Hellurei! Oon tällane noin 13v poika ja tarttisin vähän apua... Olen siis transsukupuolinen (poika, syntynyt tytön kehossa) ja asun perheessä missä ei paljoa seksuaalivähemmistöjä hyväksytä... Olen tiennyt olevani poika jo ihan pienestä asti. Pahin ongelma on vanhemmat, etenkin äiti. Hän suuttuu jos edes ehdotan jos leikkaisin hiukset ns. ”poikamaiseksi” tai jos lainaan veljiltä vaatteita. Jos on jotain vinkkejä miten tulla kaapista ulos ahdasmielisille vanhemmille olen valmiina kuuntelemaan!!
Transsukupuolisuus
Anonyymi
172241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ite oon 13-vuotias toistaseks poika, mutta jossa jollain tavalla elää tyttö. Mä uskalsin puhuu mun isovanhemmille vasta eilen siitä mun mummolle, että miks mä viihdyn enemmän tyttöjen seurassa, koska siellä musta tuntuu luontevammalta. Tällä hetkellä oon aika yksinäinen. Itse oisin paljon mieluummin syntynyt tytön kehoon, koska must ois vaan niin kiva olla tyttö ja oma keho ahdistaa. Joudun esittämään kaikille sellaista mitä en oikeasti ole, koska itekkin koen miehen roolin ja kehon itselle sopimattomaksi. Mut nyt sun kysymykseen. Oot tienny olevas poika jo ihan pienestä asti. Suurimmalla osalla lapsena transsukupuolisuuden tunnetta kokeneelta se häviää murrosiässä, mut oot nyt suunnilleen mun ikänen (veikkaan et kans 06) ja sun perheessä ei hyväksytä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä. Itekkin oon pienestä pitäen kokenut ja halunnut olla tyttö (olen siis nyt fyysisesti poika, vielä ainaki). Sun äiti suuttuu, jos ehdotat sille lyhyempää ”poikamaista” tukkaa. Kerroit myös, että suuttuu jos lainaat veljies vaatteita. Suomessa jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Kukaan ei voi kieltää toista olemasta oma itsensä, ei edes sun äiti, koska laki suojelee kaikkia, myös sua. Sä voit rohkeasti varata ajan vaik parturiin ja mennä leikkaamaan tukan sellaiseks, kun haluut. Sun äiti EI VOI ESTÄÄ sitä! Ite en oo tullut vielä kaapista sillein varsinaisesti, mut eilen jo vähän avauduin mummolle, joka sano et sitten jos alkaa ahdistaa enemmän, niin kannattaa mennä vaikka terkkarille koulussa tai jollekin psykologille tai kuraattorille puhumaan, koska heillä on vaitiolovelvollisuus. Ite en valitettavasti osaa kertoo, et miten tulla kaapista sillein ”kunnolla”, koska ei munkaan iskä oo mikään hyväksyväinen, vaikka sellainen väittää olevan. Anteeks, jos et saanut selvää mitä hain, mut hei tsemppii sulle, kaikki kyl järjestyy.
Hei, olen 18 trans poika ja ymmärrän hyvin mitä koet. Omassa tapauksessa jouduin odottamaan kunnes olin 18 vuotias, että viimein pystyin tulemaan ulos kaapista.
Kannattaa miettiä oma turvallisuus, jos vanhemmat tuntuvat olevan homoja ja transukupuolisia vastaan. Mutta jos sulle syntyy rohkeutta ja uskallat kertoa vanhemmillesi.
Kannattaa selittää asiat selvästi ja tutkia asiaa. He varmasti kyselevät ja haluavat ymmärtää tilannetta paremmin. Älä kumminkaan odottele liikoja vanhemmiltasi, heillä kestää luultavasti pitkään ymmärtää asiat.
"Hellurei! Oon tällane noin 13v poika ja tarttisin vähän apua... Olen siis transsukupuolinen (poika, syntynyt tytön kehossa) ja asun perheessä missä ei paljoa seksuaalivähemmistöjä hyväksytä... Olen tiennyt olevani poika jo ihan pienestä asti."
Ei ole olemassa mitään tieteellistä todistetta, että poika voisi syntyä tytön kehoon tai päinvastoin. Se, miltä itsestäsi tuntuu, ei määrittele sinun sukupuoltasi, vaan sen määrittelee biologia. Jos sinut on syntyessäsi todettu biologisesti tytöksi, olet sitä yhä edelleen, tuntui miltä tuntui. Murrosiässä tunteet saattavat myös olla murrosvaiheessa ja siksi ne eivät ole absoluuttinen totuus.
Murrosiän jälkeen tunteet yleensä asettuvat itsestään oikealle kohdalleen ja sopusointuun biologisen sukupuolen kanssa..
Suosittelisin kirjaa Tapio Puolimatka: "Sukupuoli muutoksessa."
Mikä ihmeen vimma sinulla on tulla tänne vähättelemään herkässä vaiheessa olevien nuorten kokemusta, joka on jo kuvatussa kotitilanteessa riittävän vaikea? Ovatko he mielestäsi "helppoja saaliita"...?
Transsukupuolisuus on täysin tieteellisesti olemassaolevaksi todettu asia. Onko kukin ihminen tällainen, selviää itsensä tähän puoleen rauhassa tutustumalla ja mahdollisesti joidenkin muiden kuin kaltaistesi armottomien vihapoliitiikalla uhoavien aikuisten tuella. Oma kontribuutiosi asiaan on vakavanlaatuinen henkinen väkivalta, jota nämä nuoret ovat omassa elämässään kokeneet liikaakin.
Puolimatkan kirjaan ei pidä koskea pitkällä tikullakaan!
Minullakin sukupuoliristiriita varmistui tuossa 12-13 vuoden iässä, vaikkakin korjautoimenpiteisiin pääsin vasta paljon myöhemmin. Onneksi minulla oli ymmärtäväiset vanhemmat.
Ahdistuneet lapset ja teinit ovat hyvin helppoja saaliita tuolle transintoilulle, ylhäältäpäin syötetty koko sukupuoli-ideologia.
Hyvä että edes jotkut yrittävät palauttaa faktoja teineille.
Yrittämällä muuttaa sukupuoltasi pilaat vain elämäsi.
"Puolimatkan kirjaan ei pidä koskea pitkällä tikullakaan!"
- Jaaha, sinä sitten mielummin uskot epätieteellisiin harhoihin, totuus sattuisi kai liikaa.
Itse en ole kiinnostunut tieteestä vaan siitä, että prosessin myötä sain kasvaa omaksi itsekseni ja pystyn vihdoin nauttimaan seksistä ja parisuhteen iloista, mikä naisennäköisenä olisi ollut mahdottomuus, koska ole siinä lesbo, jos olet peniskeskeinen ja vain heteroseksi kiihottaa.
Puolimatkan jutut jos mitkään on näitä epätieteellisiä mielipiteisiin tukeuvia väittämiä.
Niin, mistähän ne nuoret ovat sitten ahdistuneita? Enemmänkin siitä että yhteiskunta vaatii heitä elämään siten kun yhteiskunta edellyttää. Jos sitten nuoret itse tuntevat että he eivät olekaan tyypillisesti sitä mitä sukupuolen mukaan odotetaan, siitä syntyy ahdistusta. Ahdistusta vielä lisää se että kaltaisesi ihmiset yrittää kieltää heidän omat mielipiteensä ja pakottaa yhteiskunnan normeihin.
Taisi tulla freudilainen lipsaus tuosta saalistamisesta, joka on oma intressisi. Transihmisille kenenkään siihen joukkoon kuulumattoman houkuttelu ei ole minkään sortin intressi.
Transyhteisössä on todella paljon aktiivista käännyttämistä ja jopa uhkaa poissulkemisesta jos mielipiteet yhtään eriävät ainoasta sallitusta.
Kiusaamisen kohteeksi ovatkin joutuneet detransitioituneet, koska he ovat uhka transagendalle ja sen itsepetokselle,
Miksi kukaan hoidettu trans edes haluaisi kuulua johonkin transyhteisöön?
Detransitioituneet tapaavat yleistää oman tilanteensa koskemaan kaikkia ja haluavat kieltää hoidot kaikilta, sitä ehkä joku saattaa kritisoida.
Enpä ole tuota käännyttämistä transyhteisössä runsaasti liikkuneena tavannut. Niitä detransitoituneita, jotka oman kokemuksensa perusteella tuomitsevat ja mitätöivät kaikkien muiden transihmisten kokemuksen, toki kohdellaan jokseenkin kriittisesti, mutta se onkin taas ihan eri asia.
Niin juuri, kun tytöksi syntynyt ei ikinä,ei millään toimenpiteillä voi pojaksi muuttua.
Vaikka kuvittelisi olevansa henkisesti poika,ei ole sitäkään. On tytö joka tytön mielellä tulkitsee mitä olisi olla poika ja kuvittelee sitten sitä olevansa.
Jos olisi poika,ajattelisi ja kokisi eri tavalla.
Eikö olisi lopulta helpompi olla oma itsensä,sen sijaan että alkaa roolipelaamaan sukupuolta ja hankkii itselleen vakavia terveysongelmia prosessin myötä.
Kun kuitenkaan sitä sukupuolta ei ole mahdollista oikeasti muuttaa.
Voihan sitä pukeutua miten haluaa ja lempinimenkin voi keksiä,olla maskuliininen nainen.
Onneksi murrosikä auttaa suurinta osaa,voi olla oma itsensä,sellainen tyttö tai poika kuin haluaa.
Toivottavasti muuttuvatkin. Ei tätä kenellekään toivoisi. Identiteetti kyllä valitettavasti on totta.
Sivullisen, jolla ei ole kokemusta sukupuoliristiriidasta, on helppoa antaa tuollaisia ohjeita. Mutta tilanne on sukupuoliristiriitaa kokevan osalta aivan erilaista kokoluokkaa, eikä siihen pidä kenenkään puuttua. Kyllä nuori huomaa sen itse aikanaan oliko se koettu sukupuoliristiriita todellista ja aikaa on 18 ikävuoteen saakka, koska vasta silloin saa peruuttamattomia hoitoja.