"Eelis Paukku, 24, takoi yli kahtasataa opintopistettä vuodessa – pian hän on oikeustieteen tohtori, diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri'
Yle uutisoi, että Eelis Paukku takoo yli 200 opintopistettä vuodessa! Bolognan prosessin mukaan yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työmäärää. Toisin sanoen Eelis on opiskellut vuoden joka ainoana päivänä noin 15 tuntia (27x200=5400 siitä 5400÷365=14,8). Miten se onnistuu, jos sankari käy treeneissä ja työssä ovimiehenä? Tuleeko valeuutinen tai -tohtori? Toki täytyy jotain tietää, mutta että voitaisiin muodostaa standardeja...
Yle uutisoi, että Eelis Paukku takoo yli 200 opintopistettä vuodessa! Bolognan prosessin mukaan yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työmäärää. Toisin sanoen Eelis on opiskellut vuoden joka ainoana päivänä noin 15 tuntia (27x200=5400 siitä 5400÷365=14,8). Miten se onnistuu, jos sankari käy treeneissä ja työssä ovimiehenä? Tuleeko valeuutinen tai -tohtori? Toki täytyy jotain tietää, mutta että voitaisiin muodostaa standardeja...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Varmaan Eeliksestä tulee hyvä seppä kun on jo nuorena oppinut takomaan.
Kukaan ei ole tietenkään seppä syntyessään, mutta jotkut joutuvat välttämättä tyytymään siihen alasimen rooliin...
Ne parhaimmat sepätkin voivat joutua tyytymään alasimen rooliin...
Hetkinen...
16-vuotias = peruskoulusta valmistunut
19-vuotias = toisen asteen tutkinnon suorittanut
23-vuotias = alemman korkeakoulututkinnon suorittanut
26-vuotias = DI tutkinnon suorittanut
Miten tuota prosessia voi nopeuttaa, kun eikö yliopistoillakin ole läsnäolovelvoite ja tentit ovat aikanaan, eli vaikka kuinka itseopiskelisi eihän se nopeuta tutkintoa.
Peruskoulusta suoraan avoimen yliopiston linjan kautta yliopistoon-> linjaksi jokin jota voi vaan etänä tenttiä.
Väitän ettei tuokaan prosessia nopeuta. Kaikessa on byrokratiasta joka vaatii sekin aikansa. Sitä paitsi jos menee peruskoulusta suoraan avoimeen yliopistoon unohtuu yksi vaihe eli toinen aste. Ei se oikaisemalla parane....
Kaikessa on byrokratiansa tarkoitan...
Kyllähän se nopettaa ja säästää voimia kun ilman yo-lakkia menee yliopistoon. (Yliopistoon siis pääsee ilman yo-lakkia/amista, mutta tätä ei tarkoituksella mainosteta missään).
Toisaalta jos voi jo suorittaa ennen peruskoulun loppumista vaaditut avoimen linjan opinnot ja avointa linjaa pitkin pääsee suoraan peruskoulusta yliopistoon ja maisteriksi kahdessa ja puolessa vuodessa on mahdollista.
Tosin onko sitten mielekkäämpää valmistua maisteriksi kun toiset valmistuu vasta ylioppilaaksi. Nuoruuden parhaat vuodet menevät hukkaan.
Kyllä, periaatteessa voi noinkin ajatella. Itse tosin ajattelin sitä, että koko prosessi sisältää myös toisen asteen koulutuksen. Sellaisessa tapauksessa hyppääminen peruskoulusta suoraan yliopistoon olisi oikopolku.
Suoraan peruskoulusta yliopistoon ei kovin monelta onnistu, kun itseopiskelutaitoja ei ole.
Yliopistossa ei kukaan opettaja katso perään, että suoriutuuko vai ei. Samoin vaatimusrimaa ei lasketa alemmas, vaan opiskelija oikeasti joutuu suorittamaan opinnot harjoituksineen.
Ainahan on toki ns. ikuisia opiskelijoita, joista ei koskaan valmistu mitään.
Pitäisi myös kysyä, mitä opiskelutaidolla tarkoitetaan. Korkeakouluissa näyttäisi pätevän pitkälti ulkoapänttäämisen kulttuuri. Siinä pärjää lähinnä ne joilla on siihen vaadittavat ominaisuudet kuten vankka muistamisen ja muistiinpalauttamisen kyky. En silti vakuutu, että ulkoapänttäämisen kyky muuttaa sitä tosiasiaa, että 27 tuntia on yhtä lailla jokaiselle 27 tuntia työtä. En myöskään solvaisi myöskään ns. ikuisia opiskelijoita, koska sieltä voi löytyä taustalta vaikka mitä. On tietenkin eri asia, jos joku tykkää viettää ikuista opiskelijaelämää haluamatta tuottaa mitään järkevää.
Jos on onnistunut jotenkin ohittamaan toisen asteen opinnot, niin huijarihan tuo on.
Täytyy tässä sen verran kommentoida, että yliopistossakin on opintopisteitä ja "opintopisteitä", eli edes samankaan alan opintopisteet eivät ole yhteismitallisia, saati sitten eri opintoaloilla tai koulutustasoilla. Insinöörikoulutuksessa, jonka itse parhaiten tunnen, voi saavuttaa hyvän tai jopa erittäin hyvän arvosanan muutaman illan lukemisella, tai samaan opintopistemäärään joutuu painamaan harjoitustöitä ja -tehtäviä viikkokausia. Yleensä matemaattiset ja teoreettiset kurssit vaativat suuremman panostuksen kuin pelkää proosaa olevat kurssit, vaikka opintopistemäärä molemmista on sama.
Kokemukseni mukaan humanistisilla aloilla ja oikeustieteissä valokuvamuistilla pääsee pitkälle, matemaattisilla tuskin edes puoliväliin.
Näinhän+se+on.+Olen+itse+20v+insinööriopiskelija+ja+haikailen+tuon+DI+tutkinnon+perään.+Suorittaisin+toki+nopeammin+jos+voisi+mutta+näitä+asioita+ei+opi+pelkästään+lukemalla+ja+AMK+insinöörin+sekä+DI:n+tutkintoihin+kuuluu+harjoitustöitä+ja+läsnäolovelvoite+on+muutenkin+80%.