Katsotaan saisinko tällä palstalla kommentteja aiemmin Perhe-palstalle laittamaani 'vuodatukseen'....kiitos asiallisista kommenteista/ajatuksista etukäteen, löytyneekö samantapaisessa tilanteessa olevia !
"Olen 63 v. nainen ja asun yksin, On miesystävä, joka asuu lähellä ja jonka kanssa ollaan päivittäin tekemisissä. Hänellä on raha- ja terveyshuolia sekä huoli 25 v. lapsesta, joka ei saa mitään aikaiseksi (= opiskelua tai työtä) ja kärsii mielenterveysongelmasta. Lisäksi 'perheeseeni' kuuluu iäkäs äitini ja veljeni perhe, jotka asuvat 400 km päässä minusta. Äiti pärjää vielä kotona yksin, mutta ei kauan. Veljeni perheellä on myös mielenterveysongelmia.
Minusta tuntuu, että nämä kaikki em. ihmisten ongelmat ovat myös minun ongelmiani ja että minun pitää hoitaa kaikkien asioita ja ratkaista heidän ongelmansa. Ja he kaikki purkautuvat asioistaan vain minulle, muita kuuntelijoita heillä ei ole. Ja kun nyt tuntuu siltä,, että haluaisin vain paeta ja olla yksin, alan heti tuntea siitä huonoa omaatuntoa ja tiedän, että en voi paeta.
Miten ihmeessä te ihmiset, joilla on lapsia, voitte koskaan olla huolettomia heidän suhteensa ? Tuntuu, että lasten (ja aikuistenkin kanssa tietysti) on vain ongelmia ja huolia, hyviä hetkiä on hyvin vähän. Olen ajatellut, että onneksi minulla ei ole lapsia, menettäisin yöuneni vielä heidänkin takiaan,"
"Olen 63 v. nainen ja asun yksin, On miesystävä, joka asuu lähellä ja jonka kanssa ollaan päivittäin tekemisissä. Hänellä on raha- ja terveyshuolia sekä huoli 25 v. lapsesta, joka ei saa mitään aikaiseksi (= opiskelua tai työtä) ja kärsii mielenterveysongelmasta. Lisäksi 'perheeseeni' kuuluu iäkäs äitini ja veljeni perhe, jotka asuvat 400 km päässä minusta. Äiti pärjää vielä kotona yksin, mutta ei kauan. Veljeni perheellä on myös mielenterveysongelmia.
Minusta tuntuu, että nämä kaikki em. ihmisten ongelmat ovat myös minun ongelmiani ja että minun pitää hoitaa kaikkien asioita ja ratkaista heidän ongelmansa. Ja he kaikki purkautuvat asioistaan vain minulle, muita kuuntelijoita heillä ei ole. Ja kun nyt tuntuu siltä,, että haluaisin vain paeta ja olla yksin, alan heti tuntea siitä huonoa omaatuntoa ja tiedän, että en voi paeta.
Miten ihmeessä te ihmiset, joilla on lapsia, voitte koskaan olla huolettomia heidän suhteensa ? Tuntuu, että lasten (ja aikuistenkin kanssa tietysti) on vain ongelmia ja huolia, hyviä hetkiä on hyvin vähän. Olen ajatellut, että onneksi minulla ei ole lapsia, menettäisin yöuneni vielä heidänkin takiaan,"
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mitens sitä sanotaan, että kantakaa toistenne kuormaa tai taakkaa.
Minusta se on hyvä piirre, että auttaa ja on empatiaa.
Liian paljon on kylmyyttä ja harkitsemattomuutta.
Mutta. Et loputtomasti jaksa ja toivon, ettet uuvahda vastuiden alle, joita olet ottanut.
Eivät äidit tai isät täysin huolettomia ole, vaikka lapset ovat irtautuneet kodista ja poikkaisseet napanuoransa. Elämä on tällaista. Se vain on.
Onnetonta olisi, jos ei välittäisi.
Olet varmaan merkityksellinen monelle ja jos sinulle uskoudutaan, olet myös luotettava.
Beng
Hyvää, Rauhaisaa Joulua!
Olen 65-vee, yksinasuva, lapseton leski.
Jotenkin ymmärrän tilanteesi.
Kun on lapseton, porukat pitävät itsestään selvänä, aina pitäneet, että sillähän naisella on aina aikaa.
Pidetään välillä ikäänkuin kaatopaikkana.
Kun on itsellä murheita, kukaan ei kuuntele. Eihän nyt yksinäisellä naisihmisellä voi olla mitään ongelmia.
Omaisiani on palvelukodeissa. K
Käyn heitä katsomassa ja edunvalvojan homma kaatui automaattisesti minulle.
Kun oikein risoo ja kaikki tuntuu painostavalta, teen jonkin edullisen viikonloppureissun jonnekin.
Unohdan hetkeksi muiden sairaudet ja vaikeudet. Tai pistän ne taka-alalle. Olen silloin oikein itsekäs.
Niin tosiaan. Jos vielä olisi omia lapsia, ei tulisi mistään mitään.
Olen aina ollut sitä mieltä, etten ikinä hanki lapsia.
Monet vanhemmat joutuvat ikuiseen vankeuteen omien lapsiensa kanssa.
Kaikista kun ei tule tohtoreita tai maistereita.
Yksi äiti totesi kerran itkien, että eikö tämä äitiys koskaan lopu.
Vaikkei sulla ole lapsia, joudut sukulaisistasi huolehtimaan.
Itse olen poikamies ja lapseton, perheelliset on eri asia. Heille toivon vain ja ainoastaan hyvää tässä maailmassa.
Kyllä tuo on totta, vaikka itse olisi 100v ja lapsi 80v niin huolenpito jatkuu jos on tolkuissaan.
Äitiys on elinikäinen pesti.
Kun toinen lapsista kuoli syöpään ja toinen sairastui vakavasti niin välillä ihmettelee miten oikein olen selvinnyt.
Nyt on seesteisempi aika, toivottavasti jatkuu kauan.
Olen sitä mieltä,.että ihminen tavallaan 'terästäytyy', kun on autettava.
Voi olla, että omien asioiden hoitoa voi vetkutella, mutta jos ottaa vastuuta toisennasioita, tulee tunnollisuus kuvioon.
Samaa mieltä, että äitiys (ja isyys) ovat ikiaikaiset.
Beng
Sitten, ei ihmisten välillä toimi vaihtokauppa - ei omenaa omenaan. Omille huolille on joku muu.
En tiedä, enkä osaa sanoa! Olen yksin asuva eronnut ja on lapsia ja heidän lapsiaan ja lainalapsia ja heidän lapsiaan.
Halusin lapsia ja nautin heidän kanssaan olemisesta ja kasvamisesta. Nyt nautin heidänkin lapsistaan. Kai niitä paljon porukan kanssa sattuu ja tapahtuu, niin hyvää, kun pahaakin. Mutta kun asiat ottaa asioina ja menee parhaansa mukaan kanssakulkijana, niin aina olemme selvinneet.
Nytkin jouluksi on tulossa aivan ihanan iso porukka yhden lapseni kotiin syömään ja joulupukkia odottamaan. Siin olemme yhdes koos kaik! Onnelliset ja onnettomat, perheelliset ja yksinjääneet.
Pieni yhteinen lämmin hetki, joka toivottavasti lääkitsee nekin, jotka eivät voi oikein hyvin tällä hetkellä.
Lämmintä joulua!
Oma perhe tässä maailmassa on tottakai tärkeintä. Yksinäisillä on seuranaan sitten eletty elämä muistoineen.Minulle koti oli lämmin ja turvallinen paikka tässä pahassakin maailmassa.
Toivotan myös Hyvää Joulua.
Hyvin kirjoitit: lyhennän, pieni hetki lääkitsee.
Beng
Miksi tätä ongelmaa pitäisi murehtia täällä
kun ei sitä muuallakaan ole jaksettu murehtia ?
Meillä ikääntyvillä on omiakin ongelmia.
Jos luulemme/uskomme saavamme apua täältä,
kirjoitamme tänne.
Onpa omituinen kommentti. Jotenkin kolme virkettä ovat toisiinsa nähden epäjohdonmukaisia.
Eihän tarvitse kommentoida, jos noin suhtautuu aloitukseen.
Ja, mikä ihmeen muualla?
Beng
Minulla on neljä, joiden asioista osittain huolehdin, onneksi heillä jokaisella on myös oma läheinen, joka on perin stressaantunut, siksi jeesaan. Joskus ajattelen että paskat, jätän nuo, vedän peitot korviin enkä lähde mihinkään. En edes viitsi luetella niitä raadollisia hommia, joita teen heidän puolestaan. Sitten mietin, mitä tekisin jos jättäisin tämän auttamistyön pois, miten sitten aikani kuluttaisin kun kuitenkin itsellekin jää aikaa ja harrastan montaa kivaakin asiaa. Ja sitten jatkan samaa rataa eteenpäin, kurja olo vain menee ohi ja ajattelen ´aikansa kutakin´. Ehkä vielä tulee aika jolloin kukaan ei tarvitse eikä pyydä minua mihinkään.
Suojelusenkeli onneksi pitää huolta.
Vie terveisiä hautaan, et ole pitkäikäinen.
Vie terveisiä hautaan, et ole pitkäikäinen.
Pieniä on aloittajan murheet vielä.
Miksi mitätöit toisen kirjoituksen. Mistä sinä tiedät hänen murheistaan, kuten en minäkään.
Onko jokin kilpailu, kell' suurin murhe on?
Beng
Kun on kahta iäkästä läheistä hoitanut toistakymmentä vuotta joka päivä,
itsekin eläkeläisenä olisi onnellinen,
jos voisi "vain" kuunnella muitten murheita ja yrittää löytää ratkaisuja.
Töissä oli sentään lakisääteiset vapaat. Eläkkeellä työtaakka tuplaantui
eikä yhtään vapaa-päivää ole ollut koskaan eikä tule olemaan.
Nimim. 24/7 remmissä
Moi 24/7
Olin toistakymmentä vuotta 24/7 vanhenpieni hoitajana. Niin se aika meni, vain kaupassa tuli käytyä. Pidin lomaa ja nyt on aikaa tehdä historiikkia, opiskella historiaa, teologiaa ja nauttia luonnosta.
Iso elämän muutos se oli, äkkiä ei ollut enää hoidettavia.Maailma tuli nähtyä nuorempana joten sinne ei ole ikävä, se tunnettu maailman turhuus ja pahuus.
Onnellinen sinä, kun sinulla on nyt aikaa itsellesi !
Minun kuntoni, fyysinen ja psyykkinen,
on tästä hoitopestistäni,
vastuusta ja 24/7 hommasta mennyt niin huonoksi,
että heitän veivini luultavasti ennen hoidettaviani.
Olen saanut mm. krooniset sydänhäiriöt ja unettomuuden,
on jatkuva huoli, ambulanssin soittoja,
sairaalaan tutkimuksiin, labroihin ja hoitoihin vientejä ym. käyntejä
ja arkipäivän asioimisia, siivoukset, pyykinpesut, kaikki.
Uupumus on valtava. Koko elimistö on häiriötilassa.
Oma elämä ja oma perhe-elämä on jäänyt toissijaiseksi.
Mikä neuvoksi. Retorinen kysymys vain, koska ei ole mitään neuvoa.
Anteeksi, aloittajahan se neuvoa tarvitsi.
Hei, tässä aloittaja !
Kiitos paljon kommenteistanne kaikki. Tiedän ja ymmärrän, että monella on asiat vielä pahemmin kuin minulla. Nämä asiat ovat kuitenkin vaivanneet minua vuositolkulla ja on vaikea nähdä niille loppua kovin helposti. Ne kuitenkin vaikuttavat jokapäiviseen elämääni ja jaksamiseeni. On kauheaa katsoa ja kuunnella, kun toinen voi pahoin ja on itsemurha-altis ja myös vaarallinen läheisilleen, jos psykoosi tulee päälle ja harhat pääsevät vallalle. On jatkuva huoli vanhasta äidistä ja hänen pärjäämisestään ja käytävä hoitamassa hänen asioitaan vähintään kerran kuussa. Olen kai sitten velvollisuudentuntoinen, en voi olla välinpitämätön ja sillä on hintansa.
Kuitenkin, elämässä on toki hyviäkin hetkiä, mutta ei ole aina sitä olkapäätä, johon voisi nojata ja kertoa tuntemuksistaan. Tuntuu siltä, että häiritsee muita ja aiheuttaa heille lisää ongelmia. Tiedän, että tälle palstalle kirjoittaminen ei ratkaise asioita, mutta siksihän tänne kirjoitellaan kai, että voidaan vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia toisten kanssa. Sekin voi helpottaa !
Oikein hyvää joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2020 !
Kyllä se nyt tuntuu kun 24/7 työ on ohi erilaiselta. Se oli samaa kuin sinulla, siivousta pyykkiä, ambulanssia, ym.
Perhettä ei ole koskaan ollut ja olisi se aika mennyt heidän kanssa vanhempieni sijaan. Nyt voi sitten elää vapaasti hiljaisuudessa ja henkisessä elämässä. Keväällä pitäs ostaa pieni perämoottori että pääsee vetouistelemaan ja hauen kutukin alkaa. Talvella sitten lukemista ym.
Hippitytönkin tapasin viime keväänä, ruotsinkielinen mutta ei haittaa. On sitä ruotsia tullut opiskeltua 8 v. No. hänellä omat kiireensä.
Rinnastan aloittajan hoitajaksi ja siinä täytyy ehdottomasti muistaa totuus. Hoitoala ei ole pehmoja varten. Hyvä hoitaja välittää mutta ei ole pehmo.
Poislukien kaltoinkohdeltut melkein jokaisen masennuksen takana on pieleen mennyt elämänhallinta. Eli itseaiheutettu. En ole kuullut bakteerista viruksesta yms, joka aiheuttaisi sitä.
Ei näitä tapauksia kannata säälitellä "voi sinua ressukkaa.." vaan määrätietoisesti hissukseen potkia ottamaan itseään niskasta kiinni ja tekemään selväksi, että pelkät pillerit ei auta. Parempi joskus on sanoa mitä pitää tehdä kuin kysyä mitä sinun mielestä pitäisi tehdä.
Mitä tarkoittaa käsite "turvallinen aikuinen" lapselle. Pitääkö hän yllä järjestystä vai kyseleekö lapselta mitä sinä haluat.
Et tiedä masennuksesta mitään.
Bakteeri ei tosiaan aiheuta masennusta, mutta sekö on sinulle ainoa olemassa oleva sairauden aiheuttaja ?
Ei diabetestä, syöpää, reumaa, sydän- ja verisuonitauteja, psykoosia,
skitsofreniaa, ahdistusta, pelkotiloja, paniikkihäiriötäkään aiheuta bakteerit
mutta silti niillä on tautiluokitus eli ne ovat sairauksia.
Ihmisen mieli voi myös sairastua. "Katketa tai murtua" kuin sääriluu, mieltä vain ei saa paikattua yksinkertaisesti kipsillä.
Sitten on se matala-asteinen tulehdus, jota ei (vielä) tunnisteta ja joka voi aiheuttaa ihan mitä vain, koska se jyllää päällä pitkään, ennen kuin kukaan keksii ja huomaa, että jotain on pielessä. - Nm. Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Keskustelujono on hyvä siis kamala osoitus siitä, että kukaan ei pohdi aloittajan asiaa vaan kertoo omistaan ja loppuyhteenveto on että
älä välitä mullakin on ongelmia
Aikanaan kun opiskeltiin ja asuntolassa asuttiin
niin siellä suurin ongelma ei ollut juhliminen tms. mitä lehdet kirjoittavat
vaan ymmärtäminen
Kun et päässyt tentistä läpi tai muuten velttoilit löytyi aina joku joka sanoi
älä välitä niin minäkin tai minulla on vielä enemmän pielessä
Aloittajalla sanoisin sen että mieti kannattaako seurustella sellaisten henkilöiden kanssa joita pitää vetää perässään KOKO ajan
jolla on murheita raha-asioissa
huom. murhe on eri asia kuin järjestely tai operaatio tai tappio tai ...
ja joiden sukulaiset
lapset tms.
eivät saa mitään aikaan eivät töitä eivät opiskele eivät ...
ja jotka nekin tulevat perässävedettäviksi
Ano
Sinähän se sitten annoit tärkeän ohjeen aloittajalle.
Unohda tuosta vaan seurustelusuhde. Jätä luuserit taaksesi.
Joltain narsistilta se onnistuu helposti, mutta ei tuntevalta ja välittävältä ihmiseltä.
Aloittajanko pitäisi jättää äitinsäkin asiat hoitamatta ja veljen huolien kuuntelu.
Aloittaja on empaattinen ja ottanut itselleen suuren taakan.
Siihen saattaa helposti muilta tulla hyväksikäyttöä mukaan, kun huomaavat toisen kiltteyden ja auttamisen.
On vain pakko ottaa aikaa itselleen.
Vaikka tuntuisi että maailma kaatuu niskaan.
Pitkä metsälenkki tekee terää ja ajatukset selkenevät.
Tai mikätahansa irtiotto.
Ei ole pakko revetä joka paikkaan.
Miesystävän on hoidettava jollakin konstilla omat ja lapsensa asiat.
Onhan hän jo täysi-ikäinen ja kait hänellä on äitikin.
Oma äitisi voisi pikkuhiljaa siirtyä palvelutaloon, jos hänet saa siihen suostumaan.
Veljesi perheeseen pitäisi saada ammattiapua.
Paikkakunnaltaan löytyy varmasti siihen henkilöitä.
Jos aloittajan voimat vain riittävät, laittaisi alkuun pyörät pyörimään ammatti-ihmisiä apuna käyttäen.
Ei mitenkään kukaan jaksa yksin.
Kaikki ihmiset eivät onneksi ole niin kovia, että pystyisivät jättämään avuntarpeessa olevat heitteille.
Auttaminen vaatii paljon, on pakko jakaa ja rajoittaa voimiaan, että itsekin jaksaa.
Lähimmäisen rakkaus on tärkeintä tässä maailmassa. Omaishoitajat tekevät sitä työtä unohdettuina, heitä ei paljon ymmärretä.
Usko,toivo&rakkaus.
Meidän aikuisista lapsista on paljon enemmän iloa kuin huolta. Olemme 61-vuotiaita ja vanhempamme ovat kuolleet eli heistä ei enää huolta ole.
Kannattaa muistaa että paha on olemassa, myös hyväkin. Tälle me emme voi mitään. Onneksi täällä on sentään rauha.
Monet asiat jotka tapahtuvat Suomen ulkopuolella vaikuttavat täälläkin, oman pesän sotkijoita on aina ollut ja tulee olemaan.Yhtenäistä linjaa kun ei saada aikaan, poliitikoilla on eri näkemykset ja ne näkyvät sitten joka puolella.
Ei pitäisi omia koko maailman murehtia omikseen.
Lapset on aikuisia, kyllä he löytävät ratkaisuja.
Olemmehan itsekin löytäneet, jo nuorina.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin jos on tullut äidiksi. - Nm. Pienet lapset, sylihuolet, isot lapset, sydänhuolet
Aivan, ei pidä luulla että maailma kaatuu
jos ei ole joka paikassa päällepäsmäämässä.