Oli kuuma kesäinen päivä, hellettä yli 40 astetta kun Kim asteli Hohtren kujia
pitkin kohti Beredin taloa. Kim hymyili jo valmiiksi onnellisesti ja pian hän
sädehtisi. Hän oli pukeutunut tyypilliseen hotrelaiseen asuun asuun eli kevyen
vaaleaan pellava hameeseen ja päähuiviin. Kim vilkutteli rannassa lähteville
kalastajille kunnes huomasi Beredin olevan heidän joukossa. Hän oli tuntenut
Beredin koko ikänsä, sillä Merien Beredin äidin kuoltua oli hänen äitinsä
pitänyt Beredistä huolta kunnes Beredin vaari otti Beredin luokseen. Kim juoksi
rantaan nopein ja siroin askelin. -Bered! Bered! Vien teille hieman leipää jota
äiti lähetti. Haluatko että pesen jotain vaatteitanne tai autan vaariasi? huusi
Kim kun saapui hengästyneenä rantaan. -Kim, ei sinun tarvitse, minä pesen kyllä
vaatteet ja hoidan vaarin, Bered huusi veneestä Kimille. Kim hymyili ja ja
sipaisi pähkinänruskeat hiuksensa takaisin huivin alle ja kääntyi kohti kylän
reunaa jossa Ponfredin talo sijaitsi.
-Kim, olenko koskaan kertonut kuinka vihaan Aavu saarta? Ponfred kysyi tapansa
mukaan tytöltä saman kysymyksen. Kim viitoili nopesti Ponfredille vastauksen,
Ponfred oli asunut koko ikänsä saarella ja vaikka Aavu saari oli naapurissa tämä
ei ollut ikinä käynyt siellä vaikka rauhaa oli kestänyt jo 16-vuotta. Kim
ajatteli ihan samaa Aavu saaresta, mutta ei kehdannut sanoa sitä kenekään
kuullen. Nykyään Aavu saaren kanssa käytiin kauppaa meren helmillä joita Hohtren
rannikolta löytyi roppakaupalla, Aavulla taas oli ihania kankaita ja taitavia
vaatteen tekijöitä joten kauppa oli runsasta ja näytti siltä että välit oli
korjattu.
-Herryta, haluaisin lähteä soutelemaan, Laneta sanoi ja lähti kävelemään
rantaan.
-Ihan miten haluatte haen vain keittiöstä vettä mukaan, sanoi Herryta joka oli
erittäin järjestelmällinen ja ystävällinen etenkin serkkuaan Lanetaa kohtaan
jota hän oli palvellut jo neljä vuotta. Laneta piti veneessä itse päivänvarjoaan
koska Herrytan piti soutaa Lanetan lempi paikalle, siellä vesi oli jotenkin
kirkkaampaa kuin muualla ja Laneta rakasti sitä paikkaa.
Kun tytöt saapuivat paikalle he näkivät Hohtrelaisia kalastajia puuhissaan, osa
sukeltamassa helmiä sekä yksi kokemassa verkkojaan. Laneta ihasteli miesten
puuhaa ja Herrytakin katseli kuinka simpukoita haettiin vedestä. Hän tiesi että
se oli vaikeaa puuhaa sillä henkeä piti pidätellä ties kuinka kauan ja vain
harvassa simpukassa oli helmi vaikka näiltä vesiltä niitä löytyi yllättävän
paljon. -Hei te siellä! voisitteko hakea minulle yhden helmen? Laneta kysyi
mieheltä joka laittoi verkkoja veteen. -Olette näköjään Aavulta kun ette taida
tietää helmenkalastuksesta mitään, ei tästä voi näin vain veneestä hypätä, mies
tai oikeastaan nuori mies hymähti.
Herryta kiljaisi niin kovaa, että Laneta kääntyi katsomaan mikä serkulla oli
hätänä. Herryta oli kurkotellut veneen laidan yli nähdäkseen sukeltajan ja
tipahtanut veteen.
-Olkaa niin kiltti ja auttakaa serkkuani, hän ei osaa uida kunnolla, Laneta
huusi nuorukaiselle.
Mies ohjasi nopeasti pienen purtensa Herrytan viereen ja ojensi kätensä ja
auttoi tytön veneeseensä. -Kiitos, Laneta huusi samassa kun veneen pohja karahti
kariin. -Voi sonninkieli sentään, tämä paatti on suoraan lehmän pyllystä eikä
irtoa millään, kirosi Laneta. Nuorukainen purjehti nyt Lanetan luokse ja auttoi
tytön paattiinsa.
Koko iltapäivän Kim puunasi Ponfredin ja Beredin taloa ja laittoi ruokaa sekä
pesi vaatteita. Juuri kun Kim oli valmistautumassa lähtöön kun Bered ja kaks
tyttöä astelivat sisään tupaan.
-Nämä kaksi pikku neitiä joutuivat pulaan merellä ja noukin mukaan kun alkaa jo
ukkostaa, Bered sanoi ja väläytti kiitollisen hymyn Kimille nähdessään puhtaan
kotinsa.
-Minulla on kuivia vaatteita, ainakin sinun vaatteesi ovat ihan märät, Kim
sanoi. Kim katseli molempien tyttöjen vaatteita ja huomasi että varsinkin
vanhempi tytöistä oli varsin koreasti puettu jopa paremmin kuin Aavulaiset
yleensä.
-Itse asiassa, minua väsyttää ja haluaisin syödä ja levätä, vanhempi tytöistä
sanoi ja huokaisi syvään. -Minä voin auttaa kunhan sanotte vain miten, Olen
muuten Herryta ja hän on neiti Laneta sanoi nuorempi ja selvästi arempi
tytöistä. -Eihän hän voi olla neiti Laneta, Bered puuttui hämmentyneenä
keskusteluun. -Silloinhan sinä olet Aavan ja koko Miluusian tuleva hallitsija?
Kim ihmetteli. Laneta naurahti, -Entä sitten? Ja nyt jos sallitte voisitte
näyttää huoneeni. -Voit nukkua minun sängyssäni, Bered sanoi ystävällisesti.
-Paitsi vaarisi nukkuu jo siinä ja en usko että hän ilahtuu vieraasta tytöstä
sänky seuranaan, sanoi Kim. -Meillä on kyllä tapana että tyttö makaa miehen
kanssa vasta naimisissa, Laneta sanoi kauhistuneena. -Voi älä nyt väärin
ymmärrä, mutta kun emme ole niin rikkaita joten meillä on vain yksi sänky jossa
nukumme vuoro öin, toinen nukkuu aina lattialla taljoilla, sanoi Bered ja siinä
samassa ulkoa kuului valtava jyrähdys ja ikkunasta näkyi välähdys. Laneta alkoi
itkemään ja syöksähti Beredin syliin. -Äkkiä ikkuna luukut kiinni Kim ettei sada
sisään, tällä ilmalla on parasta että sinäkin jäät yöksi onhan meillä noita
taljoja ja minä voin nukkua Retiisin kyljessä! Bered sanoi ja törkkäsi Lanetan
Herrytanin syliin. -Ei! jos minun todella täytyy nukkua lattialla nukun sinun ja
Herrytan välissä, Pelästynyt Laneta sanoi. Kimiä alkoi jo suututtaa ja hän
tiuskaisi: -Sinä nukut Herrytan vieressä koska meillä ei ole tapana nukkua
tuntemattomien kanssa aivan heti, tulkaas auttamaan niin tehdään teille pedit!
-Kim rauhoitu, ei se mitään kyllä minä voin nukkua vieressäsi, Bered sanoi kun
näki, että Laneta oli räjähtämäisillään kiukusta ja pelosta. -Selvä herra
pedatkoon sitten itse petinsä, huusi Kim ja juoksi suoraan ulos ukkoseen.
Normaali tilanteessa Bered olisi sännännyt perään, mutta nyt oli kuitenkin
kuninkaallisia vieraita.
Kim saapui itkien kotiinsa ja siellä oli menossa täysi mellakka hänen kaikki
kuusi pikkusisartaan olivat vielä valveilla ja pienin itki pelosta äidin
sylissä. -Luojalle kiitos, Kim sinä saavuit! Lis sanoi ja patisti Kimin viemään
muut tytöt nukkumaan. Kim peitteli kaikki sisarensa makuusopen taljoille ja
palasi tupaan äitinsä luo. -Kim, ainakin kolme puuta on kaatunut ihan talomme
lähellä! pelkäsimme että olit jäänyt puun alle! Lis sanoi ja syleili tytärtään.
Lisille olisi todella tullut ongelmia jos Kim olisi poissa sillä hän ei millään
selvinnyt kaikista kotitöistä lasten hoidon lisäksi sillä perheen isä
työskenteli kirjurina mantereella ja pääsi vain harvoin käymään kotona paitsi
lähettääkseen rahaa. -Niin, missä muuten olit, et yleensä ole näin myöhään
Beredin ja Ponfredin luona, Lis kysyi. -Autoin kotitöissä koko päivän niin kuin
käskit ja nyt illalla sinne tuli viraita, sanoi Kim ja Lanetan muistaessa
Kirjotettiin yhdessä parhaan kaverin kanssa... onko siinä mitään hyvää?
pitkin kohti Beredin taloa. Kim hymyili jo valmiiksi onnellisesti ja pian hän
sädehtisi. Hän oli pukeutunut tyypilliseen hotrelaiseen asuun asuun eli kevyen
vaaleaan pellava hameeseen ja päähuiviin. Kim vilkutteli rannassa lähteville
kalastajille kunnes huomasi Beredin olevan heidän joukossa. Hän oli tuntenut
Beredin koko ikänsä, sillä Merien Beredin äidin kuoltua oli hänen äitinsä
pitänyt Beredistä huolta kunnes Beredin vaari otti Beredin luokseen. Kim juoksi
rantaan nopein ja siroin askelin. -Bered! Bered! Vien teille hieman leipää jota
äiti lähetti. Haluatko että pesen jotain vaatteitanne tai autan vaariasi? huusi
Kim kun saapui hengästyneenä rantaan. -Kim, ei sinun tarvitse, minä pesen kyllä
vaatteet ja hoidan vaarin, Bered huusi veneestä Kimille. Kim hymyili ja ja
sipaisi pähkinänruskeat hiuksensa takaisin huivin alle ja kääntyi kohti kylän
reunaa jossa Ponfredin talo sijaitsi.
-Kim, olenko koskaan kertonut kuinka vihaan Aavu saarta? Ponfred kysyi tapansa
mukaan tytöltä saman kysymyksen. Kim viitoili nopesti Ponfredille vastauksen,
Ponfred oli asunut koko ikänsä saarella ja vaikka Aavu saari oli naapurissa tämä
ei ollut ikinä käynyt siellä vaikka rauhaa oli kestänyt jo 16-vuotta. Kim
ajatteli ihan samaa Aavu saaresta, mutta ei kehdannut sanoa sitä kenekään
kuullen. Nykyään Aavu saaren kanssa käytiin kauppaa meren helmillä joita Hohtren
rannikolta löytyi roppakaupalla, Aavulla taas oli ihania kankaita ja taitavia
vaatteen tekijöitä joten kauppa oli runsasta ja näytti siltä että välit oli
korjattu.
-Herryta, haluaisin lähteä soutelemaan, Laneta sanoi ja lähti kävelemään
rantaan.
-Ihan miten haluatte haen vain keittiöstä vettä mukaan, sanoi Herryta joka oli
erittäin järjestelmällinen ja ystävällinen etenkin serkkuaan Lanetaa kohtaan
jota hän oli palvellut jo neljä vuotta. Laneta piti veneessä itse päivänvarjoaan
koska Herrytan piti soutaa Lanetan lempi paikalle, siellä vesi oli jotenkin
kirkkaampaa kuin muualla ja Laneta rakasti sitä paikkaa.
Kun tytöt saapuivat paikalle he näkivät Hohtrelaisia kalastajia puuhissaan, osa
sukeltamassa helmiä sekä yksi kokemassa verkkojaan. Laneta ihasteli miesten
puuhaa ja Herrytakin katseli kuinka simpukoita haettiin vedestä. Hän tiesi että
se oli vaikeaa puuhaa sillä henkeä piti pidätellä ties kuinka kauan ja vain
harvassa simpukassa oli helmi vaikka näiltä vesiltä niitä löytyi yllättävän
paljon. -Hei te siellä! voisitteko hakea minulle yhden helmen? Laneta kysyi
mieheltä joka laittoi verkkoja veteen. -Olette näköjään Aavulta kun ette taida
tietää helmenkalastuksesta mitään, ei tästä voi näin vain veneestä hypätä, mies
tai oikeastaan nuori mies hymähti.
Herryta kiljaisi niin kovaa, että Laneta kääntyi katsomaan mikä serkulla oli
hätänä. Herryta oli kurkotellut veneen laidan yli nähdäkseen sukeltajan ja
tipahtanut veteen.
-Olkaa niin kiltti ja auttakaa serkkuani, hän ei osaa uida kunnolla, Laneta
huusi nuorukaiselle.
Mies ohjasi nopeasti pienen purtensa Herrytan viereen ja ojensi kätensä ja
auttoi tytön veneeseensä. -Kiitos, Laneta huusi samassa kun veneen pohja karahti
kariin. -Voi sonninkieli sentään, tämä paatti on suoraan lehmän pyllystä eikä
irtoa millään, kirosi Laneta. Nuorukainen purjehti nyt Lanetan luokse ja auttoi
tytön paattiinsa.
Koko iltapäivän Kim puunasi Ponfredin ja Beredin taloa ja laittoi ruokaa sekä
pesi vaatteita. Juuri kun Kim oli valmistautumassa lähtöön kun Bered ja kaks
tyttöä astelivat sisään tupaan.
-Nämä kaksi pikku neitiä joutuivat pulaan merellä ja noukin mukaan kun alkaa jo
ukkostaa, Bered sanoi ja väläytti kiitollisen hymyn Kimille nähdessään puhtaan
kotinsa.
-Minulla on kuivia vaatteita, ainakin sinun vaatteesi ovat ihan märät, Kim
sanoi. Kim katseli molempien tyttöjen vaatteita ja huomasi että varsinkin
vanhempi tytöistä oli varsin koreasti puettu jopa paremmin kuin Aavulaiset
yleensä.
-Itse asiassa, minua väsyttää ja haluaisin syödä ja levätä, vanhempi tytöistä
sanoi ja huokaisi syvään. -Minä voin auttaa kunhan sanotte vain miten, Olen
muuten Herryta ja hän on neiti Laneta sanoi nuorempi ja selvästi arempi
tytöistä. -Eihän hän voi olla neiti Laneta, Bered puuttui hämmentyneenä
keskusteluun. -Silloinhan sinä olet Aavan ja koko Miluusian tuleva hallitsija?
Kim ihmetteli. Laneta naurahti, -Entä sitten? Ja nyt jos sallitte voisitte
näyttää huoneeni. -Voit nukkua minun sängyssäni, Bered sanoi ystävällisesti.
-Paitsi vaarisi nukkuu jo siinä ja en usko että hän ilahtuu vieraasta tytöstä
sänky seuranaan, sanoi Kim. -Meillä on kyllä tapana että tyttö makaa miehen
kanssa vasta naimisissa, Laneta sanoi kauhistuneena. -Voi älä nyt väärin
ymmärrä, mutta kun emme ole niin rikkaita joten meillä on vain yksi sänky jossa
nukumme vuoro öin, toinen nukkuu aina lattialla taljoilla, sanoi Bered ja siinä
samassa ulkoa kuului valtava jyrähdys ja ikkunasta näkyi välähdys. Laneta alkoi
itkemään ja syöksähti Beredin syliin. -Äkkiä ikkuna luukut kiinni Kim ettei sada
sisään, tällä ilmalla on parasta että sinäkin jäät yöksi onhan meillä noita
taljoja ja minä voin nukkua Retiisin kyljessä! Bered sanoi ja törkkäsi Lanetan
Herrytanin syliin. -Ei! jos minun todella täytyy nukkua lattialla nukun sinun ja
Herrytan välissä, Pelästynyt Laneta sanoi. Kimiä alkoi jo suututtaa ja hän
tiuskaisi: -Sinä nukut Herrytan vieressä koska meillä ei ole tapana nukkua
tuntemattomien kanssa aivan heti, tulkaas auttamaan niin tehdään teille pedit!
-Kim rauhoitu, ei se mitään kyllä minä voin nukkua vieressäsi, Bered sanoi kun
näki, että Laneta oli räjähtämäisillään kiukusta ja pelosta. -Selvä herra
pedatkoon sitten itse petinsä, huusi Kim ja juoksi suoraan ulos ukkoseen.
Normaali tilanteessa Bered olisi sännännyt perään, mutta nyt oli kuitenkin
kuninkaallisia vieraita.
Kim saapui itkien kotiinsa ja siellä oli menossa täysi mellakka hänen kaikki
kuusi pikkusisartaan olivat vielä valveilla ja pienin itki pelosta äidin
sylissä. -Luojalle kiitos, Kim sinä saavuit! Lis sanoi ja patisti Kimin viemään
muut tytöt nukkumaan. Kim peitteli kaikki sisarensa makuusopen taljoille ja
palasi tupaan äitinsä luo. -Kim, ainakin kolme puuta on kaatunut ihan talomme
lähellä! pelkäsimme että olit jäänyt puun alle! Lis sanoi ja syleili tytärtään.
Lisille olisi todella tullut ongelmia jos Kim olisi poissa sillä hän ei millään
selvinnyt kaikista kotitöistä lasten hoidon lisäksi sillä perheen isä
työskenteli kirjurina mantereella ja pääsi vain harvoin käymään kotona paitsi
lähettääkseen rahaa. -Niin, missä muuten olit, et yleensä ole näin myöhään
Beredin ja Ponfredin luona, Lis kysyi. -Autoin kotitöissä koko päivän niin kuin
käskit ja nyt illalla sinne tuli viraita, sanoi Kim ja Lanetan muistaessa
Kirjotettiin yhdessä parhaan kaverin kanssa... onko siinä mitään hyvää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli olo, kuin olisi puhelinluetteloa lukenut.
Aineksia oli, mutta mitään ei otettu niistä irti.
Enemmän mielikuvituksen lentoa, nimitehtailun sijaan.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä rapsahtaa 6-
sitähän se juuri oli! mielikuvituksen lentoa! ehkä me saadaan tosta kehiteltyä jotain järkevää joku päivä. toivon mukaan ainakin, koska me ollaan suunniteltu tosi tarkasti toi "maailma" juoni on mitä on...
Tarinassa ei mielikuvituksen lento paista.
Ehkä olette kehitelleet hienon maailman, mutta se ei tässä pätkässä tule esiin.
Mieleen tulee lähinnä kalastajakylä cyproksella ja siellä paikallinen puhelinluettelo.
Uudestaan luettuna täytyy arvosanaa pudottaa.
5-
ehkä se ei tule esille, mutta kartat on piirrettynä ja juoni vain puuttuu... melkein. sitä kehitellään ja on hyvä kun saatiin palautetta. henkilöistä emme vielä tiedä. mutta maailma on hyvä.
Hyvää:
* olette jo päässeet kiinni hahmoista ja perusideasta (jos se on tämä kuningatar piilottelee rääsyissä -teema)
* kahden kirjoittajan yhteistyö voi olla antoisaa
Parannettavaa:
* TARINAA EI OLE!!!!!!