Mietin sellaista, miten huonon itsetunnon kanssa selviää.
Kokee olevansa kelpaamaton ja jollain tavalla pelkää muiden ihmisten suhtautumisia asioihin, ajattelee valmiiksi muiden puolesta, miten he näkevät minut ja se miten koen sen, tapahtuu sen huonon itsetunnon kautta.
En rakasta itseäni... on sellainen sanonta, että kun ei pysty rakastamaan itseään, ei pysty rakastamaan muitakaan...
Heikko ihminen
Anonyymi
47
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Häpeän itseäni. Se häpeä, kun se kohdistuu minuuteen, siinä mitä olen kaikkineen... voiko sen ylitse päästä edes, se on kuin vuori, jota ei voi ylittää.
Kukaan ei halua olla näin ruman ja epätäydellisen ihmisen ystävä.
Eipä muuta, kunhan purin sydäntäni, tämä on ainoa paikka, jossa voin sanoa jotain tuollaista.- Anonyymi
Ei Sinun tarvitse mitään hävetä,jos et ole tehnyt tahallasi pahaa toisille!
- Anonyymi
Minä rakastuin nuorena n. 18 vuotiaana rumaan naiseen.
Hän oli opettajani.
Kun hän tuli ensimmäisen kerran luokkahuoneeseen, koin
kuinka luokkahuoneessa huokastiin pettymyksestä ja ehkä
hämmästyksestä ja vastenmielisyydestä, sillä uusi opettajamme
ei todellakaan ollut kaunis ihminen. Kukaan ei tahtonut häntä
opettajakseen. Minä myös suorastaan kauhistuin kun käsitin.
että hän tulisi olemaan opettajamme ja minun täytyy nähdä
häntä miltei joka päivä.
Jonkun ajan kuluttua hän kertoi olevansa naimisissa. Minä
hämmästyin ja ihmettelin, - kuinka joku mies on voinut ottaa
itselleen noin ruman naisen vaimokseen. Säälin miestä koska
hänellä on niin ruma nainen.
Sitten puoli vuotta myöhemmin hän kertoi olevansa raskaana
ja jäävänsä synnytyksen edellä äitiyslomalle. Nyt minä ja koko
luokka, opiskelutoverini, tulivat hyvin murheelliseksi. Hän tulisi
jättämään meidät. Kaikki pitivät hänestä tosi paljon.
Me olimme tulleet tuntemaan tuon "ruman" naisen. Hän oli siihen asti
tuntemistani naisista se kaikkein kaunein. En ollut koskaan tavannut
niin miellyttävää ja kaunista ihmistä kuin hän oli. Hän oli sielultaan todella
kaunis ihminen. Ja myös erittäin hyvä opettaja, miltei täydellinen. Nyt minä
suorastaan kahdehdin hänen miestään koska hänellä oli niin mahtava vaimo
ja niin kaunis ja viisas vaimo.
Ihmisen kauneus ei ole pelkässä kehon ja kasvojen kauneudessa.
Todellinen kauneus on sydämessämme, siellä sisimmässämme.
Ja sinne Jumala katsoo ja sitä sisäistä ihmistä Hän rakastaa ja kutsuu.
Siinä ei silloin ulkomuoto ratkaise pätkääkään. Olet Jumalan rakastama
ihminen sellaisenasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä rakastuin nuorena n. 18 vuotiaana rumaan naiseen.
Hän oli opettajani.
Kun hän tuli ensimmäisen kerran luokkahuoneeseen, koin
kuinka luokkahuoneessa huokastiin pettymyksestä ja ehkä
hämmästyksestä ja vastenmielisyydestä, sillä uusi opettajamme
ei todellakaan ollut kaunis ihminen. Kukaan ei tahtonut häntä
opettajakseen. Minä myös suorastaan kauhistuin kun käsitin.
että hän tulisi olemaan opettajamme ja minun täytyy nähdä
häntä miltei joka päivä.
Jonkun ajan kuluttua hän kertoi olevansa naimisissa. Minä
hämmästyin ja ihmettelin, - kuinka joku mies on voinut ottaa
itselleen noin ruman naisen vaimokseen. Säälin miestä koska
hänellä on niin ruma nainen.
Sitten puoli vuotta myöhemmin hän kertoi olevansa raskaana
ja jäävänsä synnytyksen edellä äitiyslomalle. Nyt minä ja koko
luokka, opiskelutoverini, tulivat hyvin murheelliseksi. Hän tulisi
jättämään meidät. Kaikki pitivät hänestä tosi paljon.
Me olimme tulleet tuntemaan tuon "ruman" naisen. Hän oli siihen asti
tuntemistani naisista se kaikkein kaunein. En ollut koskaan tavannut
niin miellyttävää ja kaunista ihmistä kuin hän oli. Hän oli sielultaan todella
kaunis ihminen. Ja myös erittäin hyvä opettaja, miltei täydellinen. Nyt minä
suorastaan kahdehdin hänen miestään koska hänellä oli niin mahtava vaimo
ja niin kaunis ja viisas vaimo.
Ihmisen kauneus ei ole pelkässä kehon ja kasvojen kauneudessa.
Todellinen kauneus on sydämessämme, siellä sisimmässämme.
Ja sinne Jumala katsoo ja sitä sisäistä ihmistä Hän rakastaa ja kutsuu.
Siinä ei silloin ulkomuoto ratkaise pätkääkään. Olet Jumalan rakastama
ihminen sellaisenasi.Kertomuksesi ei ole niin positiivinen ja mieltä kohoittava kuin sen haluaisit osoittaa olevan, se osoittaa ikävän tosiasian, ihmiset arvioivat muita ihmisiä ulkomuodon mukaan.
- Anonyymi
Tämä vanha fraasi sopii narsistiselle ihmiselle itse olen aina toteuttanut kyseistä lausetta aivan päinvastoin että "rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi"sillä niin usein näkee ihmisiä jotka jostain syystä ovat pettyneitä itseensä eivätkä pidä itsestään toisaalta nämä samat ihmiset saattavat rakastaa yli kaiken lastaan tai puolisoaan unohtaen itsensä eli jos sinulla on vaikka lapsi tai joku jota rakastat vaadi itseltäsi se sama rakkaus itseesi kyllä sinä sen olet ansainnut
T vanha uskonnoton pakana- Anonyymi
Ei sitä pysty kääntämään omalla ajatuksella.
Sinänsä ihan hieno ajatus ja koen, että ihan oikea, ettei se itseinho tarkoitakaan, etteikö kykenisi rakastamaan muita.
En silti osaa ajatella olevani itse rakastettu, en tiedä osaisinko nähdä tai ymmärtää täysin muiden ihmisten välittämistä, tietenkin omien lapsien ehdottomaan rakkauteen uskoo... ja tietää että on ihmisiä, jotka välittävät kuitenkin.
Kiitos, kun vastasit.
ainakinkoen et oli hyvä että olinitsetunnoton nuorena ,
niin oli nöyrä se onhyvä
Ihmiset enimmäkseen ei näytä osaavan olla nöyriä. pelkästään itsevarmoja on tv ssä.
ja muualla. ( se vain sattui olla itsetunnoton mutt sen kanssa tuli toimeen että on huono Jumalan kanssa
( että voi oppia, vaikka hitaasti jne.- Anonyymi
Ajattelen, että hyvä itsetunto on tervettä näkemystä itseensä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajattelen, että hyvä itsetunto on tervettä näkemystä itseensä.
Hyvä itsetunto on nimenomaan omien vahvuuksiensa ja heikkouksiensa tunnistamista. Kaikilla ihmisillä on kumpiakin. Kukaan ei ole täydellinen.
Kelpaamattomuus nousee varmasti jostain lapsuudesta. Suomalainen kulttuuri kasvattaa ihmisille huonoa itsetuntoa. Ja siitä pitää sitten yrittää kasvattaa itsensä pois. Ei se tietenkään tapahdu yön yli.
Ehkä se alkaa siitä, kun ymmärrää, ettei ole maailman napa. Ja että muut eivät ajattele vain sinua. Ja vaikka ajattelisivat, niin unohtavat nopeasti. Itseä ei kannata ottaa niin kauhean vakavasti. Voi jopa opetella nauramaan itselleen. Kaikki eivät koskaan tykkää, eikä siihen pidä edes pyrkiä. Mutta joku varmasti tykkää.
Jatkuva itsetarkkailu estää solmimasta ihmisuhteita. Lopulta muutkaan eivät uskalla olla oma itsensä, vaan ryhtyvät välttelemään. Ihmissuhteissa on myös kyettävä unohtamaan itsensä. Ei tietenkään kokonaan. Mutta sen verran, ettei ota kaikkea itseensä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä itsetunto on nimenomaan omien vahvuuksiensa ja heikkouksiensa tunnistamista. Kaikilla ihmisillä on kumpiakin. Kukaan ei ole täydellinen.
Kelpaamattomuus nousee varmasti jostain lapsuudesta. Suomalainen kulttuuri kasvattaa ihmisille huonoa itsetuntoa. Ja siitä pitää sitten yrittää kasvattaa itsensä pois. Ei se tietenkään tapahdu yön yli.
Ehkä se alkaa siitä, kun ymmärrää, ettei ole maailman napa. Ja että muut eivät ajattele vain sinua. Ja vaikka ajattelisivat, niin unohtavat nopeasti. Itseä ei kannata ottaa niin kauhean vakavasti. Voi jopa opetella nauramaan itselleen. Kaikki eivät koskaan tykkää, eikä siihen pidä edes pyrkiä. Mutta joku varmasti tykkää.
Jatkuva itsetarkkailu estää solmimasta ihmisuhteita. Lopulta muutkaan eivät uskalla olla oma itsensä, vaan ryhtyvät välttelemään. Ihmissuhteissa on myös kyettävä unohtamaan itsensä. Ei tietenkään kokonaan. Mutta sen verran, ettei ota kaikkea itseensä.Myönnän, että minulla on taipumus ajatella, että olen se "maailman napa", tarkoittaen, että ne toiset ajattelisivat minusta jotenkin (ikävästi) ja jaksaisivat jotenkin tehdä niin. Olen sen piirteen tiennyt olevan itsessäni aika kauan, mutta sen tiedostaminenkaan, ei ole sitä ottanut pois, että kun tarkkailen itseäni jossain tilanteessa, mitä sanon tai olen ja millainen olen... huomaan jopa tyhmät eleeni, siis kun naurahdan hermostuneesti ja laitan käden suun eteen ja ymmärrän sen olevan jotain jolla peitän sitä häpeääni tai huonommuden tuntoa... ja kun sanon jotain, sanon jotain ihan typerästi ja ajattelen, että muut kuulivat sen ja mitä kaikkea ne siitä ajattelivat, joka ei olisikaan niin, mutta kun kuulivat minun sanovan jotain hölmöä... jopa tunnun pyörittelevän hiuksia kuin "väisäsen riitta" kymppitonnissa ja... ja ja... ja en tiedä katsonko hölmösti, voinko katsoa ihmisiä silmiin kuinka monta sekuntia, ettei se vaivaannuta itseäni ja muita... entä jos en katso, olenko sen näköinen, ettei kiinnosta... tarkkailen ja tarkkailen, itseäni ja menen sitä enemmän lukkoon itseni kanssa.... tunnen olevani hölmö ja tiedän... ettei ehkä muut näe sitä lainkaan niin...
Ai niin, minulle on kauhea tilanne, jos joku osoittaa minua kohtaan, selkeää "vihaa", otan sen itseeni, en pysty näkemään, että se toinen ei olisi välttämättä ihan ok, vaikka tiedän sen, syyllistän muidenkin heikkouksista silloin itseäni....
Olen joskus kärsinyt kiusaamisesta ja sellaisesta henkisestä eristämisestä ja tuntuu kuin ne traumat, niistä olisi vaikea koskaan lopullisesti toipua, siellä "päänsisällä".
vanhemmatkin piti itsetunnottomana, isäni huusi heti kun en osannutjotain
vaikka kääntää vesihanaa saunassa ( nyt ymmärrän et häntä varmaan tuskastutti hermostutti että se lapsi oli alasti siinä, itselläni ei ollut häivänkään tajua alastomuudesta. Onneksioli terve lapsuus siten. Ymmärsin vaan et hän huutaa heölposti
jso ei osannut mennä autoonnopeasti yms
Meillä lapset ei hypi silmille sanoi äitipuoli
he ei keskustelleet lainkaan lapsen kanssa. He ei kysynyeet onko tehnyt läksyt tai missä onollut se kaikki oli hyvä
minuakuvottaa vahemmatjotka höösää ja palvele e lapsiaan.
sain olla itsenäinen.
Muttaoli vaihe 6lk- 9lk että oli hermoromahdus kun en osannut keskustella ja olinneuroottinen ja jännittäjä ( siis vanhemat ei opettaneet keskustelemaan )
Aloinkirjoit päiväkirjaa
14 vuotiaana
ensinnä s eoli isoilla lapsenkirjaimilla (niink 2. luokkalaisen ) koirastani pelkästään. sain viimein koiranpennun ja se olikokomaailmani.
Olinkiinnostunut PELKÄStään koirastani. Sen rokotusta odotin,
ja mitä s eoli tänään tehnyt ja oppinut,
vispasinsilel kananmunankeltuaisesta ja Bona vellistä' ruokaa kasvattajan ohjeiden mukaan yms.
se jaksoi olla pää asia elämässä puolivuotta
sitten epäonnistuin sen koiran kanssa.. niinkuin muussakin
(kouluss aoli 5 keskiarvo ja kahdet ehdot 9 lkalla koska lintsasinsuurim osan koska en jännittämisen takia voinut olal siellä.
Olin tuskainen yms
mut opin ehk eläm epävarmuudessakin.. kun mitään ammattia ei voinut ajatella yms
en kasvanut tähän yhteiskuntaan
mut
tuska olitodellista kyllää itsemurhaakinajattelin ja kerran hain unilääkkeitä siksi että olisi niitä jos en jaksa
mutta itsemurh ajattelu oli hirvittävän ahdistavaa
siksi tahtoisin auttaa nuoria!Näin just nuoren pienen tytön vaale atukkaisen joka näytti ahdistuneelta, epävarmalta, ja oli hyvin viehättävä sellaisena
ja menin sanomaan sen hänelle, että se että hän näyttää epävarmalta on viehättävää,
Niin hän heti muuttui itsevarman näköiseksi niink ylpeytyi ja nosti nokkansa
ja Osasi olla itsevarma niinkuin kaikkiosaavat.
ja kysyinonko se hänenveli jonka kanss a jutteli, hänoli niin pienen lapsen näköinen
mut hän ei suostunut varm olemaan pienilapsi viehättävä nuori vaan meninussimaan sen pojan kanssa
?? ( koska ei s eollut veli)
hänkatsoi ihan että luuletsä et mä olen pieni?
että kai seoli hänen aviomies poikaystävä.
Kunolinuori tahtoi vaan näyttää vanhemmalta ja kunonvanhempi tahtoisi vain näyttää nuoremmalta
mutta suuri osa ihmisiä osa a olla sellaisia kuin ovat
ei väliätet njos näkyvät kuvissa lihavina tms
(minä en kestä sellaistakuvaa missä olisi vaikaklihavan näköinen.
minul ei ole itsetuntoa.- Anonyymi
Vaikka joku voisi nähdä asioita toisin kohdallani... pelkään esimerkiksi, että tyrin kaiken, aina kun saan johonkin mahdollisuuden, että saan pilattua jollain tavalla kaiken. Olen itseäni kohtaan vaativa ja ankara, en niinkään muita ihmisiä kohtaan.
En osaa todellisia ihmissuhdetaitoja, en osaa esimerkiksi saada pitkäaikaisia ja luotettavia ystäviä. Minulle on vaikeaa päästää ketään todellisesti lähelleni. Sekin on häpeä myöntää.- Anonyymi
"En osaa todellisia ihmissuhdetaitoja, en osaa esimerkiksi saada pitkäaikaisia ja luotettavia ystäviä. Minulle on vaikeaa päästää ketään todellisesti lähelleni. Sekin on häpeä myöntää."
Ei ole mitään hävettävää. Rehellisyys on hyvä asia. Ihmissuhdetaidot kehittyvät vain harjoittelemalla. Yksi perusasioista on, ettei odota ihmisiltä liikaa. Silloin joutuu pettymään. Ja jos pelkää pettymyksiä, niin ei päästä ketään lähelle. Jotta voi elää rohkeasti, on hyväksyttävä kaikki elämään kuuluvat asiat. Eikä ihmissuhteita harjoitellessa kannata heti sukeltaa syvään päähän, vaan kasvattaa luottamuksellista suhdetta vähitellen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En osaa todellisia ihmissuhdetaitoja, en osaa esimerkiksi saada pitkäaikaisia ja luotettavia ystäviä. Minulle on vaikeaa päästää ketään todellisesti lähelleni. Sekin on häpeä myöntää."
Ei ole mitään hävettävää. Rehellisyys on hyvä asia. Ihmissuhdetaidot kehittyvät vain harjoittelemalla. Yksi perusasioista on, ettei odota ihmisiltä liikaa. Silloin joutuu pettymään. Ja jos pelkää pettymyksiä, niin ei päästä ketään lähelle. Jotta voi elää rohkeasti, on hyväksyttävä kaikki elämään kuuluvat asiat. Eikä ihmissuhteita harjoitellessa kannata heti sukeltaa syvään päähän, vaan kasvattaa luottamuksellista suhdetta vähitellen.No minulla on joissain ihmissuhteissa ollut tapana sukeltaa syvään päähän... kuten olet huomannut, että hengellisissä asioissa, niin... tälläkin palstalla tekstiä tulee ja tekstit ovat aika syvällisiä... kamalinta sellaisessa tietenkin on, että sitä luulee, että toinen näkee, että olisi herkkä ja haavoittuva ja silti jotenkin...
Toisaalta, pelkään aika paljon paljastavani heikkouksia, pelkään... että niillä voidaan vahingoittaa minua jollain tavalla... kyllä jonkin verran puhunkin henkilökohtaisia asioita, riippuen kenelle voin ajatella luottaa asioissa... mutta vaikka altistan itseäni sille "vaaralle", olen jotenkin henkisellä tasolla... koen, henkistä turvattomuutta yksin itseni kanssa, sisäisen minäni kokemuksena... koen, että jos jokin tilanne satuttaa minua, kelle siitä voi kertoa ja jos kerron, välittääkö kukaan kuunnella edes. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En osaa todellisia ihmissuhdetaitoja, en osaa esimerkiksi saada pitkäaikaisia ja luotettavia ystäviä. Minulle on vaikeaa päästää ketään todellisesti lähelleni. Sekin on häpeä myöntää."
Ei ole mitään hävettävää. Rehellisyys on hyvä asia. Ihmissuhdetaidot kehittyvät vain harjoittelemalla. Yksi perusasioista on, ettei odota ihmisiltä liikaa. Silloin joutuu pettymään. Ja jos pelkää pettymyksiä, niin ei päästä ketään lähelle. Jotta voi elää rohkeasti, on hyväksyttävä kaikki elämään kuuluvat asiat. Eikä ihmissuhteita harjoitellessa kannata heti sukeltaa syvään päähän, vaan kasvattaa luottamuksellista suhdetta vähitellen.No minulla on joissain ihmissuhteissa ollut tapana sukeltaa syvään päähän... kuten olet huomannut, että hengellisissä asioissa, niin... tälläkin palstalla tekstiä tulee ja tekstit ovat aika syvällisiä... kamalinta sellaisessa tietenkin on, että sitä luulee, että toinen näkee, että olisi herkkä ja haavoittuva ja silti jotenkin...
Toisaalta, pelkään aika paljon paljastavani heikkouksia, pelkään... että niillä voidaan vahingoittaa minua jollain tavalla... kyllä jonkin verran puhunkin henkilökohtaisia asioita, riippuen kenelle voin ajatella luottaa asioissa... mutta vaikka altistan itseäni sille "vaaralle", olen jotenkin henkisellä tasolla... koen, henkistä turvattomuutta yksin itseni kanssa, sisäisen minäni kokemuksena... koen, että jos jokin tilanne satuttaa minua, kelle siitä voi kertoa ja jos kerron, välittääkö kukaan kuunnella edes.
Koira oli chesapeakelahden noutaja ja se oli rotu joak harvinaine.n
Se osasi olla aggressiivinenkin jossainmäärin, mitä labradorit tai kultaiset eivät osaa.
( se osaa esim vartioida autoa , se ei ole vieraille ihmisille
sellainen hännänheiluttaja kuin labradorit.( ihailen sitä yhä.
Se alkoi murista minulel luuta syödessään tai ruokakupilla.
äiotipuolelleni s eoli vain laistuvainen ( musitan ja näen sen silmissäni yhä' kuin eilisen päivän sen koiran eleen heilutta ahäntää hirveästi ja painua niink leikkivään asentoon alaspäin
se ei kunnioittanut minua ehkä ksoka en tajunnut tuulettaa
en teinnyt et tarvii happea???
tai se eisietänyt että ei ollut siveellisyydestä täyttä tajua.
Jos se ymmärsi sellaisia asioita.
Tai en vainosannut kun oli ensimmäinenkoira käsitellä sitä.
Se oli kyllä hyvintottelevainen, olimme tokoss ajo kunoli 4 kk, ja se sai ykkösen,
se ei karannut , pidin sitä vapaana aina,
se ei mennyt minnekään
ei ollut kiinnostunut muista koirista eikä ihmisistä. Se oli hyvin rauhallinen.
kasvattaja sanoi sitten että jos se niinn nuroena, 8 kk on sellaine että murisee, ja se teki niin aina uudestaan ei siitä tule mitään
ja neuvoi antamaan sen pois. ja niin se lähti se minun unelmien koira. Kyyneleet silmiin nousee.
( se tiet piti itsetunnottomana etätäitipuoleleni se oli alistuvainen niin ett en ollut sellaisen a nähnyt sitä
ett se oikeinmielisteli ja riemastui äitipuoleni ottaessa siltä ruokakupin pois
Ja kun kukljinloskassa ilman koiraa..
ja kun se voitti Best In show 2. seuraavana kesänä chessietreffeillä
( ett se ei olltu enää minun koira )
Kuulema s ekunnioitti vain perheen isää seuraavass a perheessä. ?
Se oli Ella nimeltään.- Anonyymi
Minun täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä näitä koirajuttuja.
Ikävä, jos menetit sen. Mutta koira on koira ja ihminen on ihminen. Eläimet ovat kyllä suloisia otuksia, mutta en ole koskaan osannut niitä kovin inhimillistää ihmisen tasolle, ihmissuhteet ovat olleet vaikeita lähinnä ja syyllistän siitä itseäni, koska tiedän, että itsessänihän se täytyy olla vika, ihminen, joka ansaitsee kunnioitusta, sitä saa ja ihminen, jonka koetaan, ettei ansaitse sitä, ei sitä myöskään saa. - Anonyymi
Eläimeen voi kiintyä kuten ihmiseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minun täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä näitä koirajuttuja.
Ikävä, jos menetit sen. Mutta koira on koira ja ihminen on ihminen. Eläimet ovat kyllä suloisia otuksia, mutta en ole koskaan osannut niitä kovin inhimillistää ihmisen tasolle, ihmissuhteet ovat olleet vaikeita lähinnä ja syyllistän siitä itseäni, koska tiedän, että itsessänihän se täytyy olla vika, ihminen, joka ansaitsee kunnioitusta, sitä saa ja ihminen, jonka koetaan, ettei ansaitse sitä, ei sitä myöskään saa."ihminen, joka ansaitsee kunnioitusta, sitä saa ja ihminen, jonka koetaan, ettei ansaitse sitä, ei sitä myöskään saa."
Kyse ei ole ansaitsemisesta. Terve itsekunnioitushan on sitä, että tunnetaan oma ihmisarvo ja annetaan arvo muillekin. Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla. Ihmiset vaistoavat jos joku ei kunnioita itseään ja tuntevat olonsa epämukavaksi. On myös ihmisiä, jotka saattavat yrittää käyttää sitä hyväkseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"ihminen, joka ansaitsee kunnioitusta, sitä saa ja ihminen, jonka koetaan, ettei ansaitse sitä, ei sitä myöskään saa."
Kyse ei ole ansaitsemisesta. Terve itsekunnioitushan on sitä, että tunnetaan oma ihmisarvo ja annetaan arvo muillekin. Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla. Ihmiset vaistoavat jos joku ei kunnioita itseään ja tuntevat olonsa epämukavaksi. On myös ihmisiä, jotka saattavat yrittää käyttää sitä hyväkseen.Ehkä minun lähelläni ei ole hyvä olla, se on mahdollista tai todennäköistä.
Yksi ihminen tosin sanoi vasta, että tuli sinne minun vuokseni, koska näkee siellä hymyni, koska koki kait etten ole koskaan huonolla tuulella... mutta sehän ei pidä paikkaansa, se oli hänen kuvansa minusta... en vain näytä sitä ihmisille tai se ei kuulu siihen hetkeen, näyttää kellekään, etten ole heidän kuvansa mukainen... se ehkä on sekin valhe siis.... koska kuka tietäisi, että tunnen näin.
Mutta luulen, että useimmiten, ihmiset hakeutuvat muuhun seuraan, koska olen mielenkiinnoton ja ihmiset luulevat, että on vain se hymy, mutta ei muuta ja ettei minulla ole mitään oikeasti järkevää ajatusta, näytän lähinnä bimbolta, joka on pelokas ja hämmmästynyt, ei ollenkaan itsevarma ja tiedostava, mitä on edes tekemässä.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/tilaajille-7.140698?aId=1.412767
Tanja Karpelalla! on chessie! Noinihana koira se on!!!!!!
Kyllä oli tuska 15 vuotiaana. menettää se ihanin mahdollinenkoira.
muttaolin siinä sitten aika kylmä.- Anonyymi
Olen minäkin surrut koiran kuolemaa... mutta se oli kiltti koira, ystävällinen kaikille, lapsille ja aikuisille... en tiedä miksi surin sitä paljon, koska on minulla ollut muitakin eläimiä, ehkä koska se oli niin erityislaatuinen eläin, oli ikävä, että sellainen luontokappale, kuoli vanhuuteen.... mutta kaikella on aikansa.
- Anonyymi
Ja kun sen silmiin katsoi, saattoi nähdä sen hyvyyden, silmät ovat sielun peili sanotaan, ehkä se pätee eläimiinkin kuin ihmisiin, silmistä näkee hyvyyden ja laupeuden ja joskus kuin "taivaan lähetteinä" kohtaamme, jotain sellaista kauneutta.
Kyllä eläimetkin ovat tärkeitä, niissäkin on oma henkensä ja mihin se menee, kuka tietää... ehkä suru johtui että kohtasin sen kanssa sen viimeisen matkan, se kuoli kotinurmikolle ja olin sen vierellä viimeiseen henkäykseen asti, kunnes sen silmistä sammui valo.
- Anonyymi
, ihminen, joka ansaitsee kunnioitusta, sitä saa ja ihminen, jonka koetaan, ettei ansaitse sitä, ei sitä myöskään saa.
Tässä kun ollaan uskonto palstalla voin sanoa ettei jumalatkaan saa kunnioitusta
Kunnioitus on sisäsyntyistä niin kuin esimerkiksi rakkaus jos joku käskee rakastamaan jotakin ethän sinä rakasta jos et rakasta samaten kunnioitus toimii jotakin vain alkaa kunnioittamaan tämän tekojen ajatusten tai ihan vaan olemuksen vuoksi
Sen vuoksi käskyt kunnioita vaikka jotain jumalia ei koskaan toimi ei ihmiset jumalia kunnioita saati rakasta uskovaiset pelkäävät niitä ja niiden tuomioita ja väittävät pelkoaan kunnioitukseksi ja rakkaudeksi vaikka kummassakaan asiassa ei oikeasti pelolla pitäisi olla sijaa.
Ensin pitää oppia pitämään itsestään ja sitten oppia kunnioittamaan hyviä puolia itsessään ja kun itseään alkaa kunnioittamaan voi odottaa sitä ehkä muiltakin- Anonyymi
"Ensin pitää oppia pitämään itsestään ja sitten oppia kunnioittamaan hyviä puolia itsessään ja kun itseään alkaa kunnioittamaan voi odottaa sitä ehkä muiltakin"
Kerro minulle "taikasana" millä sen teen. Miten alan pitämään itsestäni? Miten näen hyvät puolet itsestäni? Ehkei niitä löydä itsestään, vaikka etsisi.... tai vaikka löytäisi, niille ei osaa antaa sellaista arvoa, että ne auttaisivat näkemään, sen olevan sillä tavoin merkittävää, että voisi arvostaa sen kautta itseään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ensin pitää oppia pitämään itsestään ja sitten oppia kunnioittamaan hyviä puolia itsessään ja kun itseään alkaa kunnioittamaan voi odottaa sitä ehkä muiltakin"
Kerro minulle "taikasana" millä sen teen. Miten alan pitämään itsestäni? Miten näen hyvät puolet itsestäni? Ehkei niitä löydä itsestään, vaikka etsisi.... tai vaikka löytäisi, niille ei osaa antaa sellaista arvoa, että ne auttaisivat näkemään, sen olevan sillä tavoin merkittävää, että voisi arvostaa sen kautta itseään.Hei !
Eheytyminen vaatii korvaavan kokemuksen Rakkaudesta ja hyväksynnästä, jota ei ole saanut aiemmin.
Jumalan Rakkaus ja sen kokeminen eheyttää Jumalan lasta.
Sitä se vaatii, eli Pyhän Hengen eheytys työtä ja siten Jumalan Rakkauden syvempää tuntemusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei !
Eheytyminen vaatii korvaavan kokemuksen Rakkaudesta ja hyväksynnästä, jota ei ole saanut aiemmin.
Jumalan Rakkaus ja sen kokeminen eheyttää Jumalan lasta.
Sitä se vaatii, eli Pyhän Hengen eheytys työtä ja siten Jumalan Rakkauden syvempää tuntemusta.Niin te aina sanotte... odotinkin, että miksi ei vielä joku ole laittanut jotain tyyliin "Jeesus loves you", mutta tuohan on jo aika lähellä sitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ensin pitää oppia pitämään itsestään ja sitten oppia kunnioittamaan hyviä puolia itsessään ja kun itseään alkaa kunnioittamaan voi odottaa sitä ehkä muiltakin"
Kerro minulle "taikasana" millä sen teen. Miten alan pitämään itsestäni? Miten näen hyvät puolet itsestäni? Ehkei niitä löydä itsestään, vaikka etsisi.... tai vaikka löytäisi, niille ei osaa antaa sellaista arvoa, että ne auttaisivat näkemään, sen olevan sillä tavoin merkittävää, että voisi arvostaa sen kautta itseään." Miten näen hyvät puolet itsestäni? Ehkei niitä löydä itsestään, vaikka etsisi..."
Takuuvarmasti niitä on. Kaikissa on jotain hyvää. Sinun on vain uskallettava tunnistaa ja myöntää vahvuutesi. On varmasti asioita, joista nautit, ja joissa olet saanut onnistumisen kokemuksia. Niistä on hyvä aloittaa. Muihin ei kannata itseään verrata, se on ajan hukkaa. Meistä kukin voi elää vain omaa elämäänsä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Miten näen hyvät puolet itsestäni? Ehkei niitä löydä itsestään, vaikka etsisi..."
Takuuvarmasti niitä on. Kaikissa on jotain hyvää. Sinun on vain uskallettava tunnistaa ja myöntää vahvuutesi. On varmasti asioita, joista nautit, ja joissa olet saanut onnistumisen kokemuksia. Niistä on hyvä aloittaa. Muihin ei kannata itseään verrata, se on ajan hukkaa. Meistä kukin voi elää vain omaa elämäänsä.Ei niitä taida olla. En oikeastaan ole kovin hyvä missään, en erityisemmin.
Joskus koen hetkellisesti onnistuneeni jossain, mutta en uskalla edes kovin paljon iloita asioista, koska pelkään tavalla tai toisella jotenkin pilaavani asiani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ensin pitää oppia pitämään itsestään ja sitten oppia kunnioittamaan hyviä puolia itsessään ja kun itseään alkaa kunnioittamaan voi odottaa sitä ehkä muiltakin"
Kerro minulle "taikasana" millä sen teen. Miten alan pitämään itsestäni? Miten näen hyvät puolet itsestäni? Ehkei niitä löydä itsestään, vaikka etsisi.... tai vaikka löytäisi, niille ei osaa antaa sellaista arvoa, että ne auttaisivat näkemään, sen olevan sillä tavoin merkittävää, että voisi arvostaa sen kautta itseään."Miten alan pitämään itsestäni? "
Pitääkö kukaan itsestään - ainakaan koko ajan? Mutta itsensä voi oppia hyväksymään. Se ei tarkoita, etteikö pyrkisi samalla myös parempaan. Täyspäiväinen itseruoskinta on kuitenkin on ajan hukkaa.
Jumala antaa anteeksi, kun teemme parannusta. Mutta on opittava antamaan myös itselleen anteeksi, jotta pystyisi antamaan anteeksi muille. Sekä hyväksymään oma epätäydellisyytensä, jotta pystyisi hyväksymään muiden epätäydellisyyden.
- Anonyymi
"taikasana"
Eipä sellaisia taikasanoja että naps" vaan taida olla olemassa- Anonyymi
Niin sitähän minäkin. Ajattelen, että positiiviset kokemukset voisivat vahvistaa omaa "maailmankuvaa" itsestään, mutta sekin taitaa olla aikalailla sattumien summa, voiko sitä kehittyä tai muodostaa uudelleen. Kun rakentaa minäkuvaa ja pyrkii laittamaan itsensä siinä, alttiiksi sille, että joutuu ihmisten taholta torjutuksi, niin... voi joutua pettymäänkin.
- Anonyymi
Se muuten tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin, minäkuvan rakentuminen, huomasin sen vasta nyt, ei sitä pysty psyykkaamaan itseen... tai jotkut voivat ottaa roolin olla jotain ja päteä sen kautta, mutta ei se ole sellaista, että itse kokisi silloinkaan olevansa tarpeeksi hyvä ja riittävä ja ansainnut kaikkea hyvää.
- Anonyymi
Kyllä eläimetkin ovat tärkeitä, niissäkin on oma henkensä
Koirat ovat aivan mahtavia kavereita ja viisaita hyvä koira on parempi ystävä kuin useampi ihminen olisi - Anonyymi
Itsetunto sana on väärä sana,
Sitä kun käytetään, aina halutaan nostaa ylpeyttä, itsensä tuomitseminen on aivan eri asia kuin olla nöyrä.
Ihmistä, erityisesti uskovaa kannattaa lohduttaa, ei yrittämällä saada hänet ylpeäksi - Anonyymi
Niillähän onkin saman verran tekemistä keskenään. Heräisit joskus.
- Anonyymi
? millä on saman verran tekemistä keskenään. Nyt en ymmärtänyt.
- Anonyymi
Se muuten tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin, minäkuvan rakentuminen,
No olen hieman eri mieltä asiasta voin toki olla väärässäkin
Itse näkisin niin että kaikki lähtee sinusta itsestäsi ja se mitä muut ajattelee sillä ei pidä olla juurikaan merkitystä jollet sitten aiheuta heille vahinkoa
Kaikkia ei varmasti voi miellyttää eikä sen pidä olla tarkoituskaan sinut joko hyväksytään tai ei jotkut hyväksyy toiset ei silloin sinä vasta itsesi hukkaat kun yrität olla jokaisen odotusten mukainen ja peilaat itseäsi muihin mahdoton tehtävä.
Ehkäpä sinun pitäisi tutustua itseesi uudestaan vaikka ihan paperin ja kynän kanssa minusta tuntuu että olet vain nyt hetkeksi hukannut itsesi enkä vähättele sitä yhtään mutta nämä ovat kasvun paikkoja joita kaikille tulee aika ajoin hyvä merkki on että olet fiksu ja ajattelet ja tiedostat ja haluat saada taas otteen elämään- Anonyymi
Niinkuin kirjoittaisin paperille kynällä jotain? Miten se tutustuminen itseen niin aloitetaan?
- Anonyymi
Niinkuin kirjoittaisin paperille kynällä jotain? Miten se tutustuminen itseen niin aloitetaan?
No tämä nyt kuulostaa vähän typerältä mutta kun kerran kaksin tässä ollaan niin voin kertoa että minulla on ihan oma tapa ollut käsitellä itseäni aina kun vähän tuntuu et oon hukassa joidenkin asioiden suhteen
koitappa vaikka tällaista
Kirjoita paperille vaikka kolme asiaa sanaa "mitä haluaisit tällä hetkellä
kun oot kirjoittanut ne ota ensimmäinen sana ja kysy itseltäsi miksi haluat sen asian ja kirjoita vastaus sanan perään ja tee tällekkin uudelle sanalle sama kysymys miksi haluat sen niin kolmas sana yleensä alkaa kertoa jo perimmäistä totuutta sinusta ja mitä oikein tahdot.
tee tämä kaikille kolmelle sanalle mitkä alunperin kirjoitit
Tämä nyt sattuu toimimaan itellä aika hyvin ei välttämättä kellään muulla mutta koita jos siltä tuntuu ei kai siinä mitään menetä- Anonyymi
Ok, voisin kokeilla sitä. :) jos osaan vain tehdä sen.
- Anonyymi
koita ny jos huvittaa kummasti se sana tai asia kolmannen miksi kysymyksen jälkeen on saattanut muuttua aivan toiseksi asiaksi mitä siis oikeasti haluat
- Anonyymi
En ehkä osannut tätä juttua, luulen. .. en tiedä.
- Anonyymi
Mutta sinulle yksi juttu... ajattelin, että sinun juttusi ei toimi, en ymmärtänyt siitä oikein mitään... mutta hetken päästä, pieni ihminen sanoi vierelläni, sen sanan minulle ja minun taitaa pitää mennä nukuttamaan sitä pientä ihmistä, on jo myöhäistä hänelle valvoa ja minun naputtaa tätä tietokonetta. ;)
- Anonyymi
Siis ensimmäisen sanan, minkä kirjoitin. Se sana oli siis rakkaus.
- Anonyymi
En ehkä osannut tätä juttua, luulen. .. en tiedä.
No kuule täällä oli ketjukin sellaisesta kuin olikohan se Wayne Dryer jo kuollut kaveri ni jos olet lukija tyyppi ja sulla on aikaa ni kipaset kirjastoon haet tämän kaverin kirjoja luulen että ne kirjat on tehty juuri sinua ja sinun tilannettasi varten helppo lukusia ja hauskoja lievä hengellinen vire pohjalla mutta ei haittaavasti
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3143672Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2682115By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei991449J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851353Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(931338Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611207- 591198
Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361034Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks491028Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65924