Sairaalamuistoja Karstulasta?

No ikäviä ainakin alzheimeriin sairastuneen isän puolesta. Itse jouduin sairaalan varastosta hakemaan kuivat vaipat ja pesemään kakit. Sit vielä syöttämään , olivat pumpanneet 2 päiväs melkosen annoksen rauhoittavia. Kävin suomeksi sit keskustelemassa hoitohenkilökunnan kanssa tilanteesta ja kas!! tuli muutos paljon parempaan välittömästi, se oli hyvempi asia. Kyllä puuttuminen oikealla lailla auttaa, kun on tietoa.

Olisin halunnut nähdä vielä äitini.

Hän oli sairaalan vuodeosastolla ollut jo kolmisen kuukautta, huonossa kunnossa.
Kävin syöttämässä häntä viikonloppuisin mahdollisuuksieni mukaan.
Menin eräänä sunnuntaina aamu-päivällä tarkoituksenani käydä vain pikaisesti katsomassa, ilmoittauduin hoitajalle kansliaan kuten aina tein.
Hän oli erittäin töykeä(minulle vieras) sanoen että pitäisi vierailuaikojen riittää ja kertasi ne minulle!!!
Tosi vihaisena.
Äitini oli yksin huoneessa joten en olisi häirinnyt muita potilaita, eikä minulle ainakaan kerrottu mahdollisesta toimenpiteestä joka olisi kesken.

Yritin änkyttää että minulla ei ole muuta mahdollisuutta käydä kuin nyt( selvitin miksi)
Se ei auttanut joten lähdin pois. (n.100km
Läksin samana päivänä matkalle, viikolla veljeni soitti että äitimme oli nukkunut pois.

Sen pituinen se...

Sitähän se tänään on .Olla töykeitä ihmisille, vaikka saavat muka? tekemästään "työstä" palkankin. Ihan joku poikkeuskin joskus on heissä niinkuin hoitajan /virkailijan kuuluukin olla.Kaikki ovat jossain vaiheessa samalla tasolla , sitten jos pystyy viel ajattelemaan ,ehkä muistuu mieleen , miten asioiden pitäisi olla.?? Kaikkien ihmisten loppuelämä menee jotakuinkin viimestä koti saman kavan mukaan . Tee toisille se, mitä haluaisit itsellesi silloin.!