Aihe tuli mieleen näistä keskusteluista. Voiko parisuhde teidän mielestä toimia ilman seksuaalista vetovoimaa? Kannattaako tapailua edes aloittaa, jos ei synkkaa "sillä lailla". Miten kauan teillä on kestänyt ensi tapaamisesta siihen, että on alkanut kipinöidä? Vai huomaako sen heti? Itselläkin nämä asiat mietinnässä kun ei sitä kemiaa tunnu useinkaan syntyvän..
Kemia, vetovoima, tarvitaanko sitä suhteessa?
Anonyymi
331902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ehdottomasti tarvitaan...seurustelusuhde voi olla myös kaverisuhde muttei pelkästään se... kemia, kipinä tekee suhteesta erityisen...
Mitäs jos ei kipinää löydy, ollaanko yksin vaikka 10 vuotta ja odotellaan oikean naisen löytymistä?
Olet sitten ihan kivan kaverin löytänyt... jatka vaan sen kipinän etsintää muualta...
Olen reilusti yli kolmekymppinen, eikä elämässäni ole ollut kuin kolme ihmistä, joiden kanssa olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa ja kipinöintiä. Eli hyvin harvoin. Kahden ensimmäisen kanssa olen ollut suhteessa, kun taas viimeisin ja kaikista voimakkain kipinöintini kohde tuntui hiipuvan ilmeisesti koska vastapuolella ei samanlaista kipinöintiä tuntunut. :(
Voisin kyllä aloittaa suhteen sellaisenkin kanssa, jonka kanssa on pelkästään voimakas henkinen yhteys, mutta haluaisin siinä tapauksessa seksiä saada muualta, edes joskus.
Pistän "paremmaksi". Olen jo viisissäkymmenissä ja olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa tähän saakka neljään naiseen, joista kahden kanssa olen ollut parisuhteessa. Muut kaksi ovat jääneet haaveeksi.
Näkisin hyvänä, että keskusteltaisiin enemmän siitä tosiasiasta ettei kaikilla suinkaan ole vetovoimaa lähes jokaista vastaantulevaa kohtaan.
Itsekin voisin ryhtyä suhteeseen henkisen yhteensopivuuden, yhteisten tavoitteiden ja elämänarvojen sekä käytännön asioiden perusteella. Kuitenkin pidän toistaiseksi parempana vaihtoehtona odottaa josko vielä tapaisin naisen, jonka kanssa synkkaisi kaikilla osa-alueilla. En ole myöskään valmis erottamaan seksielämää muusta elämästä, joten mainitun henkisen suhteen tapauksessa mentäisiin ilman seksielämää.
Olen ollut erään puolisoni kanssa yhdessä, koska hän rakasti minua niin paljon. Päätin että hän on parhain kaikista ja odotan omien intohimon tunteiden saapumista. Täysin järjellistä oli suhde itselle aluksi. Meillä oli kaikki aina hyvin. Arki rullasi. Ja minua rakastettiin. Ja rakastin takasin. Vaikka päädyin suhteeseen ensin, koska meillä meni arki ja kaikki muu niin hyvin. Vaikka en kokenut tajunnanräjäyttäviä tunteita. Mitä tiedän osaavani tuntea. Suhde oli kaikin puolin parhain ikinä. Enkä tiedä löydänkö mistään ikinä tuollaista.
Ei huomaa heti. Olen tuntenut vetovoimaa kuuden kanssa enkä yhteenkään ensisilmäyksellä. Tapaamistiheydestä riippuen on mennyt 4kk-2vuotta 3kk ennen kuin vetovoima on syntynyt. Tuossa nopeimmassa tapauksessa tavattiin lähes joka päivä. Mun mielestä vetovoima on harvinaista. Ikää on jo yli neljäkymmentä, eikä tosiaan ole liian monen kanssa kipinöitä lennellyt vaikka en ole erakkoelämää viettänyt, jottei ole ainakaan siitä kiinni. Noista kuudesta olen ollut parisuhteessa kolmen kanssa. Muissa tapauksissa suhde ei ollut mahdollinen syystä tai toisesta.
Olen viime vuosina paljon miettinyt voisinko rakentaa suhteen kumppanin kanssa johon en tunne vetovoimaa. Se tuntuu jotensakin luonnottomalta, mutta voisi ehkä onnistua jos muut suhteen alueet toimisivat hyvin ja oltaisiin molemmat yksimielisyydessä ettei väen vängällä yritetä saada seksiä mukaan suhteeseen. Voisin olla ilmankin seksiä, miksei kun olen nytkin kun en ole suhteessa. Mun mielestä näistä pitäisi puhua avoimesti ilman kiertelyä ettei tule yllätyksiä puolin eikä toisin.
Niin, kyllä semmoinen kemia on tosi harvinaista ja hitaasti syttyvää. En minä ainakaan ikinä tunne mitään muutaman tapaamisen perusteella. Sitten kun minä olen ihastunut, minä vasta tunnen sen kemian. Minä en muutenkaan pahemmin ajattele seksiä, jos en ole ihastunut tai rakastunut, vaan mielessä pyörii miljoona muuta asiaa. Silloin taas kun minulla on tunteita ja semmoista vetovoimaa, voin harrastaa seksiä useinkin.
Periaatteessa kai voisi ajatella, että olisi semmoinen ystävyyteen perustuva parisuhde. Kumminkaan seksiä siihen ei voisi kuulua, kun minä en sitä voi harrastaa ilman tunteita ja vetovoimaa.
Nyt kun minä tarkemmin tätä ajattelen, niin minä en oikein näe mikä semmoisessa ystävyyteen perustuvassa parisuhteessa olisi sitä parisuhdetta, kun siitä puuttuisivat rakkauden tunteet ja seksuaalisuus. Minä ehkä kumminkin kutsuisin semmoista suhdetta edelleen ystävyyssuhteeksi. Siinä olisi ystävyyden tunteita ja henkinen yhteys, niin kuin muutenkin ystävien kanssa on.
Minusta tämä on kiinnostava aihe.
Mistäköhän kemian syntyminen viime kädessä riippuu? Luin joskus artikkelin jossa mainittiin, että pitäisi katsoa toista silmiin pitkä aika (en muista kuinka pitkä) ja se saisi aikaan kiinnostuksen. Ei valitettavasti muista tarkemmin asiaa, saattoi olla turhaa höpinääkin.
Olen myös lukenut, että ihminen rakastuu henkilöön, jota katsoo suoraan silmiin usein ja hymyilee. Ystävyyssuhde voi muuttua rakkaussuhteeksi näin on minulle käynyt. Silloin vetovoima kehittyi ystävyyden aikana.
Itsehän en kehtaa kovin kauaa tuijotella suoraan silmiin. Ei ihmekään ettei naista löydy....
Olen seksuaalinen olento, ja parisuhde on se paikka jossa minä haluan tulla nähdyksi sellaisena. Suhteen ei tarvitse olla täydellinen ja monesta odotuksesta voi (ja pitää) joustaa, mutta tietyt peruspilarit tulisi löytyä alusta saakka.
Vaikka en heti tiedä haluanko jonkun kanssa sänkyyn, huomaan kyllä tekeekö mieleni koskettaa ja olla tämän ihmisen lähellä. Se kertoo jo paljon. Minusta olisi myös aika ikävää, jos joku tapailisi minua sillä asenteella, että en ole seksuaalisesti viehättävä mutta kai minusta ihan mukavan kumppanin saisi, tai "ehkä sitten myöhemmin tunnen jotain..... " . Luottamus menisi ja itsetunto olisi koetuksella. Mieluummin otan vastaan rukkaset jo alkuvaiheessa.
Niin, mutta kaikki eivät tunne heti salamana halua koskettaa vierasta ihmistä. Minä esimerkiksi en ole ikinä tuntenut semmoista ja minkä minä sille voin. Jos joku ei jaksa olla minun seurassani ilman, että heti tietää tuleeko meille suhde, tai onko meidän välillä jotain mystistä kemiaa, niin sitten ei voi mitään. Tämmöinen on yksi syy siihen, että minä en ikinä etsi seuraa deittisivustojen kautta, kun ihmiset alkavat heti tivaamaan jotain päätöstä tai seksiä, vaikka on vasta tavattu. Minä en halua koskettaa vieraita ihmisiä, enkä anna muiden kuin tuttujen koskettaa itseäni edes kaverillisesti, koska minä en tykkää semmoisesta. Joissakin tilanteissa joutuu kättelemään vieraita, mutta se ei ole koskettamista, se on kuin hammaslääkäri tai hieronta tai muu semmoinen neutraali kontakti. Minä olen tavannut kaikki ex-kumppanini semmoisissa olosuhteissa, että tapaamisia on jatkossa ollut joko kaverina, tai muun syyn vuoksi ja siitä ne jutut on vähitellen itsestään kehittyneet.
Täysin samaa mieltä, kyllä sen jonkin kuuluisan kemian vaan huomaa ja tuntee ♥️
- Toinen seksuaalinen olento
Kyllä minäkin olen seksuaalinen olento, vaikka en heti ensitapaamisella haluakaan kosketella. Minusta tuommoinen on kummaa kategorisointia.
Mitä on kemia tai vetovoima? Onko se yhtä kuin himo?
Siihen se johtaa.
Mikä taas johtaa (parhaassa tapauksessa) käytännön kemiaanko?
Onko tämä joku läppä vai etkö tosiaan ymmärrä, siihenhän se johtaa mihin muuhunkaan.
No tämä oli läppä. Itse ajattelen ehkä nuo enemmänkin synonyymeinä toisilleen.
Ilmeisesti kemia ei ole kovinkaan yleistä ja pareja syntyy joskus muillakin perusteilla. Monet kuitenkin odottavat yksin kunnes kemiaa syntyy.
Tiedä miten tässä toimisi. Itsellä siis tilanne jossa olisi todennäköisesti mahdollisuus treffailla miellyttävää naista, mutta sitä kemiaa ei ainakaan omalta puolelta ole.
Se on vähän monipiippuinen juttu.
Sen kemian tietää, kun on käyty siellä makuukammarin puolella.
Itse en ainakaan lähetä minkäänlaisia , seksuaalisia signaaleja aikaisemmin.
Tai no, jos ollaan halailuasteella, niin siinähän sitä signaalia sitten jo onkin.
Se , miten pelittää keskenään, on ainoa merkitsevä asia.
Merkityksettömiä ovat aiemmat kokemukset suhteissa, seurustelemattomuus, O:n saamattomuus yksin/toisen kanssa, heterotausta, koska uudessa suhteessa aloitetaan puhtaalta pöydältä , tavallaan uusi alku.
Ja suhteesta tulee niin hyvä/huono kuin osapuolet itse päättävät/haluavat panostaa.
Eikö ole vaikea päästä makuukammarin puolelle, jos ei lähetä seksuaalisia signaaleja sitä ennen? Monesti makuukammariin päädytään juurikin kemian perusteella.
Samaa ihmettelen. Miten päätyisi toisen kanssa makuuhuoneenpuolelle, jollei ole flirttiä, katseita, keimailua jne. Ensin...
Treffitouhut on erikseen, mutta niinkun normaalielämässä ja oman elämän arkipäivän ympyröissä.
Treffitouhuissa on yleensä menty sinne makuukammarin puolelle heti, paitsi silloin, kun ne on olleet ensimmäiset ja viimeset näkemiset, joita muutama on osunut kohdalle. Paitsi se yksi kerta, kun lähdin karkuun , niin vasta seuraavalla kerralla käytiin.
Ne tutustumiset on sitten yleensä venähtäneet useamman vuoden mittaisiksi .
Varmaan joku itsesuojeluvaisto. Kerran on tullut vastaan nainen Helsingin rautatieasemaalla, jota käännyin ihastuneena katsomaan..., ei kuulu tapoihin ihastua ulkoisiin juttuihin. Hällä oli magee rotsi ja uskomaton hymy. Ei ees minua erityisen pitkään katsonut.
Vuosien päästä silloinen tyttöystäväni kaivoi rotsin kaapistaan..ja voi elämä..se oli se rautatieaseman nainen :D.
Eli tästä voimme vetää johtopäätöksen, että pitää olla tarkka mitä toivoo, kun sen yleensä tuppaa saamaan.
On muutama muukin ohimenevä toive, jotka ovat toteutuneet ihmissuhteissa .
Olet kyllä ihme nainen jos saat naisen iskettyä ilman flirttiä. Ei voi toimia kovin moneen.
Tosiaan, en olekkaan ajatellut asiaa tuolta kantilta. Oon varmaan seireeni :),
Yks puhelintuttavuus sanoi, että ei ikimaailmassa halua tavata mua livenä, kun jo äänikin vaikkuttaa...
On niitä naisia piisannut... , että voidaan sanoa tehonneen moneen, joka tarkoittaa > 10
Jopas on, taidat vähän liioitella. No, ääni on kyllä monille tärkeä.
Itse koen heti, että onko kipinää vai ei.
Se on se mikä saa mut kiinnostumaan toisesta.
Viimeksi kävi, niin että olin tutustunut erääseen nuoreen naiseen opiskelujen kautta, pidin hänestä heti, mutta en ollut varma suuntaumisesta tai onko hän kiinnostunut minusta.
Vuoden päästä opintojen loputtua.
Tapasimme sattumalta yökerhossa ja kipinät sinkoilivat.
Vetovoima oli ollut ensi hetkessä ja johti kauniiseen fyysiseen suhteeseen.
ystävä
tutki horoskooppia
siellä kerrotaan
miten seurustellaan
ketä tavataan
ja ketä naidaan
rakkaudella on asteita
niistä kannattaa tietää
jättää muita rauhaan
Onko tämä ap:lle vai kenelle?
Hui sentään, nyt alko mielikuvitus lentään...
Ootko rakkain ollut mulle, minä sulle ?