:'(

mulla oli eka poikaystävä 15 vuotiaana. sitä ennen luulin ihan tosissani että kukaa ei vois kiinnostuu musta sillee, mutta myöhemmin selvis että on niitä "salaisia ihailijoita" ollu enemmänki... :) ton ikäsenä pojat vaa saattaa olla TOSI ujoja, vaikka päälle päin näyttäis itsevarmoilta. älä hätäile ton asian kanssa. myöhemmin pojat osaa arvostaa sitä ettei oo seurustellu kenen tahasa kanssa. nyt oon ollu nykysen poikaystäväni kaa n. puol vuotta, ja ollaa onnellisia. :)
ystävältä tollanen käytös on käsittämättömän ilkeetä!! kannattais varmaa sanoo sille suoraa miltä susta tuntuu, ja jos se ei vaikuta mitenkää ni eti oikeita ystävii. niitäki varmasti on olemassa.
voimia sulle!!

Juu. Noin on varmasti monella. Minullakin. Nytkin elän vaan, niinku joskus "lapsena" eli yritän pitää rakkaus- ja muut tunteet vähän loitommalla. Opin sen siitä, kun oma sydämeni särkyi. Mutta ei siitä sen enempää. Sinua rakastetaan. Usko pois. Älä kysy kuka, sillä niitä ihmisiä on todellakin paljon.
Minäkään en oikeastaan voisi sanoa, kuka minua rakastaa. Mutta kyllä joku aina tarvitsee sinua. Vaikket sitä itse tietäisikään.
Hyvä, et halua kuolla.... Ei kenenkään kannata haluta kuolla, koska se on kuitenkin edessä.. :)
No, kaverisi luultavasti välittää, mutta hänellä on varmaankin nyt sellainen "poikakaveripoikakaveri" kausi, eli poikkis on se maailman tärkein asia. Voisit ehkä joskus palauttaa hänet maan pinnalle?
Kuolemisesta on (tiedän kokemuksesta) hankala joskus puhua... Mutta kaverisi teki silti väärin.
Kun kaverini koira kuoli, me olitiin pois koulusta ja itkin kokopäivän. Tai oikeastaan terve koira lopetettiin, luonteensä vuoksi.. ;(
Mutta Tsemppiä sulle. Huomaat pian, että on varmasti joku, joka rakastaa sua niin paljon, ettei haluaisi mitään muuta.....
Sori, tää on yhtä sekavaa. :D

että sun ystävät ei ymmärrä:(
kyllä h vielä kasvavat, ja tajuavat milainen ystävä heillä onkaan:)

tämä ei nyt varmaan lohduta ollenkaan mutta itse olen kokenut saman monen monta kertaa... nyt olen kyllä siinä mielessä tyytyväinen että olen oppinut ottamaan enemmän elämästä irti enkä ole niin riippuvainen muista ja muiden mielipiteistä.
älä kuule huoli ollenkaan vaikka tuntuisi että kaikki muut seurustelevat jo sillä harvemmin tuossa iässä alkaneet suhteet edes kestävät. elä vain omaa elämääsi ja ota siitä kaikki ilo irti! ja yksi asia vielä: anna jätkille mahdollisuus, joskus ei heti tajuakaan millainen helmi on käsissä!
tuossa iässä varmasti puolet tytöistä käyvät saman läpi :) kunhan vain opit myös itsenäiseksi olet paljon onnellisempi jätkänkin kanssa :)
tsemmpiä!!

...jess... musta tuntu ennen ihan samalt joten voin sanoo et tiiän miltä susta tuntuu... ja se on kauhee tunne... mut ootko koittanu hankkii uusii kavereita..?? se autto mulla ainaki... ja sitte mä ainaki olin aika ujo joten ei se helppoo ollu mut onnistu kuitenki... kannattaa yrittää. ja sit niille pysty puhuu ja ne kuunteli... sitte ku sain uusii kavereita nii en ollu enää nii ujokaa... ja ny mun elämä menee hyvin ja mulla on poikakaveriki paljo kavereita... älä lopeta yritystä nii kaikki menee vielä hyvin..! ja koita jaksaa...