Hei!
Olen nelikymppinen kahden lapsen yh-äiti ja ihan vaan uteliaisuuttani kyselen, missä olette tutustuneet uusiin kumppaneihinne? Siis näihin, joiden kanssa olette uusperheen perustaneet?
Itse en rafloissa käy kuin muutaman kerran vuodessa, joten jäljelle jää nettijutut. Tuolla live-elämässä kun ei kukaan lenkkipolulla tuu juttua heittämään, pitkään vaan katsotaan...
Olen nelikymppinen kahden lapsen yh-äiti ja ihan vaan uteliaisuuttani kyselen, missä olette tutustuneet uusiin kumppaneihinne? Siis näihin, joiden kanssa olette uusperheen perustaneet?
Itse en rafloissa käy kuin muutaman kerran vuodessa, joten jäljelle jää nettijutut. Tuolla live-elämässä kun ei kukaan lenkkipolulla tuu juttua heittämään, pitkään vaan katsotaan...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta törmäsin mieheeni just siellä ravintelissa, vaikka itsekin käyn vaan muutaman kerran vuodessa! Joten enää en voi olla samaa mieltä siitä "ettei ravintolassa kuitenkaan koskaan ketään varteenotettavaa tapaa" :-)
Meillä on takana nyt muutaman vuoden yhteiselo. Ja kahden lapsen nelikymppinen yh olen myös.
Tuttavapiiriini kuuluu myös chatissa tavanneita eronneita.
Minä olen oikea kotihiiri...en viihdy ravintoloissa.
Seitsemän vuoden sinkkuilun jälkeen löysin mieheni RAVINTOLASTA (hih)
Muistan, etten olisi millään sinä iltana halunnut lähteä mihinkään...ja kuinka ollakaan...Kannatti lähteä!
Seitsemässä vuodessa muuten ehti jo tulla hätä, että näinkö minä joudun viettämään elämäni ihan yksin...kukaan ei tullut kotiovelle kolkuttamaan.
Silloin ei vielä ollut varaa tietokoneeseen, että suhteita olisi voinut luoda sitä kautta.
"Tapasin" nykyisen avomieheni netin kautta eli Sinkut.netissä. Muutama päivä kirjoiteltiin ja sitten tavattiin. Pari kuukautta eteenpäin ja asuttiin jo yhdessä ;-).
Naitteko jo ekalla viikolla?
Tässä naimisasiassa sitten kyllä vähän viivyteltiin. Meni varmaan kolme viikkoa ;-). Piti ensin tutustua kunnolla.
olen jonkun verran kiinnostunu jokkiksesta ja muusta kilpa autoilusta ja autojen rassaaminenkin on kivaa.
Tästä syystä olinkin endoraaso( korjatkaa kirjotus virhe) kisoissa katsojana kun ystäväni olivat ajamassa kisaa.
siellä näin aivan ihanan näkösen miehen joka ei muhun katsonutkaan(olin 4 lapsen yh) olihan mulla hulivili vilkaan kersat mukana.
Myöhemmin kävi ilmi et tyyppi olikin kaverin kaveri ja tietysti järjestin tilaisuuden tutustua häneen. sillä kertaa ei kuitenkaan onnannu.
juhannuksena sitten sattumalta oltiin samalla mökillä viettämässä juhlaa, vietettiinkin oikein kunnolla. siinä meni mieletön määrä ilolientä ja unta vaan muutama tunti 3vkr aikana, toiset juhlijat kun nukkuivat me juteltiin ja juteltiin.
toisille ei kuitenkaan silloinkaan vielä tunteitamme näytetty.
tästä kuitenkin lähti yhteyden pitomme ja kuulumisten vaihtaminen, jota kesti n.kk sitten tapamisemme jälleen kesä juhlissa ja siitä se sitten lähti ja yhteinen kersakin syntyy kesällä :)
lähde hetkeksi pois omalta paikkakunnalta, arkielämästä.
Niin, tietysti välillä voisi lähteä toiselle paikkakunnallekin katselemaan ympärilleen... Mutta kun on kahden koululaisen totaali-yh (eli lapset AINA mulla), niin noita irrottelureissuja on aika harvakseltaan. Mutta mutta. Lähdemmehän laskettelemaan 2-3 pv:ksi lasten kanssa pitkäperjantaina. Pitäkää peukkuja, että törmään (ei kovin lujassa vauhdissa!) johonkin IHANAAN mieheen!!! Niin ja onhan mulla ens kuussa jopa kahden päivän koulutus toisella paikkakunnalla. Tiedä, vaikka siellä olisi elämäni mies myöskin...
Ja arvaa mitä, aamulla näin pitkästä aikaa erään lähellä asuvan miehen, joka aina käy yksin lenkillä kuten minäkin. Katsoo aina suoraan silmiin vastaan kävellessään - ja mä takasin! Ei hän siis ookaan muuttanut pois kuten jo luulin...
Juu, kuulostaa lapselliselta näin nelikymppiselle, mutta sellaista elämä on. Kyllä sen mäkin vielä bongaan, sen ihanan!
...Kiitos kaikille vastauksistanne! Kiva kuulla hyviä tarinoita!
duunipaikan asiakastilaisuudessa, siis toisella paikkakunnalla, oltiin eri firmoissa, aivan eri aloilla duunissa.
Mieheni piiritti aikansa ja siitä se--nyt ollaan oltu vuosi naimisissa.
joo en osaa sanoa voiko tavata, tutustua muualla kuin baarissa, voihan se lähteä katseista kahvilassa, kadulla!!!, lenkkipolulla. Mutta ehtiikö siinä vauhdissa tsekkaamaan onko sormuksia tai ei-mutta ainakin samat harrastukset olisivat jo yhdistämässä. Jossain vaiheessa elämää olin liiankin ulospäinsuuntautunut, en paljon nokkaani pitemmälle funtsinut---että sellaisessa tilanteissa olis voinut hyvinkin olla mahikset tehdä tuttavuutta aivan selvinpäin, aivan kirkkaassa päivänvalossa, vaikka kahvilassa.
Et kertonut kuinka kauaa olet ollut yksin lasten kanssa. Ei kannatakkaan heti ruveta uuteen suhteeseen, sanotaan että pitäisi osata olla ensin yksin jonkin aikaa että löytää oman itsensä. No se saarnasta :) Itse olen myös eronnut, olin yksin jonkin aikaa. Kyllä siellä vastaan tuli kaikenlaisa tyyppejä, mutta ei sitä "oikeaa" KUNNES eräänä kertana tapasin hänet ja todellakin ravintolan baaritiskillä. Aloimme juttelemaan ja siitä se alkoi. Ja olemme vieläkin tosi rakastuneita. Kummatkin. Olemme jopa menneet naimisiin vaikkakin vannoin että en enää ikinä mene naimisiin ja on jopa pari lastakin tullut lisää. Kyllä se oikea sinunkin kohdallesi tulee. Lopeta etsiminen. Hän tulee ykskaks. Hyvät kevään jatkot.
Todellakin voit törmätä mukavaan mieheen muuallakin kuin ravintolassa. Vaikka siellä laskettelurinteessä pääsiäisenä!
Itse tapasin nykyisen mieheni yksinkertaisesti kaupassa! Siitä se alkoi. Takana on viisi yhteistä vuotta ja edessä loppuelämä yhteistä elämää!
Olin 2 lapsen yksinhuoltajana 3 vuotta ja sitten kaverin rohkaisemana laitoin nettiin ilmoituksen ja vastauksia tuli kymmenittäin. Oli muuten todella kivaa ja teki itsetunnolle hyvää huomata sekin, että on kohtalotovereita.
Olemme "valintani" kanssa seurustelleet kohta 3 vuotta, menimme kihloihin ja kohta olisi tarkoitus mennä naimisiin. Kivoja ja fiksuja miehiä olivat kaikki, joiden kanssa kävin treffeillä. Suosittelen kokeilemaan ihan rohkeasti !
Löysimme toisemme yhteisestä harrastuksesta, kansantanssiryhmästä.
Eron jälkeen kävin paljon ravintoloissa mutta "aines" ei ollut mitään ihmeellistä. Joko naistenmiehiä tai juoppoja.
Mieheeni tutustuin sinkkupalstalla, Monen kanssa kirjoitin ja näinkin kunnes se naksahti.. Nyt 2 vuotta yhdessä ja rakastamme toisiamme...
Anneli
hei!olen pienen vauvan yh-äippä ja löysin oman kultani netistä...ja ihana tapaus ollutkin,nyt muutettu yhteen ja kaikki menee hyvin..kokeille ihmeessä jos et omaa ilmoitusta uskalla laitaa niin vastaile muille
Heissan minä tapasin rakkaani lavatansseissa.
Rohkeasti mukaan vaan, siellä käy mukavia ihmisiä, jotka pystyvät pitämään hauskaa selvinpäin.
uuden mieheni. Tuttavapiiristäni löytyy naisia, jotka tavanneet miehensä ravintolassa, tanssilavalla, lasten harrastusten kautta, vahingossa törmännyt hissin ovella... Silmät ja korvat auki ja hurttia huumoria matkaan niin mahdollisuudet ovat hyvät löytää se loppuelämän kumppani!
mäki oon 4 lapsen yh,ja erosta tulee pian kaks vuotta.Tosin asuttiin erillään jo sitä ennen pari vuotta.Olen miettinyt samaa asiaa ja usein ja olen jo melkeinpä tottunut ajatukseen et oon loppuelämäni yksin.Mutta kun luin näitä juttuja tajusin et olenhan mä ihan hassu jos nyt jo luovutan.Kyllä se mullekin tulee vielä eteen se unelmien prinssi :) Tsemppiä kaikille ja kirjoitahan tänne jos lykästää :)
Hei!
Laitoinpa 9-yhdistää -palstalle (www.ilmoitukset.net) ilmoituksen itsestäni, kerroin "oleellisen" eli että olen yh-äiti. Vastauksia tuli mukavasti, muutaman kanssa pääsin soittoasteelle. Näin erään itseäni 10 v vanhemman miehen. Vastauksessaan vaikutti kovin itsevarmalta, laittoipa mm. "et pety"-kliseen. ....No, ajattelin katsoa, mikä mies tuonkin takana on. Petyin. Siis ulkoinen olemus ei sitten yhtään kolahtanut muhun. Eli se siitä. Sieltä ekoilta treffeiltä hänen kanssaan palatessani soitin eräälle toiselle mulle vastanneelle miehelle, joka oli soitellutkin mulle parit kerrat. Kysyin, ehtisikö tapaamaan, vaikka kahvilassa. Sovimme niinkin romanttisen ;) paikan kuin ABC-aseman kahvilan puolesta välistä asuinpaikkojamme.
Ups... Heti näin, että tuo on ulkoisesti melkoisesti juuri mun silmääni miellyttävä mies. Mitään täyskomeeta adonista en ole ollut etsimässäkään, mutta hänessä oli sitä jotakin! Juttelimme pullakahvien ääressä puolitoista tuntia, kunnes mulle tuli kiire tyttöä hakemaan kylästä. Totesimme autoihimme astuessamme, että voitais nähdä toisenkin kerran. Ihana tunne muuten, kun huomasin, että MOLEMMINpuolisesti oli kiinnostus herännyt!!
Tapasimme uudelleen muutaman päivän päästä ja nyt tapailtu muutama vko. Olen käynyt hänen luonaan, mutta kotiini en ole häntä vienyt enkä lapsille esitellyt. Sen aika tulee varmasti melko piankin.
Hänellä myös 2 lasta, jotka asuvat äidillään. Lastemme iätkin ovat melkein samat. Mies on ihana, "tavis", toimelias, seksikäs mielestäni, luonteesta otan rauhassa selvää.....
Elämä voi näyttää aurinkoisia puolia, kun hyvin käy!