En ole milloinkaan meditoinut siten että istutaan hiljaa huoneessa.
Meditoin siten että lähden kävelylle. Hiihtäminen on oikein hyvä meditointitapa mutta kovin vaikeaa nykyään kun ei ole luntakaan.
Luulin vuosia etten ole meditoinut ikinä ja tunsin jopa vähän pahaa oloa sen vuoksi mutta kun luin Zen-kirjoja niin tajusin että olen meditoinut aina.
Meditoin siten että lähden kävelylle. Hiihtäminen on oikein hyvä meditointitapa mutta kovin vaikeaa nykyään kun ei ole luntakaan.
Luulin vuosia etten ole meditoinut ikinä ja tunsin jopa vähän pahaa oloa sen vuoksi mutta kun luin Zen-kirjoja niin tajusin että olen meditoinut aina.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On hyvä oppia meditoimaan kaikissa tavallisissa asennoissa, myös istuma-asennossa. Kävely- ja muuhun liikemeditaatioon kun tottuu, niin voi vähitellen oppia meditoimaan myös staattisissa asennoissa.
Paikallaan olevalla meditaatiolla, kun päästetään ajatukset ja aikomukset mielestä, tulee keho sellaiseen tilaan, ettei se halua liikkua. Buddhalaisissa munkkiyhteisöissä yleensä vuorotellaan kävelymeditaatiota ja paikallaan olevaa meditaatiota. Buddhalaisuuskin, kaikesta näennäisestä monimutkaisuudestaan riippumatta pyrkii vapautumiseen, mutta menetelmillä ja elämäntavoilla se tehdään paremmin mahdolliseksi. Apukeinoja joista päästetään lopulta irti... Mutta apukeinoja on käytettävä kun ottaa tilanteen huomioon, jos on ylipäänsä tilanteesta tietoinen. Samoin kuin vaikka jos on mennyt puutikku ihon alle, sen voi ottaa toisella tikulla pois. On monia oikoteitä ajatuksettomaan tilaan, ja joskus se tulee spontaanisti, mutta ne ei usein kestä kovin kauaa.
Mikä tahansa tauko mihin tahansa pitkään kestäneeseen mielentilaan tai tehtyyn työhön on virkistävää. Esim. työpäivän aikana jos on keskittynyt 4 tuntia yhteen tehtävään, virkistää jos juttelee jonkun kanssa, tai käy kävelyllä, tai katselee vaikka valokuvia jotka vievät ajatukset työpaikan ulkopuolelle.
Liikunta voi kyllä parantaa viikkoja liikkumattomana olleen oloa jopa 10 kertaisesti ja se selkeyttää mieltä ja antaa energiaa.
Aivan. Luulen että moni on tehnyt meditointia muistuttavia harjoituksia liikkuessaan...ja siis varsinaisesti tajuamatta meditoivansa. Kun on kävellessä tietoinen vaikka jalkojen nousemisesta ja laskemisesta vuoronperään, sehän on yksinkertaista kävelymeditaatiota.
Buddalaiset tekevät sitä tietääkseni ennen istumameditaation aloittamista. Pitkissä rupeamissa he myös vuorottelevat kävelyä ja istumista.
Olen samaa mieltä. Kummasta on terveydelle enemmän hyötyä, a) liikkua ulkosalla reippaasti tunti ja samalla nauttia liikunnan kokemuksesta vai b) istua vaan persuksillaan ja yrittää olla ajattelematta mitään. Vastaus on tietenkin a).
Jos joka päivä käyttää vaikka 15 minuuttia uuden kielen opiskeluun niin muutaman kuukauden päästä kieltä osaa jo hieman puhua. Entä mitä hyötyy jos joka päivä vaan istuu 15 min hiljaa persuksillaan? Ei yhtään mitään.
Istumismeditaatiollekin on tarkoituksensa.
Mitattavia hyötyjä:
https://www.google.com/search?q=benefits of meditation&oq=benefits of meditation
Ja nuohan ovat siis vain mitattavia hyötyjä. Istuvalla meditaatiolla ei saa kaikkia niitä lihas- ja muita elimistön hyötyjä, joita liikunnasta saa, mutta toisaalta liikunnalla ei saa kaikkia niitä hyötyjä, joita meditaatiosta saa. Elimistön hyödyt jäävät tänne kun aika jättää, meditaation hyödyt seuraavat mukana.
Totta. Ei pidä kuitenkaan olettaa, että istumameditaatio on jotain, jonka voi kokonaan unohtaa. Istumameditaatio on buddhalaisessa perinteessä kuitenkin se eniten käytetty harjoitustapa ja sillä on omat vahvuutensa. Syviin jhanoihin sopii mm. paremmin kuin kävely.