Ammatti??

Alipalkattu toimistorotta, urgh.

Lesbouteeni ei olla kiinnitetty huomiota koska koko ajan tulee niin paljon väkeä sisään ja toisia menee ulos, että tuskin saa takkia laitettua naulaan ennen kuin on jo lopputili kädessä.

vielä "vanhoilla" päivillä :S
Ammatilta olen opettaja mutta edessä on ammatinvaihto, riippuen pääsenkö opiskelemaan hakemaani paikkaan vai en (kop kop koputan puuta) Tällöin työni olisi raskaana olevien naisten ja vastasyntyneitten parissa ja mitä luultavimmin tuolla kaukana maailmalla, kunhan oma tenava varttuu tarpeeksi vanhaksi. Ainakaan toistaiseksi ei ole lesboudesta ollut mitään haittaa työssä, ja toivottavasti ei tule koskaan olemaankaan, lasten kanssa työskennellessä saa olla vähän muutenkin hys hys henkilökohtaisesta elämästään, koska lapsille ei kaikki aikuisten asiat kuulu muutenkaan. Joskus on joku äiti ottanut lapsosensa tunneilta pois kun on selvinnyt seksuaalinen suuntautumiseni, mutta sitä ei ole muistaakseni tapahtunut kymmenen vuoden aikana kuin kaksi tai kolme kertaa.

mie lastenalalla..lapset mukavia..lesboudestani ei olla puhuttu´,enkä itse ole siitä maininnu.sanotaanko näin et olen "selvä tapaus" ::::)

Kulttuurin sekatyöläinen ja luova pönttö olen ammatiltani ja hetken vielä ihan piirun verran jatko-opiskelijakin. Työnkuva saattaa vaihdella tulevaisuudessa, kun on tuota koulutusta useammalta kulttuurin alalta.

Kulttuurin parissa työskentelevillä on lesbouteen ja homouteen ainakin oman kokemukseni perusteella varsin väljä suhde. Kulmakarvat eivät pahemmin edes värähdä, kun asiasta kertoo. Eikä ole kyllä ollut ongelmia opiskelukuvioissakaan.

Puutarha-alan kautta veneenrakentajaksi ja tätä nykyä ATK-alan ammattilainen.

Koskaan en ole suuntautumistani suureen ääneen huudellut, täällä kun on kaikellla lailla melkomoisen pienet kuviot ja niitä töitäkin tarttis saada (seli seli, niinpä). Mutta ei tällainen järjestely mua toisaalta ole haitannutkaan, sillä lähiympäristö, vanhemmat ja sisarukset muutama muu sukulainen sekä ystävät joiden kanssa olen useimmiten tekemisissä; ovat tietoisia elämästäni.

Tosin nyt viimeisen opiskelupyrähdyksen kuluessa tulin muutamalle opiskelukaverille kaapista ulos ja suhtautuminen oli mahtavaa.
Oli se jännä fiilis, toisaalta.

Neulologinen hoitaja

Minä olen sisustuspuuseppä/suunnitelija ja entisöijä. Työ on yksinäistä puurtamista sekä asiakaspalvelua. Mulla ei varsinaisia työkavereita ole, mutta toki firman "työkaverit" tietävät ja suhtautuvat hyvin.

siitä päätellen, kuinka paljon tänään sai lotrata veren kanssa - hyi hitto! Tekisipä mieleni nyt desinfioida itseni myös sisältäpäin!

Työkaverit suhtautuvat minuun normisti, vaikka yritänkin käännyttää heitä harvase päivä ;)

Mielisairaanhoitaja

ammattikorkeakoulussa ravintolapuolella ja loppusuoralla ollaan. Eli toivottavasti vielä joku päivä toimin ravintolapäällikkönä tms. esimiehenä.

ahkerasti ja vähän vähemmän ahkerasti... Yliopiston penkillä istun yhteiskuntatieteellisessä. Saa nähdä mikä ammatti tulee loppujen lopuksi olemaan, taitaa vielä vaihtuakin nämä suunnitelmat. Poliisikoulun penkkiä kuluttaisin nyt takuuvarmasti, jollei huono näkö estäisi. :(

Opiskelupiireissä monet tietävät suuntautumisestani, eikä se ole ollut sen suurempi ihmetyksen aihe, mitä nyt alussa aiheutti muutaman ylimääräisen virnistyksen... Asun suhteellisen pienessä paikassa ja olen liikkunut tyttöystäväni kanssa avoimesti yhdessä (ensimmäinen naissuhteeni tässä kaupungissa). Aluksi aina kun joku katsoi pidempään, ajattelin sen johtuvan siitä että minut on taas bongattu jostain... Enää en jaksa ajatella koko asiaa. :) Tyttöystävän kanssa nautitaan ihmisten järkyttämisestä, vanhojen pappojen edessä suutelemisesta ja liikennevaloissa myös... Viereisten autojen autoilijoiden katseista saa monet hyvät naurut! ;)

Varmaan sekin vaikuttaa ainakin toistaiseksi suhteellisen positiiviseen suhtautumiseen, että olen itse nuori ja tekemisissä enimmäkseen nuorten ihmisten kanssa. "Luokka"tovereiden kanssa suhdettani puidaan ihan samalla tavoin kahvipöytäkeskustelussa kuin heteroidenkin suhteita.

Olen lähihoitaja. Työskentelen huumeongelmaisten parissa. En ole töissä kertonut lesboudestani. Ei sielä kukaan heterouttaankaan kuuluta. Tosin sehän on lähtökohta että pääsääntöisesti oletetaan ihmisen olevan hetero, ehkä myöskään siksi sitä heterouttaan kukaan ei erikseen ilmoittele :-)
Se varmaan kyllä selviää heille mikä olen, eikä ole aikomustakaan sitä erikseen piilotella. En halua kieltää itseäni. Olen työskennellyt kyseisessä duunissa vasta niin vähän aikaa, että aika näyttää miten he suhtautuvat asiaan. Kuitenkin uskon että ihan hyvin. Vaikuttavat kovin avarakatseisilta ihmisiltä. Eräs työntekijä puhui kerran ystävänsä tilanteesta kun hänen ystävä oli juuri kuullut sisarensa olevan lesbo. Kuuntelin mielenkiinnolla keskustelua, sillä sitä kautta sain tietää vähän ennakkoon heidän asenteistaan lesboja kohtaan. Eräs hoitajatar sanoi että : "Varmaan kauheeta kuulla tommosta". Johon toinen hoitajatar:" Mikäs siinä nyt niin kauheeta olisi"? Johon toinen vastasi: "Niin, itseasiassa, mikä siinä nyt niin kauheata olisi"?!? Ja sitten he keskustelivat ihan yleisellä tasolla kuka tunsi miten monta lesboa tai homoa. Ja kuinka heidän tuntemissaan "poikkeuksissa" ei ole mitään vikaa. Istuin hieman vaitonaisena ja hymyilin. Tuli hieman vaivautunut olo, koska he eivät tienneet minusta. Yritin peittää vaivautuneisuuteni vanhalla kokemuksella selviytyä tilanteesta hymyilemällä ja niin joo- asenteella.

on lähihoitaja, mutta tällä hetkellä opiskelen sosionomiksi. En ole koskaan pitänyt lesboudestani mitään suurta meteliä töissä tai koulussa. Joten ainakaan vielä se ei ole ollut mikään ongelma.

poliisina olen ollut viisi vuotta.

Hoitsu.

Kaikki tietävät työpaikalla sekä myös lasten vanhemmat,ei ole ollut suurempia ongelmia ,apuna se että itsellä tytär samaa ikäloukkaa jonka harrastusten kautta oon tutustunut moniin vanhempiin ennenkuin tiesivät,sen jälkeen ei ongelmia kun jo olivat oppineet tuntemaan mut ihmisenä

Lähihoitajahan mää.

ratsastuksenohjaajaksi..

lähihoitaja ja kaapista olen tullut ulos aikapäiviä sitten. Kenelläkään ei ole ongelmaa lesbouteni suhteen ollut tähän päivään mennessä. Osa työkavereista oli minun ja rakkaani häissäkin. :) Ja ne jotka eivät vielä silloin tienneet ja saivat jälkikäteen kuulla surkuttelivat kun en aikaisemmin kertonut, olisivat lepakolle polttarit järkänneet. :)
Eli mä saan olla niinkuin kukatahansa eikä mulla ole tarve mainostaa lesbouttani jatkuvasti. Elä ja anna toisten elää. =)

Olin tutkimusalalla 10v. ja siellä sattus pari mielenkiintosta

Töllöstä tuli joku sarja -82 missä oli naispari. Olin yhden rouvan kanssa (20v. vanhempi) tekemässä
valokuvia pimiössä. Sitten hää vaan paukautti jotta olenko lesbo? Onnex oli punanen lamppu päällä, eikä huomannu kun vaihdon väriä. En sitten mennyt myöntämään. Seuraavax hän sitten mainitsi yrittäneensä saada naisystäväänsä innostumaan asiasta.

Toisessa duunissa 6v myöhemmin, valittelin yhdelle likalle, jotta ei me kyllä ikinä saada asuntoa. Johon tää sitten ihan pokkana, jotta lesboilla se varmaan on vaikeeta.Taiskin sitten olla ainoo kerta, kun töissä on tullu puhuttua aiheesta.

Menin sitten opiskeleen käsityöalaa ja nyt olen ollut 14v. taide-ja kulttuurialalla.
Siellä paljon meikäläisiä ja varmaan arvaavat, mutta ei erikoisemmin ole tullut juttua aiheesta.
Kerran kyllä yks rouva kertoi, että tiedätkö, että se yks asuu naisen kanssa? Ja katto niin tarkkaan...

Olen ajatellut opiskella insinööriksi, mutta tarkemman koulutusohjelman valinta mietityttää, samoin se, että onko naiseudesta tai lesboudesta ongelmia tällä miesvaltaisella alalla.

metsissä päivät pitkät. Eikä ole ollut ongelmia lesboudesta. =)

toimistosihteeri olen, kaupungin leipä on pitkä mutta kapea. Kaikki pitää muutenkin omituisena, eiköhän se työkavereille riitä tiedoksi suuntautuneisuudestani.