Oletko sinä!!?!!

Joudummeko sietämään sinua keskuudessamme vielä tämänkin päivän?

Jo varhaislapsuudessa sinä jouduit kasvamaan ympäristössä, joka oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen, lämmin ja rakastava niin kuin kaikilla muilla tuntui olevan.
Sinulla ei ollut tukena kuin loputtomalta tuntuva musertava ahdistus, joka ylitti tajuntasi ja johtui vain ja yksinkertaisesti siitä, että sinua ei huomioitu ikinä, vaikka kuinka pulppusit lapsen omaisesti kuin öljylähde lämmintä ja hellyttävää energiaasi ympärillesi.
Aina varhaisesta lapsuudesta murrosiänmetreille kyyhötit itseksesi hämärtävän huoneesi hiljaisessa yksinäisyydessä tietämättä siihen syytä. Samalla, kun pihalla leikkivien lasten äänet kantautuivat hieman raollaan olevasta ikkunastasi, kunnes vaimea-akustinen huoneesi tukahdutti äänet sisäänsä niin kuin sinäkin tukahduttamalla yritit kätkeä omat tunteesi.

Tänään ikkunastasi tullut vaimea ilmavirtaus sai yhtäkkiä verhosi huojumaan, jolloin himmeän kajastava valokeila liikahteli epäsäännöllisesti nyt jo kalpeilla kasvoillasi, saaden sinut muistelemaan kuin kohtalonivalla, jälleenkerran sitä syyspäivää, josta vieläkin saat takaumia.

Sinä syyspäivänä, koivujen kaartuessa hennosti ikkunaasi kohden pudotellen ruskan kellertämiä lehtiä, joissa vesipisarat kimaltelivat sateen jälkeisen auringonpaisteen lailla, silloin tunsit ensimmäisen kerran olevasi täysin yksin tässä suuressa maailmassa.
Silmästäsi valui hiljalleen kirkaskyynel pitkin pyöreitä poskiasi, jonka sitten hitaasti ja häpeillen pyyhkäisit paitasi helmaan samalla yrittäen röyhistää uljaasti rinnustasi ja keräten rohkeuttasi.
Ja vain, ja ainoastaan, jotta olisit voinut tuoda itseäsi ja tarpeitasi edes hieman esille, mutta ei, jälleenkerran sait läheisiltäsi vain yhtä kylmiä ja nyrpeitä katseita osaksesi kuten aikaisemminkin.
Siitä hetkestä lähtien tiesit varmuudella, että et ole millään tavalla inhimillinen etkä myöskään ansaitse ihmisyyteen kuuluvia oikeuksia. Myöskään vanhempasi eivät halua tunnustaa sinua lapsekseen saatikka olla missään tekemisissä kanssasi sillä et yksinkertaisesti ole terve elinkelpoinen yksilö yhteiskunnassamme, olethan psyykkisesti sairas homoseksuaali.

Tänä päivänä kärsimystäsi on takana jo vuosia ja kun katsot tulevaisuuteen tiedät, että syy ja ratkaisu valoon mitä näet tunnelinpäässä on vain toinen juna. Kysyn siis, miksi sahaat omaa oksaasi tuskallisen hitaasti ja kärsien, kun voisit tehdä sen nopeasti ilman tuskaa? Ketään tuskin kiinnostaa irvokkaan ja sairaan mielesi kohtalo.
4269
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kun kerran nyt oot sattunu noinkin pitkästi kirjottamaan, niin ONKO IHAN PAKKO LEVITTÄÄ TUOTA SONTAA JOKAISELLE PALSTALLE?!!!
Kyllä ne, joita tuollainen p*ska kiinnostaa, löytävät sen muualtakin!

Äänestä

Hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä, hänttärä

Voihhh, kun katsoin ikkunasta, näin pikkulintujen iloisesti liihottelevan ilmassa...AHHHH...kunnes jättiläismäinen varjo ilmestyi taivaanrantaan ja kun kohotin katseeni, näin sen. Se oli jättiläismäinen kondoomikotka, joka vittumaisesti liihotteli pilvien yläpuolella. Kondoomi lähti uskomattomaan syöksykierteeseen tuota niin pientä ja vaatimatonta punamulkkua kohden. Se kaappasi tuon niin vaivaloisen punamulkun völliinsä ja sulki sisäänsä...ja AAAHHH ja plaa plaa plaa...

En valitettavasti jaksanut lukea puoltametriä pidemmälle..sorde!!

Äänestä
  • Teksitin karkea kiteytys on tämä: jos olet homo ja vieläpä elossa niin lopeta päiväsi nopeasti, sillä sairaasta ei ole hyötyä kenellekkään.

    Äänestä

  • Yrjänä Julma kirjoitti:

    Teksitin karkea kiteytys on tämä: jos olet homo ja vieläpä elossa niin lopeta päiväsi nopeasti, sillä sairaasta ei ole hyötyä kenellekkään.

    Jaa vai että GAY? Siis Gay?? G-A-Y tai F.B.I = G.A.Y

    If you are gay, and even life, you should end up your life. Fuck the shit...I'm not gay, but I can yet hang my self, if you want to.

    But youuu...a-haaa. I think that you are very BIG Gay - almost biger than elephant!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Varjosi kirjoitti:

Joudummeko sietämään sinua keskuudessamme vielä tämänkin päivän?

Jo varhaislapsuudessa sinä jouduit kasvamaan ympäristössä, joka oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen, lämmin ja rakastava niin kuin kaikilla muilla tuntui olevan.
Sinulla ei ollut tukena kuin loputtomalta tuntuva musertava ahdistus, joka ylitti tajuntasi ja johtui vain ja yksinkertaisesti siitä, että sinua ei huomioitu ikinä, vaikka kuinka pulppusit lapsen omaisesti kuin öljylähde lämmintä ja hellyttävää energiaasi ympärillesi.
Aina varhaisesta lapsuudesta murrosiänmetreille kyyhötit itseksesi hämärtävän huoneesi hiljaisessa yksinäisyydessä tietämättä siihen syytä. Samalla, kun pihalla leikkivien lasten äänet kantautuivat hieman raollaan olevasta ikkunastasi, kunnes vaimea-akustinen huoneesi tukahdutti äänet sisäänsä niin kuin sinäkin tukahduttamalla yritit kätkeä omat tunteesi.

Tänään ikkunastasi tullut vaimea ilmavirtaus sai yhtäkkiä verhosi huojumaan, jolloin himmeän kajastava valokeila liikahteli epäsäännöllisesti nyt jo kalpeilla kasvoillasi, saaden sinut muistelemaan kuin kohtalonivalla, jälleenkerran sitä syyspäivää, josta vieläkin saat takaumia.

Sinä syyspäivänä, koivujen kaartuessa hennosti ikkunaasi kohden pudotellen ruskan kellertämiä lehtiä, joissa vesipisarat kimaltelivat sateen jälkeisen auringonpaisteen lailla, silloin tunsit ensimmäisen kerran olevasi täysin yksin tässä suuressa maailmassa.
Silmästäsi valui hiljalleen kirkaskyynel pitkin pyöreitä poskiasi, jonka sitten hitaasti ja häpeillen pyyhkäisit paitasi helmaan samalla yrittäen röyhistää uljaasti rinnustasi ja keräten rohkeuttasi.
Ja vain, ja ainoastaan, jotta olisit voinut tuoda itseäsi ja tarpeitasi edes hieman esille, mutta ei, jälleenkerran sait läheisiltäsi vain yhtä kylmiä ja nyrpeitä katseita osaksesi kuten aikaisemminkin.
Siitä hetkestä lähtien tiesit varmuudella, että et ole millään tavalla inhimillinen etkä myöskään ansaitse ihmisyyteen kuuluvia oikeuksia. Myöskään vanhempasi eivät halua tunnustaa sinua lapsekseen saatikka olla missään tekemisissä kanssasi sillä et yksinkertaisesti ole terve elinkelpoinen yksilö yhteiskunnassamme, olethan psyykkisesti sairas homoseksuaali.

Tänä päivänä kärsimystäsi on takana jo vuosia ja kun katsot tulevaisuuteen tiedät, että syy ja ratkaisu valoon mitä näet tunnelinpäässä on vain toinen juna. Kysyn siis, miksi sahaat omaa oksaasi tuskallisen hitaasti ja kärsien, kun voisit tehdä sen nopeasti ilman tuskaa? Ketään tuskin kiinnostaa irvokkaan ja sairaan mielesi kohtalo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu