Kuinka monta

Aika monta niitä on! Kasetit sitten vielä päälle!

Saapas kirjoitti:

Aika monta niitä on! Kasetit sitten vielä päälle!

vino pino tuossa kaapissa.Plus tietty kasetit mukaan.

Näytäis vähän siltä että et ole musiikin harrastaja vaan kuluttaja. Levyuutuus kotiin, pari kuuntelua ja seuraavan kimppuun, eli kertakäyttömusaa. Ei tuollaista levymäärää ehdi millään kuunnella, pelkkien cd-levyjenkin kuunteluun levy per päivä menisi kymmenen vuotta.
Samaan viittaa luopumisesi kaseteisa. Itse en niistä pysty luopumaan muuten kuin siirtämällä suurimman osan cd:lle, niillä on sellaisia aarteita ettei niitä löydy enää mistään. Eli jos olet kaseteista luopumisen yhteydessä luopunut myös niillä olevasta musiikista olet kertakäyttömusan suurkuluttaja.
Itselläni molempia levyformaatteja on ehkä parisataa kappaletta, vanhoja kasetteja saman verran. Uusia levyjä hankin tosi harvoin, ei nykyään tehdä mitään mitä viitsisi kuunnella joten miksi niitä sitten ostaisi.

harrastus kirjoitti:

Näytäis vähän siltä että et ole musiikin harrastaja vaan kuluttaja. Levyuutuus kotiin, pari kuuntelua ja seuraavan kimppuun, eli kertakäyttömusaa. Ei tuollaista levymäärää ehdi millään kuunnella, pelkkien cd-levyjenkin kuunteluun levy per päivä menisi kymmenen vuotta.
Samaan viittaa luopumisesi kaseteisa. Itse en niistä pysty luopumaan muuten kuin siirtämällä suurimman osan cd:lle, niillä on sellaisia aarteita ettei niitä löydy enää mistään. Eli jos olet kaseteista luopumisen yhteydessä luopunut myös niillä olevasta musiikista olet kertakäyttömusan suurkuluttaja.
Itselläni molempia levyformaatteja on ehkä parisataa kappaletta, vanhoja kasetteja saman verran. Uusia levyjä hankin tosi harvoin, ei nykyään tehdä mitään mitä viitsisi kuunnella joten miksi niitä sitten ostaisi.

Niin, ei tätä musamäärää ole tarkoituskaan kuunnella kerralla.
Kuitenkin kaikki biisit on kuunneltu moneen kertaan.
Hankiessani jotain tiettyä levyä, se ei oikeastaan koskaan ole ollut uutuus.
En juokse uutuuksien perässä.
Pikemminkin harvinaisuuksien.

Jos haluaisin laittaa kokoelmani rahoiksi, niin se ei olisi isokaan ongelma ja rahaa saisin kokoelmallani huomattavasti enemmän, kuin mitä siihen olen sijoittanut.
Toistaiseksi kokoelmani ei ole myynnissä mistään rahasta.

Mitä tulee noihin c-kasetteihin, niin kaikki musa on edelleen saatavana vinyyli ja cd-versioina.
Käytännössä mitään korvaamatonta ei ole menetetty.

En tiedä mikä on ongelmasi, kun alat vähättelemään ja suorastaan ivaamaan ja samalla esität ääliömäisiä "totuuksia".
Oletko kateellinen vai mistä se kenkä puristaa?
Uskallan väittä, että sinä olet se markettimusiikin kuluttaja, jos tätä nimitystä halut käyttää.

HarrastanMusaa kirjoitti:

Niin, ei tätä musamäärää ole tarkoituskaan kuunnella kerralla.
Kuitenkin kaikki biisit on kuunneltu moneen kertaan.
Hankiessani jotain tiettyä levyä, se ei oikeastaan koskaan ole ollut uutuus.
En juokse uutuuksien perässä.
Pikemminkin harvinaisuuksien.

Jos haluaisin laittaa kokoelmani rahoiksi, niin se ei olisi isokaan ongelma ja rahaa saisin kokoelmallani huomattavasti enemmän, kuin mitä siihen olen sijoittanut.
Toistaiseksi kokoelmani ei ole myynnissä mistään rahasta.

Mitä tulee noihin c-kasetteihin, niin kaikki musa on edelleen saatavana vinyyli ja cd-versioina.
Käytännössä mitään korvaamatonta ei ole menetetty.

En tiedä mikä on ongelmasi, kun alat vähättelemään ja suorastaan ivaamaan ja samalla esität ääliömäisiä "totuuksia".
Oletko kateellinen vai mistä se kenkä puristaa?
Uskallan väittä, että sinä olet se markettimusiikin kuluttaja, jos tätä nimitystä halut käyttää.

Joo, turha meidän on täällä nimettömänä toisiamme mollata, se on kakaroiden puuhaa. Itselläni levyjen osto alkoi 70-luvun alussa, eka levy oli Jukka Tolosen soololevy. Ensimmäinen cd taas oli Abban Arrival. Kaseteille on kertynyt paljon erilaista materiaalia ja joukossa on sellaisia juttuja joita ei edes ole levyllä. Sitten on sellaisia jotka on mutta joita en ole haeskelusta huolimatta löytänyt, esimerkkinä vaikkapa Mike Oldfield’s Single ja Sailor-yhtyeen instrumentaali Jacaranda. Molemmat on kasetilla aika kehnoina äänityksinä.
Joskus levyn hankinta maksaa, sain kerran radiosta kasetille Schubertin seitsemännen sinfonian ja kun lähdin hankkimaan sitä cd:llä havaitsin ettei sitä ollut kuin boxissa jossa oli kaikki Schubertin sinfoniat. Monta vuotta mietin ja jahkasin mutta viimein sitten hammasta purren itkin ostin boxin. Fugassa hinta oli n 800 markkaa. Nyt en enää itke, minulla on kaikki Schubertin sinfoniat loistavina esityksinä, kamariorkesteri Academy of St. Martin-in-the-Fields, johtajana Sir Neville Marriner.
Kaseteilta olen hiljalleen siirrellyt parhaita paloja levyille tietokoneen avulla, piti ruveta sen jälkeen kun ostin auton jossa ei enää ollut kasettisoitinta. Ja kyllähän cd:t ovat paljon kätevämpiä käyttää kuin kasetit.
Niille kerääjille jotka ovat valmiit maksamaan vinyyliharvinaisuuksista tähtitieteellisiä summia olen sanonut että minulle ne kelpaavat cd-levyinäkin, minä kun en kerää levyjä vaan musiikkia. Syynä on se että kun täältä kerran lähdetään ne levyt jäävät tänne mutta se musiikki me saadaan mukaan.
Viimeinsin cd jonka olen ostanut sisältää Nikolaus Bruhnsin Saksalaisia kantaatteja, viimeisin konsertti-dvd on Roger Watersin In the flesh. Iskelmiä hankin tosi vähän, itse asiassa ainut jonka levyjä ostan on Anna Eriksson. Siinä tytössä on ainesta.