Moikka vaan kaikille :) aattelin tulla tänne nyt jakaa mun tarinaa ja kyselee onks kellää samoi tuntemuksii tai kuulostaaks mun elämä jotenki tutulta.
Mistäs alottaisin...
Oon siis atm blondi 14w. Oon aina syntymästä asti ollu blondi. Tykkäsin olla ns erilainen pienempänä tukanvärin takia mut nyt kyllästyin siihen oksettavaan keltaseen blondiin ja vaalensin tukkani jäiseks blondiks.. Oon viihtyny siin ihan hyvin mut kyllästyin siihenki nyt parin kuukauden aikana ja mietin et: hei voisin värjää hiukset kokonaan ruskeiks tai raidatki ois kivat.. Mut se ajatus meni heti kun mun "frendit" sano et se ei sovi mulle yhtään ja et oisin saatanan ruma. Osa kyl sano et se ois ihan kiva mut ne nyt vaan sanoo.. Eli perjaatteessa mun frendit sanoo et jos oisin syntyny ruskeil hiuksil oisin ruma :)... Noh palataan alkuun..
Mä elin lapsuuteni tosi hyvin. En välittäny muiden mielipiteistä, tutustuin uusiin ihmisii, mul oli mont hyvää frendii ja en riidelly "koskaa" äidin kaa, mul ei ollu stressii ja sen johdost päänsärkyy.. Kaikki oli fine kunnes täytin 10 ja vaihdoin kouluu pakosta.. Kaikki ne mun parhaat kaverit jäi vanhaan kouluun. Mut hei.. Se oli fine... Saisin uusia frendejä ja mulla olis kaksinkertasesti niitä. Noh.. Ei siinä käynykkää niin.. Okei olin ehkä ns keskipiste 4,5 ja ehk kutosluokanki ja tykkäsin siitä mut mul ei ollu yhtäkää hyvää hyvää frendii koulus.
Noh kutosluokka jännitti mua tosi paljon... Se vaa oli nii kova olla isoin omas koulus ja sai esittää pienemmille.. Mut tottakai sitä edeltävänä kesänä.. Mä sairastuin verenmyrkytykseen... 3viikkoo teholla syöden paskaruokaa ja peläten kuolevansa siihe paikkaa.. Olin siellä ihan yksin.. Minä 12v..äiti oli kotona, ei varmaa välittäny vittuakaa.. Noh en kuollu.. Tietenkää.. Vaik nyt sitä oisin toivonukki. Selvisin siitä sitte ja pääsin kotiin.. Mut se ei ollukkaan niin hieno juttu.. Sitä mun lääkitystä mikä annettiin mul sairaalassa suoneen jatkettiinki kotona pillereillä. Joka aamu oli herätys soimassa viideltä että ottasin ne kaks jättisuurta pilleriä ja jatkasin unia. Illalla piti valvoo 11 että sain otettuu toisen annoksen.. Enhän mä, pieni tyttö, voinu sitä sillon tajuta et tässä se mun elämä menee.. Noh niitten pillereiden sivuvaikutuksiahan ei oltuulle kerrottu... Jatkuva pahoinvointi, oksentelu, vatsa sekasi.mietin sitte siinä että mikä mussa oli vikana.. Vihdoin se lääkitys loppu ja mulle luvattiin normaali elämä..
Menin ilosena kouluun.. Viikko siitä ni lähen koulusta kotiin vatsa ihan sekasin ja kipeenä.. Luullaan mahatautia.. Ei.. Sitä jatkuki ja jatku tää koko vuosi.. Multa jäi kaikki väliin, olin viikossa varmaan 2h koulussa. Opettaja haukku mut lyttyyn joka kerta muka lintsaamisesta ja kaikki katto outoina.. Ootin yläastetta.. Me kokeiltiin varmaan 5000euron edestä mulle lääkkeitä mut mikään ei auttanu.. Ei edes "terapeutin" lääkkeet tai hoito..
Vihdoin pääsen ylä asteelle.. Siellä sitten ekat päivät on vaikeita mennä kouluun/bussiin ku vatsa kramppaa ja näin pois päin.. Oon tottunu siihen ett voin mennä kouluun ku pystyn koska ala aste oli ihan vieressä.. Nyt on bussi enkä pystykkään päättämään ite millon oon valmis.. Ekat päivät siinä menee ihan fine.. Mitä nyt tuhannen ihmisen halveksuvat katseet sain kun en vaan pystyny meikkaan niinku muut ku aamulla ainoo asia mitä tein oli vaatteet päälle äitin avulla ja vessaan.. Mun vatsa oli niin kipee et pyörin lähinnä maassa vatsakipujen takia.. Lisäks ne halveksuvat katseet kohdistu mun ruokailuun.. Ne lääkkeet josta kerroin aijemmin tuhos mun vatsan.. Kaiken.. Mä söin muussattua kurkkua ja porkkanaa vuoden.. Laihduin 15kiloo..kärsin vakavasta alipainosta.. Kaverit vaan haukkus ja kukaan ei ymmärtäny.. Niimpä tuli masennus... Sitä on kestäny puolisen vuotta.. Nyt oon saanu me mun uudet "frendit" joista suurin osa polttaa ja juo.. Joten.. Olen kaikelle allerginen.. En pysty edes ajattelee alkoholia ku jo oksennan.. En koskaan tuu pystyy syömään hesessä, pizzeriassa tai missään ravintolassa.. En tuu koskaa pääsee ripiltä tai menee vaihto oppilaaks. Riitelen jatkuvasti mun äidin kanssa ja kärsin stressipäänsärystä. Mun unelmat murskattiin. Se pieni ilonen tyttö joka joskus olin.. Ei tuu enää koskaan takasin.
Joten pyydän nyt kaikkia vakavasti miettimään että onko se mistä te valitatte välttämättä valittamisen arvosta.
En toivo tänne nyt näitä.. Voi voi.. Kommentteja.. Ja jos niitä tulee.. En kommentoi niihin.. En oo hakemassa täältä muilta mitään sääliä.. Halusin vaan jakaa mun tarinan ja saada vaikka jonkun jutteluseuraks joka on käyny saman läpi.
Tässä oli nyt osa mu tarinaa.. Siihe vois lisätä vielä sen miten mun veli löi mua, haukku mua yms kaiken lisäks, mun kaikki kaverit lähti, mulle tuli hitosti finnejä, mun kaikki ennen ku täytin 10 ja vaihoin kouluu olevat frendit jätti mut... Ja nyt.. Nyt on tää rippikoulu seuraava haaste.. Pitää päästä siitäki yli niinku pääsin leirikoulustaki.. Nää pikkujutut teille, on oikeesti jollekkulle suuria toiveita. Hyvää joulun odotusta kaikille❣️
Mistäs alottaisin...
Oon siis atm blondi 14w. Oon aina syntymästä asti ollu blondi. Tykkäsin olla ns erilainen pienempänä tukanvärin takia mut nyt kyllästyin siihen oksettavaan keltaseen blondiin ja vaalensin tukkani jäiseks blondiks.. Oon viihtyny siin ihan hyvin mut kyllästyin siihenki nyt parin kuukauden aikana ja mietin et: hei voisin värjää hiukset kokonaan ruskeiks tai raidatki ois kivat.. Mut se ajatus meni heti kun mun "frendit" sano et se ei sovi mulle yhtään ja et oisin saatanan ruma. Osa kyl sano et se ois ihan kiva mut ne nyt vaan sanoo.. Eli perjaatteessa mun frendit sanoo et jos oisin syntyny ruskeil hiuksil oisin ruma :)... Noh palataan alkuun..
Mä elin lapsuuteni tosi hyvin. En välittäny muiden mielipiteistä, tutustuin uusiin ihmisii, mul oli mont hyvää frendii ja en riidelly "koskaa" äidin kaa, mul ei ollu stressii ja sen johdost päänsärkyy.. Kaikki oli fine kunnes täytin 10 ja vaihdoin kouluu pakosta.. Kaikki ne mun parhaat kaverit jäi vanhaan kouluun. Mut hei.. Se oli fine... Saisin uusia frendejä ja mulla olis kaksinkertasesti niitä. Noh.. Ei siinä käynykkää niin.. Okei olin ehkä ns keskipiste 4,5 ja ehk kutosluokanki ja tykkäsin siitä mut mul ei ollu yhtäkää hyvää hyvää frendii koulus.
Noh kutosluokka jännitti mua tosi paljon... Se vaa oli nii kova olla isoin omas koulus ja sai esittää pienemmille.. Mut tottakai sitä edeltävänä kesänä.. Mä sairastuin verenmyrkytykseen... 3viikkoo teholla syöden paskaruokaa ja peläten kuolevansa siihe paikkaa.. Olin siellä ihan yksin.. Minä 12v..äiti oli kotona, ei varmaa välittäny vittuakaa.. Noh en kuollu.. Tietenkää.. Vaik nyt sitä oisin toivonukki. Selvisin siitä sitte ja pääsin kotiin.. Mut se ei ollukkaan niin hieno juttu.. Sitä mun lääkitystä mikä annettiin mul sairaalassa suoneen jatkettiinki kotona pillereillä. Joka aamu oli herätys soimassa viideltä että ottasin ne kaks jättisuurta pilleriä ja jatkasin unia. Illalla piti valvoo 11 että sain otettuu toisen annoksen.. Enhän mä, pieni tyttö, voinu sitä sillon tajuta et tässä se mun elämä menee.. Noh niitten pillereiden sivuvaikutuksiahan ei oltuulle kerrottu... Jatkuva pahoinvointi, oksentelu, vatsa sekasi.mietin sitte siinä että mikä mussa oli vikana.. Vihdoin se lääkitys loppu ja mulle luvattiin normaali elämä..
Menin ilosena kouluun.. Viikko siitä ni lähen koulusta kotiin vatsa ihan sekasin ja kipeenä.. Luullaan mahatautia.. Ei.. Sitä jatkuki ja jatku tää koko vuosi.. Multa jäi kaikki väliin, olin viikossa varmaan 2h koulussa. Opettaja haukku mut lyttyyn joka kerta muka lintsaamisesta ja kaikki katto outoina.. Ootin yläastetta.. Me kokeiltiin varmaan 5000euron edestä mulle lääkkeitä mut mikään ei auttanu.. Ei edes "terapeutin" lääkkeet tai hoito..
Vihdoin pääsen ylä asteelle.. Siellä sitten ekat päivät on vaikeita mennä kouluun/bussiin ku vatsa kramppaa ja näin pois päin.. Oon tottunu siihen ett voin mennä kouluun ku pystyn koska ala aste oli ihan vieressä.. Nyt on bussi enkä pystykkään päättämään ite millon oon valmis.. Ekat päivät siinä menee ihan fine.. Mitä nyt tuhannen ihmisen halveksuvat katseet sain kun en vaan pystyny meikkaan niinku muut ku aamulla ainoo asia mitä tein oli vaatteet päälle äitin avulla ja vessaan.. Mun vatsa oli niin kipee et pyörin lähinnä maassa vatsakipujen takia.. Lisäks ne halveksuvat katseet kohdistu mun ruokailuun.. Ne lääkkeet josta kerroin aijemmin tuhos mun vatsan.. Kaiken.. Mä söin muussattua kurkkua ja porkkanaa vuoden.. Laihduin 15kiloo..kärsin vakavasta alipainosta.. Kaverit vaan haukkus ja kukaan ei ymmärtäny.. Niimpä tuli masennus... Sitä on kestäny puolisen vuotta.. Nyt oon saanu me mun uudet "frendit" joista suurin osa polttaa ja juo.. Joten.. Olen kaikelle allerginen.. En pysty edes ajattelee alkoholia ku jo oksennan.. En koskaan tuu pystyy syömään hesessä, pizzeriassa tai missään ravintolassa.. En tuu koskaa pääsee ripiltä tai menee vaihto oppilaaks. Riitelen jatkuvasti mun äidin kanssa ja kärsin stressipäänsärystä. Mun unelmat murskattiin. Se pieni ilonen tyttö joka joskus olin.. Ei tuu enää koskaan takasin.
Joten pyydän nyt kaikkia vakavasti miettimään että onko se mistä te valitatte välttämättä valittamisen arvosta.
En toivo tänne nyt näitä.. Voi voi.. Kommentteja.. Ja jos niitä tulee.. En kommentoi niihin.. En oo hakemassa täältä muilta mitään sääliä.. Halusin vaan jakaa mun tarinan ja saada vaikka jonkun jutteluseuraks joka on käyny saman läpi.
Tässä oli nyt osa mu tarinaa.. Siihe vois lisätä vielä sen miten mun veli löi mua, haukku mua yms kaiken lisäks, mun kaikki kaverit lähti, mulle tuli hitosti finnejä, mun kaikki ennen ku täytin 10 ja vaihoin kouluu olevat frendit jätti mut... Ja nyt.. Nyt on tää rippikoulu seuraava haaste.. Pitää päästä siitäki yli niinku pääsin leirikoulustaki.. Nää pikkujutut teille, on oikeesti jollekkulle suuria toiveita. Hyvää joulun odotusta kaikille❣️
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa oikei sanoo mitää muuta, ja ku toivoit ettei noita ns. sääliviä kommentteja tulis, niin sanon vaan et ihan superpaljon tsemppii sulle, toivon et kaikki järjestyis sun kohalla sit ajallaan ja saisit asiat järjestykseen. Oot rohkee ku kerroit sun tilanteesta näi avoimesti, ja se on must tosi ihailtavaa. Hyvää joulun odotusta sulleki!
Moikka, kiitos paljon. Tarkoitin siis että näitä : "voi voi oisit eläny paremmin" kommentteja ei tulisi. Tottakai niitä ns sääliviä saa laittaa, kivahan se tietysti on että osa ihmisistä tuntisi myötätuntoakin, mutta tuntuu vain turhamaiselta "pyydellä" niitä täältä.
Huomasin+selittäneeni+yhden+kohdan+vähän+epäselvästi.+Kouluaamuina+heräsin+siis+aina+4!+Tuntia+joskus+viisikin+ennen+koulun+alkua+jotta+vain+pääsisin+sinne.+Aamuni+alkoi+sillä+että+kun+heräsin+enkä+päässyt+ylös+kipujeni+johdosta,+äitini+nosti+minut+istumaan+sängylle,+näytti+vaatteita+jotka+haluaisin+ja+sitten+puki+ne.+Tämän+jälkeen+menin+vessaan+syömään+sillä+mikään+ei+pysynyt+sisälläni.+Kun+kouluun+sitten+piti+lähteä..+Äitini+puoliksi+kantoi+minut+sinne.+70%+koulun+aluista+tulin+takaisin+kotiin+20%+kestin+olla+muutaman+tunnin+kivuissa+ja+10%+oikeastaan+kokopäivän+(eli+noin+4h)+sillä+en+liikuntaan+pystynyt+osallistumaan.+(tästä+johtuen+jäivät+taakse+myös+omat+harrastukseni:+voimistelu,+tanssi,+cheerleading,+vpk,+futis.+Ruokavalioni+siis+muuttui+täysin+kun+saimme+vatsaa+jollakin+lääkkeillä+rauhoitettua.+Ei+viljoja,+ei+maitoja,+ei+soijaa,+ei+papuja,+ei+kaalia,+ei+punaista+lihaa..+Eli+osa+sanoisi..+Ei+mitään...+Siltä+se+kyllä+silloin+tuntuikin..+Nyt+kun++noin+2+vuotta+olen+tässä+kärsinyt+olen+saanut+ruokavaliooni+takaisin+soijan+ja+gluteenittoman+kauran.+Olen+todella+iloinen+tästä..+Mutta+kiitokset+eivät+kuulu+kunnan+sairaaloille+vaan+yksityiselle+ystävällemme+joka+on+30vuotta+takaperin+jäänyt+eläkkeelle+syystä+että+tiesi+antavansa+potilaille+huonoja+ohjeita+jotka+sairaalat+ovat+määränneet+annettaviksi.+Ilman+häntä+olisin+varmaan+vieläkin+alkupisteessä.