut että koiran kehuja ei edes tiedä millainen on OIKEASTI hyvä koira!

Eikös yleensä ole niin, että ensimmäisessä risteytyksessä tulee hyviä jälkeläisiä seuraavissa huononpia, sekarotuiset koirathan on yleensä huonojen koirien vahinko/kokeilujälkeläisiä, tuskin kukaan huippukoiran omistaja astuttelee narttuaan sekarotuisella, mutta kyllä ne geenit kulkee suvuissa keskinkertaisillakin yksilöillä.Monet huippukoirat ei kuitenkaan eivät ole pitkän käyttöiän yksilöitä eikä kovin sikiäviä, monta jälkeläistä on esim. syntynyt ajokuningaalta puskajussin pahaltapojalta.

paljon ne on viime aikoina noita rotuja risteyttää yrittäneet ja olen mielenkiinnolla seuraillutkin touhujansa. kyllä ne pääasiassa on epäonnistuneet.
onnistumisprosentti on paljon huonompi kuin heikosti pelaavien rotukoirien yhdistelmistä. niitäkin tulee, valitettavasti. pentuja teetetään "kun se meidän tessu on niiiin mukava."
silloin on ajokoirien jalostus oikealla tiellä kun isossakin pentueessa suurin osa tulee keskimääräistä parempia.
onneksi meillä on tarjolla useitakin ajokoira rotuja, niillä on kaikilla eri osa-alueet joissa ne on hyviä, eiköhän niistä ajokki löydy. ja monirotuisella sitten loput! ;-D

Eihän hyvä ajokoira tarvitse kuin kolme hyvää ominaisuutta, metsästysinnon tulee olla riittävän kova, hajuaisti tulee olla huippuluokkaa, kettukoiralla välttää huonompikin, mutta jäneskoiralla hyvä, koiralla tulee olla järkeä päässä, eli koira osaa käyttää sekä ilma/jälkivainua koira pystyy oikomaan paluuperät näinollen ajaa yleensä 1-3 min tuntumassa, myös tieajo sujuu,kysynkin miksei sekarotuisestakin voi tulla huippuajuria, tietysti isällällä pitää olla intoa ja uskoa koiraan, ei koirasta jota käytetään kerran kuukaudesta metsällä tule mitään.

Et näköjään osaa lukea, oletko näitä nykynuoria joilta lukutaito jäi hiekkalaatikkoon, no minäpä kerron sulle järjenjättiläinen, kolme ominaisuutta, metsästysinto, hajuaisti,järki, myös kestävät käpälät ja vahva karvapeite, jotka on näyttelypelleilystä menetetty suokilta tulisi jalostaa lisää

Ajatus on kaunis, mutta henkilökohtaisesti puhtaasti jäniskoiraa etsiessäni en arvosta sellaista yhdistelmää, jonka jälkeläiset ajaa kaikkea ja vaihtaa riistan lennossa. Se lisää malttamattomuutta työskentelyyn. Jo nyt suomenajokki ajaa ilman risteyttämistisiäkin riistaa laidasta laitaan ja yhä useampi rodun yksilö on monen riistan koira. Kaurisvietti on uhkaavasti myös lisääntymään päin sen myötä tai sen lisäksi. Näin pelkkänä jänismetsästäjänä en näe näitä hyvinä ominaisuuksina. Siksi vaihdoin harvinaisempaa ajokoirarotuun.

Tärkeämpänä pitäisin sitä tulevaisuudenkin kannalta, että jalostuksellisesti huonot koirat jää vaikka koti- ja höntsäilykoiriksi. Esimerkiksi pystykorvissa ja laikoissa riistavietin puute on todellinen ongelma metsästäjän kannalta. Lisäksi terveysasioihin kiinnitetään yhä liian vähän huomiota. Kun sitten yhdistetään huonon riistavietin omaavat terveystutkimattomat ajokoirarodut keskenään, ollaan vielä syvemmissä vesissä. Myös luonneominaisuuksiin tulisi kiinnittää huomiota, Rodusta riippumatta.

susikannan kasvu tulee vähentämään ajavienkoirien harrastusta voimakkaasti lähivuosina.
myös sitkeästi tunteja ajavat voivat vähentyä ja vaihtua tehokkaasti ja nopeasti ylös ottaviin joilla metsästys tähtää vain ja ainoastaan riistan mahdollisimman nopeaan kaatamiseen.
venäläiset ovat metsästäneet aina susien seassa ja käyttävät useamman omistajan koiria yhtä aikaa laumana, opettavatkin koiransa usein toimimaan ajueina.
yksinäinen susi väistää tällaista ajuetta, ylösotot ovat nopeita ja ajot vauhdikkaita, kun metsästäjiä on useita niin passitus on tiheä ja kaatoja tulee paljon.
koirien ohjattavuus ja tottelevaisuus täytyy olla hyvä, koska kauas kulkeutuvista ajoista pitää saada koirat pian pois.
ennen puhuttiin metsästysinnon puutteesta mutta ehkä lähivuosina joudutaan koirien jalostuksen suuntaa muuttamaan tai etsimään rotuja joilla nämä taipumukset on jo.

kyllä ajokoirien harrastajamäärät romahtavat rajusti lähivuosien aikana. varsinkin suomenajokoiran määrät tippuvat lujaa vauhtia.
harrastajien ikä taitaa olla kuudenkympin ja haudan välillä. totta siellä joku nuorempikin pyörii mutta nekin on taidettu kotoa laittaa taatan perään katsomaan että ei metsään tuuperru.

tuosta rotujen risteyttämisistä vielä, meillä aikoinaan karkasi ajokoira joka oli pahimmoillaan juoksussa. niinhän siinä sitten kävi että sekarotuiset pennut tuli.
pennut oli kyllä sieviä ja ne menivät hyviin koteihin jahtikoiriksi koska tiesivät että emä on hyvä. pentujen isäksi epäiltiin ajokoiraa joka on kotoisin saarivaltakunnasta.
yhdestäkään ei tullut minkäänlaista ajokoiraa, mukavia kotikoiria kylläkin joita ei tarvinnut kytkettyinä talutella, pyörivät jaloissa muutenkin.

aika paljon ovat tuoneet viime vuosina ajokoira rotuja kokeiltavaksi tuolta keskempää eurooppaa. ihan hyvä näin.
lueskelin vanhoja ajokoira historiikkeja jotka kertovat koe toiminnasta 1900 luvun alkupuolella. yllättävän paljon on jo silloin ollut eri rotuja tai ajokoira linjoja. suomalainen kanta siellä aloitteli nimellä risteytetty ajokoira.

suomalaisten kovasti kehuma rotu on muutama sukupolvi sitten ruotsista haettu.