Heippa!
Olen lukion toisella luokalla opiskeleva nuori ja kärsin määrittelemättömistä mielenterveysongelmista, todennäkösesti olen masentunut. Olen erittäin väsynyt ja ahdistunut koko ajan, ilman mitään syytä. Koulua en jaksa käydä juuri ollenkaan ja kaikki tuntuu todella raskaalta. Kokeet ahdistaa, opiskelu ahdistaa, muut ihmiset ahdistaa, oma syrjäytymisriski vasta ahdistaakin. Pelkään että minut heitetään koulusta pihalle tai etten koskaan valmistu, minua hävettää omat poissaoloni ja typerä, lapsellinen käytökseni ja oma voimattomuuteni. En tiedä mikä tässä on niin älyttömän vaikeaa. En saa mitään aikaan.
On hankala keskittyäkään mihinkään.
Minulla on ADD diagnoosi mutta ei lääkitystä, eikä tätä ongelmaa ollut vielä peruskoulussa. Nykyään en halua enkä jaksa tehdä mitään ja kaikki ahdistaa, edes harrastukset tai kaverit ei enää kiinnosta, haluan vain nukkua. Elämästä on hävinnyt kaikki ilo, näen vain loputonta synkkyyttä ja pimeyttä. En jaksa. Nuorisopsykalle pitkät jonot, apua hankala saada. Opettajille en kehtaa kertoa. Hävettää.
Olen lukion toisella luokalla opiskeleva nuori ja kärsin määrittelemättömistä mielenterveysongelmista, todennäkösesti olen masentunut. Olen erittäin väsynyt ja ahdistunut koko ajan, ilman mitään syytä. Koulua en jaksa käydä juuri ollenkaan ja kaikki tuntuu todella raskaalta. Kokeet ahdistaa, opiskelu ahdistaa, muut ihmiset ahdistaa, oma syrjäytymisriski vasta ahdistaakin. Pelkään että minut heitetään koulusta pihalle tai etten koskaan valmistu, minua hävettää omat poissaoloni ja typerä, lapsellinen käytökseni ja oma voimattomuuteni. En tiedä mikä tässä on niin älyttömän vaikeaa. En saa mitään aikaan.
On hankala keskittyäkään mihinkään.
Minulla on ADD diagnoosi mutta ei lääkitystä, eikä tätä ongelmaa ollut vielä peruskoulussa. Nykyään en halua enkä jaksa tehdä mitään ja kaikki ahdistaa, edes harrastukset tai kaverit ei enää kiinnosta, haluan vain nukkua. Elämästä on hävinnyt kaikki ilo, näen vain loputonta synkkyyttä ja pimeyttä. En jaksa. Nuorisopsykalle pitkät jonot, apua hankala saada. Opettajille en kehtaa kertoa. Hävettää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluaisin vielä sanoa etten todellakaan tee tätä tahallani enkä halua olla muille haitaksi. En jaksa tätä sooloilua enää sekuntiakaan itsekään, mutta en osaa tehdä tälle mitään. Olo on kerta kaikkiaan neuvoton. Olen hemmetin hankala tapaus ja vaikka yritän parhaani, en pärjää mitenkään ja tuhlaan muidenkin aikaa. En tiedä miksi teen näin tai mikä minulla on. Haluaisin vain lopettaa tämän sekoilun ja rauhoittua.
Sinua vaivaa teini-ikä ja tuo kaikki kuuluu siihen. Kärsi vielä 2-4 vuotta ja kun kasvat, niin jo helpottaa, kun hormoonit lakkaa hyrräämästä.
Pyydä apua koulun terveydenhoitajalta
Käyppä heti juttelemassa koulun terveydenhoitajalle, koulupsykologille, kuraattorille, rehtorille tai opettajalle, käytännössä kenelle vain joka saa asiat liikkeelle.
Sairauden takia poissaoloista ei tarvitse olla pahoillaan.
Tsemppiä ja toivotaan että tulevaisuus näyttää valoisammalta!
Murrosikä on sellaista.