mä entiä mistä mä aloitan..
tän ei nyt sitten oo tarkoitus olla sellanen teini itku juttu et kuin elämä potkii päähän aina samaa henkilöä. niinhän se on kaikilla!
mä olen yhdeksäntoista vuotias neitokainen ja mä en tiä et miks mun rakkauselämä on näin kuralla!?
viikonloppuna oli taas joku mitätön yhenillan juttu! musta tuntuu et mä en saa oikeen mistään kiinni.. mä nauroin sisälläni et tää viimeviikonloppuinen oli sentään sinkku,mulla on ollu ikävä täpä vetää varattuja puoleeni vai onko se sit tosi et ne kaikki hyvät on oikeesti vaan varattuja ja mä en halua tyytyä mihinkän vähempään? mä oon seurustellu viimeksi vakavasti liian kauan sitten.. mut se juttu oli niin ihana ja se loppu niin kauheesti että mulla kai vähän pelottaa et mitä siit sit seurais jos mä nyt sitte jonku oikeesti löytäsin.. onko mut määrätty oleen yksin? niin no toki ne ihanat miehet ei kävele vaan mun kotiovelle jonoon mut emmä kyl haluu mitään juoppoa retkua raahata baaristakaan ja toivoa et aamulla ku mä herään ton vierestä ni se on muuttunu mun unelmien prinssiksi ja happily ever after.. tai jotain ! tää on kyl melkoista sydämen purkausta jos ei kai oo päätä eikä häntää, mut ne tietää jotka on tän kokenu et mitä mä haen takaa!! mut musta oikeesti tuntuu et mä oon ainut sinkku tällä planeetalla tai no ainakin mun ystäväpiirissä! kertokaa missä myydään taikasauvoja jolla mä voisin taikoa sen mun unelmien miehen eloon, kun sellaista ei kuulema oo oikeesti olemassa.. sanoo ainakin mun ystävät omien kultiensa kainalosta.. ne sanoo et oon ollu liian kauan sinkku et mulle on kertynyt liian pitkä vaatimuslista mahdollista ukkoa varten.. en nyt sanois ihan niinkään.. mä haluan sitä mitä kaikki muutkin= RAKASTUA!! niin ja tietty ne vakiot luottamus jne. mukaan.. pikkupalan mun sydämestä mä olen luovuttanut, mut kai väärään kohteeseen, se ihan mies on liian nuori, ja se seurustelee ja äh liian vaikeeta.. ja jotenkin se vaan ois mahdottomuus, kukaan ei ikinä hyväksyis meitä, mut en mä kyl niistä välittäis jos mä saisin olla se ykköstyttö sille.. kääk! olipa outoo laittaa toi lause päivänvaloon.. mut mä kerroin mun tarinan ja mä haluisin kuulla sun tarinan.. älä kuiten kirjoita mitään älytöntä siirappinovellii, niitä mä voin lukee jo jokapuolelta.. toivoa, sitä mä kai haluun!! onko sitä?
tän ei nyt sitten oo tarkoitus olla sellanen teini itku juttu et kuin elämä potkii päähän aina samaa henkilöä. niinhän se on kaikilla!
mä olen yhdeksäntoista vuotias neitokainen ja mä en tiä et miks mun rakkauselämä on näin kuralla!?
viikonloppuna oli taas joku mitätön yhenillan juttu! musta tuntuu et mä en saa oikeen mistään kiinni.. mä nauroin sisälläni et tää viimeviikonloppuinen oli sentään sinkku,mulla on ollu ikävä täpä vetää varattuja puoleeni vai onko se sit tosi et ne kaikki hyvät on oikeesti vaan varattuja ja mä en halua tyytyä mihinkän vähempään? mä oon seurustellu viimeksi vakavasti liian kauan sitten.. mut se juttu oli niin ihana ja se loppu niin kauheesti että mulla kai vähän pelottaa et mitä siit sit seurais jos mä nyt sitte jonku oikeesti löytäsin.. onko mut määrätty oleen yksin? niin no toki ne ihanat miehet ei kävele vaan mun kotiovelle jonoon mut emmä kyl haluu mitään juoppoa retkua raahata baaristakaan ja toivoa et aamulla ku mä herään ton vierestä ni se on muuttunu mun unelmien prinssiksi ja happily ever after.. tai jotain ! tää on kyl melkoista sydämen purkausta jos ei kai oo päätä eikä häntää, mut ne tietää jotka on tän kokenu et mitä mä haen takaa!! mut musta oikeesti tuntuu et mä oon ainut sinkku tällä planeetalla tai no ainakin mun ystäväpiirissä! kertokaa missä myydään taikasauvoja jolla mä voisin taikoa sen mun unelmien miehen eloon, kun sellaista ei kuulema oo oikeesti olemassa.. sanoo ainakin mun ystävät omien kultiensa kainalosta.. ne sanoo et oon ollu liian kauan sinkku et mulle on kertynyt liian pitkä vaatimuslista mahdollista ukkoa varten.. en nyt sanois ihan niinkään.. mä haluan sitä mitä kaikki muutkin= RAKASTUA!! niin ja tietty ne vakiot luottamus jne. mukaan.. pikkupalan mun sydämestä mä olen luovuttanut, mut kai väärään kohteeseen, se ihan mies on liian nuori, ja se seurustelee ja äh liian vaikeeta.. ja jotenkin se vaan ois mahdottomuus, kukaan ei ikinä hyväksyis meitä, mut en mä kyl niistä välittäis jos mä saisin olla se ykköstyttö sille.. kääk! olipa outoo laittaa toi lause päivänvaloon.. mut mä kerroin mun tarinan ja mä haluisin kuulla sun tarinan.. älä kuiten kirjoita mitään älytöntä siirappinovellii, niitä mä voin lukee jo jokapuolelta.. toivoa, sitä mä kai haluun!! onko sitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm..Toi mitä kirjoitit kuulosti erittäin tutulta, tosin itse olen päässyt tuon vaiheen ohi..mutta tiedän kyllä mistä puhut.
Itselläni oli vakava seurustelusuhde tuossa 18 vuotiaana ja se kesti aika kauan (3vuotta), mutta sitten kun se päättyi niin se päättyi erittäin rumasti. Sen jälkeen tuntui, että en pysty enää luottamaan vastakkaiseen sukupuoleen. Itse harrastin myös kauan irtosuhteita ja yhenillan juttuja oli pikkasen liikakin. Samalla sitä kaipasi vapautta ja samalla myös toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta. Joitakin lyhyitä "suhteita" oli, mutta ne ei johtanut yhtään mihinkään. Tuota kaikkea kesti muutaman vuoden.
Minusta myös tuntui siltä, että kaikilla kavereilla oli jo se oma kulta ja tulevaisuutta suunniteltiin sen minkä kerittiin. Pahalta se tuntui, sillä olin välillä niin kateudesta vihreä..että ei ole totta. Itse sain kuulla, että vaadin liikaa miehestä..eli etsin herra täydellisyyttä. Pakko se on näin jälkeenpäin myöntää, että rima oli aivan liian korkealla ja varmasti monta hyvää miestä kerkisi kävellä ohi. Se mikä myös taisi olla vikana oli se että etsin miestä...vaikka tiesin varsin hyvin, että etsimällä ei löydä.
Onneni kuitenkin kääntyi. Olin kahvilla miesystäväni kanssa ja hän joutuikin lähteä yllättäin hoitamaan joitakin asioita. Itse jäin kuppilaan istumaan koska minulla ei ollut kiire mihinkään. Yllättäin kuului miehen ääni joka kysyi että voiko istua samaan pöytään...ja siitä se sitten lähti. Nyt lopputuloksena on se, että asutaan yhdessä..vaikka ei olla vielä tunnettu edes vuotta...mutta kun kerran hyvältä tuntui, niin miksikäs ei.
Eli voin sanoa sinulle, että toivoa löytyy. En usko että sinut olisi määrätty olemaan yksin. Koska uskon että meille kaikilla on joku...Yritä vaan olla miettimättä sitä että haluat miehen itsellesi ja lakkaa etsimästä. Koska silloin kun et sitä etsi, niin se kävelee eteesi juuri sellaisella hetkellä kun sitä vähiten odotat.
ps.
Löytyy niitä miehiä muualltakin kuin baarista. Nyt kesällä hyvä paikka on rantsu..jos näkyy jotain mielenkiintoista, niin ei muuta kuin rohkeasti juttelemaan. Tai ehkä kirjastostakin saattaa löytyä...tai kahvila, leffateatteri, kassajono....Jaksa vain odottaa kärsivällisesti, niin varmasti tulet saamaan vielä sen oman kultasi. =0)
Ja minä kun just eilen sanoin ystävälleni että musta tuntuu ku olisin maailman ainoa sinkku. En siis sittenkään ole yksin :) Aurinkoista kevättä teille! Ehkä tänä keväänä tärppää.