Oon sukuni, tai ainakin osan siitä, mustalammas. Syitä oon pohdiskellut, omiin nimiini otan kyllä nuoruuden törttöillyt-lähinnä semmonen dramaattinen käytös joskus-joka on ihan normia.
Mutta sekä isäni että veljeni vaimot ovat liittoutuneet alusta asti mua vastaan. Isäni vaimo oli nuorehko mennessään naimisiin isäni kanssa, ja nyt itse aikuisena ja äitinä ymmärrän kyllä, että osaamattomuuttaan varmasti toimi niinku toimi. Itse nuorena jo olin siinä suhteessa fiksumpi ja yritin pitää rauhaa yllä isäni vuoksi ja koska olen ajatellut että perhe kuitenkin on tärkeä. Isäni ei koskaan avoimesti puolustanut minua vaimoaan vastaan, kahden kesken tsemppasi kuitenkin. Isän vaimo on ihan erityyppinen nainen kuin minä, ja kun esim. puhuimme isäni kanssa vaikka politiikasta tai avaruudesta, hän ei kyennyt seuraamaan keskustelua saati osallistumaan siihen. Sellainen hyvin perinteinen kodinhengetär. Mulla on aina ollut pyrkimyksenä kunnioittaa ihmistä vaikka erilaisia oltaisiinkin, itse en samaa häneltä saanut. Viimeinen pisara minun mukissa oli ,kun hän eräänä joulupäivänä heitti minut ja lapseni pois heidän kodistaan, lapsi tais olla silloin neljän ja matkaa oli 500km.
Veljeni vaimo on samaa maata. Nuorena oltiin veljen kanssa tosi läheisiä, mutta ei olla enää. Hänenkin vaimonsa osoitti minulle paikkani, mm. ekalla kertaa kun tavattiin, hän baari-illan jälkeen vetäisi rinnat paljaaksi ja käski kehumaan. Samanmoista itsensä kehumista ja ylentämistä ollut siitä asti. Jos joskus harvoin ollaan veljen kanssa kahdestaan vietetty aikaa ,meillä vielä jonkin verran synkkaa.
Oon miettinyt että kokeeko ne naiset minut jotenkin uhaksi? En vaan tajua miksi, kun toisen miehelle oon tytär ja toisen miehelle sisko, eli en oo samasta paikasta tappelemassa. Mutta ikinä en ole kelvannut heille. Mulla on paljon eri ikäisiä naisia ystävinä ja tuttavina,miehiä myös, eli ihan pidetty ihminen olen muuten. En vaan ole samanlainen kuin he, meidän arvomaailmat eroaa tosi paljon, he on sellasia raha-ja statusorientoituneita. Oon niellyt lukemattomia loukkauksia heiltä perhesovun nimissä.
Vaihdoin uraa, ja nyt kun tää uusi ura alkaa ottaa tulta alleen, niin kaikkea vähätellään. Vaikka ainahan ne on minua vähätelleet. Äitini kuoli keväällä, mutta hänen muistonsa takia en kokonaan halua katkaista välejä veljeeni, olisi ollut siitä murheissaan. Isäni luona olen käynyt kerran kymmenen vuoden aikana, sen jouluisen ulosheiton jälkeen. Puhelimitse ollaan yhteydessä pari kertaa kuukaudessa tai vähemmän.
Näin pyhien aikoina nää asiat rassaa, muuten alan jo tottua. On vaan inhottavaa tulla hylätyksi . Noin, vuodatus ohi. Kiitos.
Mustalammas,en tiedä miksi
Anonyymi
2
83
Vastaukset
- Anonyymi
Ymmärrän että rassaa.
Kyllä asialle löytyy parannus, kun yrität saada sen selville.
Jos sinulla on työ ja palkkaa, niin mene juttelemaan vaikka jonkun kanssa ja saat selville mistä se kenkä puristaa.
Maksaa mutta asia selvenee.
Eihän me täällä palstalla tiedetä, eikä olla psykologeja.
Hyvää Uutta ja Parempaa vuotta!- Anonyymi
Kiitos, mutta tää tilanne on ollut tälläinen jo kauan, oon siihen tyytynyt. Olen kerännyt ympärilleni uuden, oikean perheen. Ei perheen aina tarvii olla sukua😊 Hyvää uutta vuotta myös sinulle, kiitos kun tulin nähdyksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881297Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1351043- 68964
- 39897
- 71863
- 97857
- 75846
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54822Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39774