(Katselen taivaisiin.Lumihiutaleet satavat kasvoilleni Ja hiuksiini.Ne kimaltavat silmäripsissäni Ja vaikka et ole täällä
Etkä tule koskaan olemaan En ole kovin surullinen.
Sillä samat lumihiutaleet Satavat sinun yllesi.
Ja hengität samaa kylmää Ilmaa kuin minä)
Olen 13w ylä-asteelainen tyttö. Minulla on paljon suruja, jotka painavat mieltäni.
1 luokasta lähtien minulla oli ollut paras ystävä --> jenni. 5 luokan alussa luokallemme tuli uusi oppilas --> heidi ja jenni alkoi pyöriä hänen kanssa ja ei puhunut muusta kun Heidistä ja vapaa ajan vietti heidin kanssa ja mä olin jennille pelkkää ilmaa. jennille ja mulle alko tulemaan riitoja jatkuvasti, mut niitä ei koskaan sovittu (koska seuraavana päivänä jenni oli kuin ei edellisenä päivänä olisi tapahtunut mitään) kun siirryttiin ylä-asteelle, jouduin eri kouluun kun jenni ja heidi.
Heidi en ole nähnyt ala-asteen jälkeen, mutta jenni olen. Jenni ei puhu heidistä enään vaan uusista ystävistään koska hänellä on niitä paljon, joka tekee minulle kipeää koska en ole löytänyt uudesta koulusta ystäviä kuin pari ja ne ovat kanssani vain silloin tällöin. Jenni puhuu enimmikseen uudesta ystävästään --> janikasta. Jenni ei puhu enään meijän ystävyydestä ja en tiedä olenko hänen paras ystävänsä, koska jenni viettää aikaansa mialummin muitten kanssa esim. jenikan. näen jenniä hyvällä säkää kerran kahessa viikossa.
(Sanotaan että aika parantaa haavat.
Niin kai on, toisinaan.
Mutta minusta tuntuu ettei nämä haavat
parane milloinkaan.
Muistelen aikoja kanssasi.
Tiedän etten saa niitä koskaan takaisin.
Revin vanhat haavat auki.
Uudestaan ja uudestaan.
Kaadan niihin suolaa kilokaupalla.
Sitten syytän sinua siitä kaikesta tuskasta.
Ilman minkäänlaista oikeutta vieritän syyt niskoillesi.
Minä olen tämän aiheuttanut,
minä tämän kestän.
Kestän sen yksin.
En minä tarvitse apua,
en minä ole heikko.
Kavereille esitän niinkuin kaikki olisi okei.
Mutta ei ole.
Yön pimeydessä, kun kukaan ei näe eikä kuule,
pääsevät haudatut tunteet ja tukahdutettu tuska valloilleen.
Muurin taakse jonne sinut päästin, ei astu enään kukaan.
Mikään ei korvaa menetettyä ystävyyttä.
Etkä tule koskaan olemaan En ole kovin surullinen.
Sillä samat lumihiutaleet Satavat sinun yllesi.
Ja hengität samaa kylmää Ilmaa kuin minä)
Olen 13w ylä-asteelainen tyttö. Minulla on paljon suruja, jotka painavat mieltäni.
1 luokasta lähtien minulla oli ollut paras ystävä --> jenni. 5 luokan alussa luokallemme tuli uusi oppilas --> heidi ja jenni alkoi pyöriä hänen kanssa ja ei puhunut muusta kun Heidistä ja vapaa ajan vietti heidin kanssa ja mä olin jennille pelkkää ilmaa. jennille ja mulle alko tulemaan riitoja jatkuvasti, mut niitä ei koskaan sovittu (koska seuraavana päivänä jenni oli kuin ei edellisenä päivänä olisi tapahtunut mitään) kun siirryttiin ylä-asteelle, jouduin eri kouluun kun jenni ja heidi.
Heidi en ole nähnyt ala-asteen jälkeen, mutta jenni olen. Jenni ei puhu heidistä enään vaan uusista ystävistään koska hänellä on niitä paljon, joka tekee minulle kipeää koska en ole löytänyt uudesta koulusta ystäviä kuin pari ja ne ovat kanssani vain silloin tällöin. Jenni puhuu enimmikseen uudesta ystävästään --> janikasta. Jenni ei puhu enään meijän ystävyydestä ja en tiedä olenko hänen paras ystävänsä, koska jenni viettää aikaansa mialummin muitten kanssa esim. jenikan. näen jenniä hyvällä säkää kerran kahessa viikossa.
(Sanotaan että aika parantaa haavat.
Niin kai on, toisinaan.
Mutta minusta tuntuu ettei nämä haavat
parane milloinkaan.
Muistelen aikoja kanssasi.
Tiedän etten saa niitä koskaan takaisin.
Revin vanhat haavat auki.
Uudestaan ja uudestaan.
Kaadan niihin suolaa kilokaupalla.
Sitten syytän sinua siitä kaikesta tuskasta.
Ilman minkäänlaista oikeutta vieritän syyt niskoillesi.
Minä olen tämän aiheuttanut,
minä tämän kestän.
Kestän sen yksin.
En minä tarvitse apua,
en minä ole heikko.
Kavereille esitän niinkuin kaikki olisi okei.
Mutta ei ole.
Yön pimeydessä, kun kukaan ei näe eikä kuule,
pääsevät haudatut tunteet ja tukahdutettu tuska valloilleen.
Muurin taakse jonne sinut päästin, ei astu enään kukaan.
Mikään ei korvaa menetettyä ystävyyttä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinun pitäisi kai suoraan kysyä, onko tämä jenni yhä ystäväsi:)
kerro että välität ja sua harmittaa ku näätte niin harvoin,tai jotaa tommosta:)
oot ihan oikees että menettettyy ystävyyttä ei korvaa yhtään mikään..:( oon kokenu ihan saman melkein...paljon voimii sulle:)
....kiitos samoin.
Aian on yhtä inhottavaa kuulla, kuinka ystävyys katoaa. Mullekin on käynyt niin ja tiedän, et se sattuu syvälle sydämeen. Koeta saada asiat selvitetyksi tämän Jennin kanssa, silloin sulla ainkin on parempi mieli, kun oot omalta osaltasi yrittänyt parhaasi mukaan.
Täytynee varmaan tähän alkuun kertoa, että olen lukiossa tokaa vuotta, eli ikää on tällä neitokaisella 17 vuotta ja risat.
Mua on kiusattu ala-asteelta saakka. Välillä sain olla hyvinkin pitkiä aikoja yksin niin, et kukaan ei ollut mun kanssa koulussa. Se saattoi ihan hyvin kestää vaikka pari kuukautta tai jotain. ja kun kyse ei ollut mistään yhdestä kerrasta, vaan muutamasta suhteellisen pitkästä jaksosta, joilloin kukaan ei suostunut olemaan mun kanssani. Viimeinen pisara tuli kun oltiin seiskaluokalla ja mä todella luulin kaiken olevan hyvin. Ei se sitten tainnutkaan mennä ihan niin. Yht´äkkiä jossain puolessa välissä vuotta huomasin olevani taas yksin. Oltiin vieraassa koulussa jossa mulla ei ollut yhtään sellasia uusia kavereita joittein kanssa olisin voinut viettää aikaani. Siinä sitä sitten taas oltiin. Ei ketään jonka kanssa olla ja yksinäisyys särki sydäntä päivä päivältä.
Silloin mä menetin viereltäni ainakin yhden ystävän. Kaksi muuta palasivat aika pian takaisin mun elämääni sovinnon kautta, onneksi. Nykyään ollaan hyvissä väleissä ja ollan huomattu pari aika hassuakin asiaa.
Me todella luultiin olevamme todella hyviä ystäviä aiemmin, mutta näin jälkikäteen ollaankin huomattu et ollan tutustuttu oikeen todella kunnolla vasta parin viime vuoden aikana. Silloin ollaan saatu rakennettua välillemme sellainen ystävyys jossa kaikesta voidaan puhua, myös niistä menneistä vaikeista ajoista.
Mä toivonkin ylikaiken, että säkin pystyisit saamaan rakennetuksi uudelleen hyvät välit ystävääsi ja oppisitte yhdessä menneistä asioista ja teistä tulisi yhtä erottamaton pari kuin musta ja mun nykyisestä bestiksestä.
Onnea ja menestystä ystävyyden tiellesi!!
kiitos kun vaivauduit kirjoittamaan tänne.
:)
joskus on oikeestaan ihan kiva vähän purkaa muistoja mielestään. Varsinkin silloin kun saa ne jonnekin näkyville niin, että joku voi lukea ne ja oppia niistä jotakin. En nyt tiedä,että oliko sulle yksinäinen jotakin hyötyä tästä mun jutusta, mutta toivon kuitenkin niin.
Tsemppiä jatkoon!!