Nuorten viiltely on yleistynyt roimasti, miksi? Onko se pahoinvointia vai muotia. Olen itse suurperheen äiti, perheeseeni kuuluu biologisia lapsia ja ei biologisia (emme ole uusioperhe). Lasten hoitaminen ja kasvattaminen on työtäni. 2 biologista lastani on alkanut viiltelemään itseään, 14-17v on heidän ikä. Olemme ihan tavallinen Suomessa syntynyt ja kasvanut perhe, suomalaisia. Ei rikkaita eikä köyhiä vaan normaaleja tässäkin asiassa.
Nuorempi tyttäristäni on selkeästi ajautunut porukkaan jossa tämä on muotia, kova juttu, coolia jne... Uskomatonta minunkin mielestä. Vanhempi tyttäristäni ei ole coolissa porukassa vaan ihan tavallisissa jos näin voisi sanoa, viiltely ei ole muotia siinä porukassa. Mitä minun tästä pitäisi ajatella äitinä muuta kuin tietenkin haetaan ja haettu apua asiaan?
Minulla itselläni ei ole koskaan tätä viiltely tarvetta ollut eikä miehelläni. Nuoret voivat huonosti nykyään, sen tiedän. Missä kulkee raja pahoinvoinnissa ja muodissa? Kuka sen tietää.
Minun ammatti on kasvattaja, epäonnistunut sellainen varmasti vai olenko? Kuinka tätä asiaa pitäisi miettiä. Kasvatustyötä minulla on jäljellä vielä noin 10 vuotta ja silloin olen 55 vuotias. Paljon puhutaan nuorten mielenterveys ongelmista, pahoinvoinnista, masennuksesta jne... Yllätti kuitenkin kun se tuli omalle kohdalle. Omalle kohdalle viiltelynä mutta jatkosta ei selkeää tietoa vielä ole, onko myös masennusta tai psyykkistä sairautta vai mitä, mutta varmaa on se että kaveriporukassa se on myös muotia.
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta tässä vaikka viiltelijänä josta on selvitty tai kasvattajan josta on selvitty? Oliko se teillä pahoinvointia vai muotia, totuutta vai unelmaa?
Mitä ajattelet näistä asioista nyt, tämä päivänä kun olet selvinnyt?
Nuorempi tyttäristäni on selkeästi ajautunut porukkaan jossa tämä on muotia, kova juttu, coolia jne... Uskomatonta minunkin mielestä. Vanhempi tyttäristäni ei ole coolissa porukassa vaan ihan tavallisissa jos näin voisi sanoa, viiltely ei ole muotia siinä porukassa. Mitä minun tästä pitäisi ajatella äitinä muuta kuin tietenkin haetaan ja haettu apua asiaan?
Minulla itselläni ei ole koskaan tätä viiltely tarvetta ollut eikä miehelläni. Nuoret voivat huonosti nykyään, sen tiedän. Missä kulkee raja pahoinvoinnissa ja muodissa? Kuka sen tietää.
Minun ammatti on kasvattaja, epäonnistunut sellainen varmasti vai olenko? Kuinka tätä asiaa pitäisi miettiä. Kasvatustyötä minulla on jäljellä vielä noin 10 vuotta ja silloin olen 55 vuotias. Paljon puhutaan nuorten mielenterveys ongelmista, pahoinvoinnista, masennuksesta jne... Yllätti kuitenkin kun se tuli omalle kohdalle. Omalle kohdalle viiltelynä mutta jatkosta ei selkeää tietoa vielä ole, onko myös masennusta tai psyykkistä sairautta vai mitä, mutta varmaa on se että kaveriporukassa se on myös muotia.
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta tässä vaikka viiltelijänä josta on selvitty tai kasvattajan josta on selvitty? Oliko se teillä pahoinvointia vai muotia, totuutta vai unelmaa?
Mitä ajattelet näistä asioista nyt, tämä päivänä kun olet selvinnyt?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.