Keskustelin tänään Noormarkun päiväkodissa ja Porin terveyskeskuksessa lastentarhan hoitajan ja lastenlääkärin kanssa siitä, että saako lapselle sanoa ei.
Lastenhoitaja lainasi jotain kasvatusteoreetikkoa, Nissinen tai joku, että lapselle pitää antaa pettymyksiä. Vastasin siihen, että se sisältää taustaolettamuksen, että lapsi luulee aina saavansa mitä haluaa, eikähän lapsi aina sitä halua. Pakottavat vahemmat epäonnistuvat näkemään lapsen tavoitteet lapsen näkökulmasta, jota hän yrittää tehdä ja sälyttävät syyn lapsen niskoille. Se on vaarallista.
Lastenlääkärin mielestä lapselle pitää pakottaa hampaiden pesu ennen 22 kuukauden ikää, niin lapsi tottuu siihen. Vastasin siihen, että kyllähän lapsi on kiva, jos isä on kiva. Lapsi hyväksyy ein, jos se selitetään ja lapsi kuuntelee kehittyvällä kielikorvallaan. Lastenlääkäri sanoi, että se on normaalia, jos lapsi saa välillä raivarin ja katsoi merkityksellisesti läsnä ollutta neuvolan terveydenhoitajaa. Sanoin, ettei lapseni saa koskaan raivareita.
Kun lapsen kanssa sovitaan vääristä ja oikeista asioista, niin lapselle kehittyy itsekunnioitus ja luottamus vanhempaa kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että lapsi ajelehtii pahempiin tekoihin tai että lasta hemmotellaan.
Minulla on se tunne, että kaikki asiantuntijat uskovat tähän autoritaariseen malliin ja sillä on varmaan joku yhteys uusliberalistiseen malliin,
Lastenhoitaja lainasi jotain kasvatusteoreetikkoa, Nissinen tai joku, että lapselle pitää antaa pettymyksiä. Vastasin siihen, että se sisältää taustaolettamuksen, että lapsi luulee aina saavansa mitä haluaa, eikähän lapsi aina sitä halua. Pakottavat vahemmat epäonnistuvat näkemään lapsen tavoitteet lapsen näkökulmasta, jota hän yrittää tehdä ja sälyttävät syyn lapsen niskoille. Se on vaarallista.
Lastenlääkärin mielestä lapselle pitää pakottaa hampaiden pesu ennen 22 kuukauden ikää, niin lapsi tottuu siihen. Vastasin siihen, että kyllähän lapsi on kiva, jos isä on kiva. Lapsi hyväksyy ein, jos se selitetään ja lapsi kuuntelee kehittyvällä kielikorvallaan. Lastenlääkäri sanoi, että se on normaalia, jos lapsi saa välillä raivarin ja katsoi merkityksellisesti läsnä ollutta neuvolan terveydenhoitajaa. Sanoin, ettei lapseni saa koskaan raivareita.
Kun lapsen kanssa sovitaan vääristä ja oikeista asioista, niin lapselle kehittyy itsekunnioitus ja luottamus vanhempaa kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että lapsi ajelehtii pahempiin tekoihin tai että lasta hemmotellaan.
Minulla on se tunne, että kaikki asiantuntijat uskovat tähän autoritaariseen malliin ja sillä on varmaan joku yhteys uusliberalistiseen malliin,
Vastaukset 4
Vanhimmat
PIhlavan neuvolassa*
Mikä ammatti on lastentarhan hoitaja?
Porin lastensuojelun sosiaalityöntekijä soitti ja kertoi, että lastenlääkäri oli tehnyt ilmoituksen siitä, että lapsella on omaehtoisuutta ja siksi hampaita ei pestä, eli vanhemmat eivät pysty tekemään hampaidenpesua ja ovat lapsen tahdon vietävänä.
Kerroin, että se oli huonon lastenlääkärin tulkinta. Aloimme pesemään hampaita ja kävimme hammashoitajalla pari kertaa. Sosiaalityöntekijä hyväksyi selityksen, mutta hän kuulosti järkyttävältä. Hän uskoi todella sen diskurssin, että vanhemmat ovat lapsen tahdon alaisia ja hän puhui kiivaalla sävyllä.
Selitin, että en riistä lapseltani asioita ja en ole niin kuin useimmat vanhemmat (lastenlääkäri ja sosiaalityöntekijä), jotka stressaavat siitä, että "ei" ei toimi lapsen kanssa.
Kun lapsen tarvetilan tunnustaa lapselle ja sanoo sen ääneen lapselle, niin lapsi hyväksyy ein. Kun on lapsen kanssa joka tilanteessa, ymmärtää tilanteet ja selittää ein syyt ja mikä muu on nyt tärkeämpää, niin lapsi kuuntelee kehittyvällä kielikorvallaan. Kun lapsen ja vanhemman välillä on luottamus ja lasta rohkaistaan omaehtoisuuteen, niin lapsi saa itseluottamusta ja tekee asioita pyynnöstä. Lapsen kasvatus on monipuolisempaa kuin pelkkä kyllä ja ei.
Minusta on pelottavaa, että tätä asiaa pitää selittää lastenlääkärille ja viranomaisille. Se tarkoittaa, ettei tässä yhteiskunnassa olla terveellisessä ihmissuhteessa vaan psykopaattisesti.
Hampaiden pesun aloittaminen meni niin, että esine suussa oli ikävää ja sitä vastustettiin. Hammasharjaa purtiin. Sanottiin, avaa suu AAAA. Pidettiin käsiä alhaalla ja kiinni patjalla. Kun harjaamista tehtiin uudestaan ja vanhemmat hymyilivät, niin lapsi hymyili itsekin ja antoi harjata.
Ongelmasta ei tehty mitään pakottamista vaan pelkkä esine suussa, jonka hyväksyy heti. Jos vanhemmat ja viranomaiset tuovat omat pakkonsa ja vihaisuutensa siihen, niin lapsi ei tule koskaan hyväksymään esineitä suussaan.
Neuvolassa sävy on eri kuin lastensuojelussa. Siellä asiakas on vain tietämätön, ja uusi asia tiedotetaan. Lastensuojelussa kyse on kyvyttömyydestä ja johtaa todennäköisesti huostaanottoon. Se on lähtöisin sosiaalityöntekijästä, ei lapsesta.