Ikäerosta (pari)suhteessa

Mä olen taas ihastunut itseäni n.10v vanhempaan.. ja itseasiassa olen aina ollut kiinnostunut itseäni vanhemmista...mutta seurustelut vähemmän kokemusta.

Minulla ei ole kokemusta isosta ikäerosta parisuhteessa, mutta minusta tuommoinen on yksilöllistä ja on vaikea määritellä mitään tiettyä rajaa, mutta tosi suuresta ikäerosta voi seurata jotain haasteita esim. mitä voidaan tehdä yhdessä. Kumminkin minä luulen, että muut eroavaisuudet, kuten erot arvomaailmassa ja tavoitteissa, tai yhteensopimattomat luonteet voivat olla isompia ongelmia.

Olen ihastunut tasan 10 vuotta vanhempaan naiseen. Minusta 10 vuotta on suhteellisen pieni ikäero. Mut sit taas toisaalta luulen et se on aika maksimi ikäero mulle. :D Mut eihän niistä tunteista koskaan voi tietää etukäteen.

Itsellä ollut n. 10-15 vuotta vanhempia kumppaneita. Suhteet on toimineet ihan normaalisti. Ikäero ei niissä ole ollut mitenkään tapetilla, tai puheenaiheena, enkä itsekään keksi mitään mikä siinä voisi askarruttaa. Ikä kun ei kerro ihmisestä muuta kuin sen iän, ja sekin muuttuu koko ajan ;) Ihmisten välinen kemia ja rakkaus ei ainakaan omalla kohdallani ole sidoksissa johonkin tiettyyn ikäryhmään.

Olen näitä naisia pitänyt alusta asti ihanina, tietenkin, kun heihin olen ihastunutkin.

Itse en osaa mitään ok rajaa edes vetää ikäeroasiaan. Se on jokaisen oma asia, tai suhteesta kun on kyse niin heidän oma asiansa. Muiden mielipiteitä toki varmasti riittää, mutta niiden mukaan ei kannata omaa elämäänsä elää.

Jokaisella on varmasti omat rajansa kaiken suhteen, ja kun kuuntelee itseään, niin oikealla tiellä ollaan. Jos ikäero häiritsee sinua, niin sitten sitä on liikaa (ja toivottavasti se ei häiritse sen takia että mitähän ihmisetkin tästä ajattelee).

Usein ikää mietitään. Kuten sanottu, voi se tietysti asettaa tiettyjä haasteita suhteessa. Mutta jos jonkun seurassa asiat tuntuvat oikealta ja hyvältä, se on jotain mitä on vaikea löytää. Kuten aiemmin sanottu, jos et itse koe asiaa hankalana, anna mennä. Itse en koe ikäeroa ongelmalliseksi, päinvastoin erilaiset kokemukset antavat myös uutta näkökulmaa suhteessa, molemmille. Loppujenlopuksi suhteen onnellisuus tosiaankin rakentuu aivan muista tekijöistä. Minun mielestäni. Terveisin nuorempi nainen.

Kokemusta on. Olen myös aina tykännyt itseäni vanhemmista naisista. Naimisissa itseäni 17v vanhemman naisen kanssa. Meillä on perhe jossa lapsia (minä synnyttänyt), yhdessä oltu 14v. Kaikki toimii täydellisesti. Ikäeroa ei ole suhteessa huomattu millään sen erikoisemmalla tavalla. Ollaan samanlaisia ihmisinä, meillä on samat arvot, ajatukset sekä elämäntyyli... Ja seksielämä kukoistaa edelleen :D
Nyt kun ikää tullut molemmille lisää niin huomannut esim. eläkekeskustelut:) Hän jää toki huomattavasti aiemmin eläkkeelle kun minä ja meinaa ehkä matkustaa silloin enemmän. Toisaalta sekin on kivaa, annamme toisillemme myös aikaa olla yksin.
Kun löytää sen oikean niin se ei TOD. ole numeroista kiinni!

Olen ollut suhteessa 5-10 v vanhempaan, olen ollut ihastunut 20v vanhempaan ja nyt olen ihastunut lähes 20v nuorempaan, hän tosin ei ole huomannut minua....vielä.

Olen ihastunut 10 vuotta vanhempaan. Edellinen tyttöystäväni oli 3 vuotta vanhempi.

Ehkä tapauskohtaista, mutta yli 10 vuotta on aika paljon ja 20 vuotta tuntuu äkkiseltään jopa mahdottomalta. En tiedä oikeastaan, ei ole kokemusta.

Rajat on auki. Mutta kyllä laissa on laitettu tähänkin suojaikäraja. Ikäerot on tehty ratkottaviksi. Ei ole samanlaisia parisuhteita. Elämä on tehty elettäväksi. Ei toimi kaikille nuorille eikä vanhoille. Eikä siinä minua itseä kiinnostanut elämässä aina todella paljon vanhemmat ihanuudet. Olen kyllä kaikkeni tehnyt saadakseni parisuhteen ja kiinnostuksen osumaan oman ikäisiin ja nuorempiin sekä vähän vähemmällä ikäerolla varustettuun ihanuuteen. Kaikki on niin kaksilollista. Tarvitaan kaksi, jotka on sinut ikäeron kanssa. Kyllä 30 vuoden ikäerolla ollaan saatu suhteita kestämään neljäkin vuotta, siinä taasen muut asiat johtivat eriteille kuin ikä. Sltikin ollaan väleissä ja ikiystäviä. Nuoremmasta tuppaa moni ajattelemaan et etsisi jotain muuta kuin noin vanhaa ja ryppyistä, et jotain onnea tai omaisuutta on metsästämässä, että mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen tms. Vanhemmasta voi tietenkin moni oman ikäinen ystävä päästää niitä mielipiteitään samoiten, että paheksutaan, kuiskitaan ja että on nyt liian nuori.
Siinä on sitä ylimääräistä pientä purtavaa, ei saa liian helpolla päästä suhteessa kuin suhteessa. Vain vahvat ja sitoutuneet parit osaa lutvia yhdessä näissäkin asioissa. Mutta yleensäkään ei pitäisi olla kenenkään toisen asia mitä aikuiset tekevät. Jotkut pitävät salassa asioitaan. Hienointa on aina saada elää avoimesti suhdettaan. Joten jos 10 vuotta se 3650 päivää on sulle liikaa, tai toiselle 7200 päivää ja jollekin toisen 10000 päivää enemmän tai vähemmän suuntiinsa. Ni voi voi. Ei se miten elät päiväsi vaan miten koet eläneesi. Ja asioita täytyy tiedustella. Toiselle se 150 päivääkin taakse tai eteenpäin ajassa on liian paljon. Joskus sitä tietenkin toivoisi syntyneensä uudelleen ja paljon vanhempana. Useat vanhemmat ihmiset eivät kuitenkaan ole sen vertaa eläneitä tai nähneitä kuin itse olen. Joten säälittää sekin ihmisissä. Pinnallisuus.

Olen miettinyt ikäasiaa(kin) jonkinverran, kun olen etsinyt itseäni ja paikkaani. Ihastuin itseäni yli 10 vuotta nuorempaan naiseen ja hänen kanssaan ymmärsin ettei ikä ole millään tavoin merkityksellinen asia. Merkitystä on vain sillä, ollaanko henkisesti samoilla taajuuksilla, löytyykö mitään yhteistä ja tietysti tunnesiteen voimakkuudella. Itseäni vanhemmista naisista ei ole (vielä) kokemusta, mutta en näkisi sitäkään mahdottomana ajatuksena. Uskon, että kun olen avoimin mielin, niin se oikea nainen kyllä tulee vastaan, sitten kun sen aika on. ❤️