mulla on kuollut 5 kuukautta sellanen irlanninsusikoira viivi ja mä vieläki suren sitä! en voi olla ajattelematta sitä ollenkaan..itken aina viivin kuva kädessä ja ajattelen sitä tulisipa se takaisin muta se on mahdotonta auttakaa!!miten saan rauhan tästä ikävästä mielestä...tää on aika hullua mutta tekisi välillä mieli tehä itsari ku on niin sitä ikävä. se ei kerennyt olla mulla ko 9 kk. aattelen aina meijän yhteisiä aikoja. mutta koulussaki menee huonosti koska en voi aatella muuta ko mun omaa mussukka viiviä. help help miten pääsen tästä surusta!!!??? *~~sanna~~*
auttakaa...
irlis
13419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi sinua... mullaki kuoli koira just puolvuotta sitte, ja totta kai se vielä sattuu! mut ajattele et sehän pääs parempaan paikkaan nytte... ei sekään haluis et sä sitä suret, ja ajattelet surullisena... ootko miettiny uuden koiran hankkimista? tiiän ettei mikään koira voi KORVATA sun edellistä koiraa, mut uus koira helpottaa, kerron kokemuksesta =) koita nyt pärjätä!
kiitti..no enpä tiiä ehkä sitte ko oon vähä vanhempi=)=)
tsemppiä! Mullaki kuoli kalat.Monet ajattelee et kalat on mitättömii,mut mä suren niit yhä! Jos tykkäät koirista noin paljon niin voisit ottaa uuden.Tiedän ettei se korvaa entistä mut mäkin otin uudet kalat.
no kuitenki... mullaki oli neljä kalaa ensin kuoli sellanen kultakala emilia. niin ja sit mulla oli sen kaverrina sellanen mustakultakala=) sen nimi oli arttu. se kuoli surusta sitten hautasin sen metsään ja jotku pojat oli käyneet ottamassa sen artun pois sieltä laatikosta ja nakanneetsen jonnekki sinne metsään. arvaa huusinko ja räyhäsinkö mä niille???=( no sit otin kaks monnia neki kuoli aika pian mutta en tiiä miksi??no en kertonu et miksi emilia kuoli, no sillä oli joku kasvain mahassa.=( no en nyt enään ainakaan vielä aijo koiraa hankkia...oon nyt hankkimassa kilpikonnaa... otan sitte joskus myöhemmin uuden irlanninsusikoiran...tästä tais tulla ennemminko kala juttu=) tsemppiä sulle!!!
Koiran menetys on kova paikka itse kullekin. Ajan myötä helpottaa,vaikka tippa tulee mullakin silmään vielä nytkin,5 vuotta myöhemmin. Kummasti sitä vaan toipuu ja pikku hiljaa muistat useammin kaikki onnelliset muistot kuin koiran menetyksen. Yritä jaksaa koulussa ja muutenkin. Uusi koira tai miksei joku pikkueläinkin voisi piristää, jos sulla vaan on sellaseen mahdollisuus. Kuten sanottu, ei se korvaa Viiviä mutta lohduttaa kummasti.
kiitti kauheesti!!on niin hirvee ikävä sitä se on haudattu mun mummolan takapihalle....niin käyn aina sen haudalla.
Otan osaa suruusi...tiiän, miltä tuntuu menettää rakas koiraystävä, itsekin menetin muutama vuosi sitten 14-vuotiaan hauvelini ja tottakai suru oli suuri. mutta kyllä siitä ajan kanssa pääsee yli ihan varmasti. kun suruaika on ohi, niin sen jälkeen voikin lämmöllä muistella niitä yhteisiä hetkiä joita karvaisen ystävänsä kanssa vietti, eikä olo ole enää ahdistava niinkuin ennen. vaikka viivi ei olekaan enää luonasi, niin hän kyllä aina elää sydämessäsi ja muistoissasi. Ei hän ole kokonaan jättänyt sinua.
On hyvä asia, että pystyt suremaan aidosti ystäväsi menetystäsi ja käymään läpi vaikeita tunteita, ja mielestäni sinun pitäisikin antaa itellesi aikaa. Älä missään nimessä edes harkitse itsaria, vaik kuinka vaikealta asiat tuntuisi. Viivi varmasti toivoisi sinun olevan vahva ja jatkamaan elämääsi. Jos asiat tuntuvat liian vaikeilta, aina voit mennä puhumaan jollekin auttavalle ihmiselle.
Itselläni on nyt kaksi koiraa ja varmasti uuden koiran hankkiminen tulee sinullekin ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa. Sen asian kanssa ei kuitenkaan kannata hoppuilla.
Lopuksi voisin vielä sanoa, että vaikka Viivi ehti olla vain lyhyen aikaa luonasi, niin hän varmasti eli onnellisemman elämän sen 9 kk:n aikana kun moni muu koira koko 10 vuoden elinaikanaan, sillä kaikesta päätellen rakastit Viiviä todella syvästi.
kiitti sullekki aivan hirveen paljo!! toi sun juttu sai multa kyyneleet silmiin! oon kiitollinen sulle;) tsemppiä sulle !!
Tikapuita tullaan alas ja tikapuita mennään ylös.
Aika parantaa.
no en kyll ymmärtäny en kä tiiä tarkotitko hyvää vai pahaa...
Siis tarkoitin että ne koirat on tullu taivaasta ja että ne menee sinne joskus takas nninku mekin.Sori jos sanoin itseni epäselvästi. Koita pärjätä.
Tiedän kyllä tunteen kun rakas ystävä/koira kuolee.Se tuntuu kyllä ikävältä, mutta toivottavasti aika parantaa haavasi.Voimia sinulle surusta parantumiselle! Sitä paitsi kertomasi mukaan, tunnut pitävän paljon näistä ihmisen rakkaista ystävistä,joten ajattelin että voisi hankkia uuden koiran tilalle.Ymmärrän tietenkin,että uusi tulokas ei korvaa entistä ystävää.Hyviä jatkoja sinulle rakkaan ystävän menettäneelle.
kiitti....se oli kiltisti sanottu taijan ottaa nyt seuraavaksi kilpikonnan. no otan vielä joskus kuitenkin irlanninsusikoiran... hyviä jatkoja sullekki ja hyvää kesän odotusta!