Olisin kiinnostunut siitä miten otatte lapset vastaan kun he tulevet perheeseen? Jatkuuko päivä normaalisti vai onko jokin erityinen hetki/vastaanotto "tutustumiskierroksen" lisäksi?
Ja onko kenelläkään tietoa Hausjärven kulukorvausten ja hoitopalkkioiden määrästä ja lapsilisien maksukäytännöstä, maksetaanko sijaisperheelle vai meneekö kuntaan?
Saan kyllä tähän vastauksen ensiviikolla, mutta ihan kiinnostuksesta kyselen ennakkotietoja.
Ja onko kenelläkään tietoa Hausjärven kulukorvausten ja hoitopalkkioiden määrästä ja lapsilisien maksukäytännöstä, maksetaanko sijaisperheelle vai meneekö kuntaan?
Saan kyllä tähän vastauksen ensiviikolla, mutta ihan kiinnostuksesta kyselen ennakkotietoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vastaan näin: Olemme ottaneet heti lapseen kontaktin, niin yleensä kyläilijöidenkin lapsiin, aivan normaalisti. Olemme tarjonneet jotain ekstraa jädeä ja ruokana jotain lasten lempparia.
Olemme näyttäneet lapselle paikkoja (hänen huoneensa tai paikkansa mukaan lukien johon olen hommannut jonkun kivan uuden lelun tai kirjan tms.), leikkineet ja jutelleet heidän kanssaan (lapsen arkuus huomioiden). Yleensä lapset ovat sitten lähteneet leikkimään biolasten kanssa ja olemme kerenneet keskustelemaan sitten aikuisten kesken.
Sitten päivä on jatkunut melko normaalisti, mitä nyt kaikkilla vähän perhosia vatsassa, et miten edetään.
Oli tavattu bioäiti ja oli sovittu lapsen 9 v. tapaaminen heillä kotona. Eräänä Joulun- ja Uuden Vuolen välipäiväniltana soi puhelin. Sos.päivystäjä soitti ja kysyi, että voitteko ottaa kyseessä olevan lapsen nyt heti tänä iltana kahden tunnin sisällä.
Näin lapsi tuli, hänelle täysin vieraaseen perheesee. Pieni vaatepussi täysin käyttökelvottomia vaateita mukanaan.
Oli tietenkin hänelle kerrottu aikaisemmin ja näytetty meidän perheen valokuvat, että hiukan oli hahmottanut ajatuksissaan meidän perheemme näön. Kaikki kuitenki meni hyvin, nukkui yön rauhallisesti ja ei halunnut soittaa äidilleen halusi olla rauhassa.
Mutta tämä lapsi joka meillä vieläkin on hänen tämänketainen sijoitus valmennus kesti reilut puoli vuotta, vaikka ei silloin vielä ollut ketään sijaisperhettä tiedossa.
Kun tulimme kuvioihin mukaan kävimme neuvottelut sos. työntekijöiden, bioäidin- ja lapsen omien sos. tukihenkilöiden kanssa.
Tapasimme ensin bioäidin kun sos. tuli esittelemään meidän perheen ja kodin hänelle.
Sitten me menimme paikkakunnalle jossa lapsi ja äiti olivat tutkittavana esim. bioäidin kyvystä vanhemmaksi, -äiti-lapsi suhteesta sekä valmentavassa terapiassa juuri tulevaa sijoitusta varten. Saimme siellä myös kuulla tutkimusten tuloksista sekä "vieroitushoidosta".
Olimme siellä kaksi päivää ja asuimme hotellissa ja meidän kaikesta ylläpidosta, matkakorvauksista sekä menetetyistä työkorvauksista huolehti sijoittava kunta. Voin mainita että ei rikas kunta mutta ottavat vastuun sijoitetuistalapsista. Olivat kait aikaisemmin maksaneet hyvät oppirahat.
Sitten sos.terapeutti. bioäiti ja lapsi tulivat meille vierailemaan. Lapsi viihtyi heti tulevassa huoneessaan jossa oli silloin vielä hyvin tyhjää, komero, kirjoituspöytä -tuoli.
Leluja vain LEGO laatikko noin 4000 palaa jotka kaikki omien lastemme aarteita. Se kiinnosti lasta ja hän rakensi jos minkälaista vempelettä.
Tämä seurue tuli jo heti aamulla ja olivat koko päivän. Olimme ottaneet virkavapaata töistä ja tämän menetetyntyöajan korvasivat sitten myöhemmin. Ottakaa huomioon että nämä kaikki korvaus sopimukset oli jo valmiiksi paperille kirjoitettuna jonka me sitten hyväksyimme.
He söivät myös meillä, jonka sos. korvasi ylimääräisenä kulukorvauksena sitten myöhemmin. Kävimme myös koulussa tutustumis käynnillä.
Kun kysyttiin lapselta koska haluaa tulla meille niin olisi jäänyt vaikka heti.
Lapsi tuli sitten noin viikon kuluttua bioäidin ja laitokselta olevan terapeutin saattelemana.
Me olimme ehtineet maalata sekä ommella uudet verhot hänen toive väriensä mukaan. Samoin sänky,pussilakan, sängynpeitto lipasto jne.
Koulun lapsi lupasi aloittaa heti huomenna ja niin myös teki.
Kun bioäiti ja terapeutti sitten lähtivät niin sitä näkyä emme unohda koska se oli niin kylmänkalsea halaus ja lapsi käänsi selkänsä niin ei vilkuttanut enään äidin perää vaa se edessä oleva uusi oli tässä ja nyt. Sinä hetkenä aavistimme ongelman vakavuuden ja näin sitä on sitten jatkunut tässä ja nyt.
Se saattaa olla sellainen vaikeasta tilanteesta selviytymis keino että hakee heti uutta, uutta jne.
Meidät oli valmissteltu tehtäväämme mielestämme hyvin, koska saimme lukea ja kuulla koko lapsen taustahistorian. Vaikka paljon lisää olemme saaneet kuulla sitten myöhemmin entisiltä sijaisperheiltä. Siis tässä näkee sen miten tärkeää on välittää tietoa sos. tukihenkilölle joka sitten kirjoittaa niistä raportit. Eihän he voi tietää ja kertoa asioita mitä me tai muut emme heille anna tiedoksi.
Tämä nyt meni sivuu sen alkuperäisen asian mutta eihän sitä ole pakko lukea, vai luitko?
tottakai luin. Koska olen "uusi alalla" niin jokapäivä täytyy täällä käydä lukemassa uudet jutut.