Yhden ainoan,
vain yhden ainoan kerran
olen rakastunut silmittömästi,
suunnattomasti...
– aavistamatta,
suunnittelematta.
Silmänräpäyksessä jäin puristukseen,
heittäydyin tunteen vietäväksi...
– antauduin kuin kärpänen lätkän alle...
– vuoden,
kaksi,
paloin soihtuna.
Käperryin kuin tuohiskäppyrä tulessa,
– olin kerällä ympärilläsi.
Olen hehkunut,
– kokenut lämmön,
hellyyden...
– ja sen jälkeen...
Et ainutta haavaa jättänyt minuun.
Et haavaa...
– vain rakkautta,
Olen ehyt...
– muistoja täynnä...
Vanhenen toisten tavoin.
– ja kerran muistini sammuu...
Siksi muistelen sinua usein...
– kun vielä muistan sinut...
Istahdit kerran syliini yössä.
Vapisit,
– oli ilta,
yksinäisyys oli kylmää...
Kylmän yön kourissa,
– kuuran kristallien kimmeltäessä,
tunsin polttavan lämpösi.
– ja kun palelin,
pidin sinua lähelläni,
– lähimpänä itseäni.
Viivyit pitkään sylissäni,
ja kaduille vaelsi kylmä,
tammikuun kuurainen yö.
Istuimme punaisessa pyörätuolissasi.
Olit kahdenkymmenen ja sylissäni.
Palelimme,
mutta lämmitit minua tammikuun yössä.
Taksin viipyessä,
hulmahti nuoren,
– lämpimän kehosi hehku minuun.
Olit lähellä ja lämmin.
Nuorempaa,
ja kuumempaa
minusta ei enää tullut sen jälkeen.
En jälkeen sen kylmän,
– kuuraisen tammikuun yön.
Taksisi viipyi
ja yö hyytyi jääpatsaaksi...
Lämmitimme toisiamme.
– ja herätit minut henkiin
etsiessäsi lämpöä takkini alta.
Löysimme jotain lämmintä,
– kylmänä,
kuuraisena tammikuun yönä,
– taksisi viipyessä...
Kylmän,
kuuraisen tammikuun aamuna
jaoimme aamiaisen,
– leivän ja teen,
juuston ja marmeladin.
Olimme yksi,
Sinä ja minä.
– maailman ihmetellessä meitä.
Tulit lähelle minua.
Yhtä nuori,
– yhtä lämmin,
en ole ollut enää sinun jälkeesi.
Olin nuori ja lämmin...
– ja rakkauden jälkeen.
Elin jokaisen kaipauksen päivän.
Tänään...
sinun jälkeesi...
– elän kahdennetta kymmenettä vuotta...
Kohtaan sinut vieläkin,
– milloin missäkin..
Eilenkin tulit eteeni...
Eikä vieläkään haavaa...
vain lämpöä vuosien takaa,
kauneutta kuvien...
– ja muistona laulu kylmän,
kylmän kaupungin...
vain yhden ainoan kerran
olen rakastunut silmittömästi,
suunnattomasti...
– aavistamatta,
suunnittelematta.
Silmänräpäyksessä jäin puristukseen,
heittäydyin tunteen vietäväksi...
– antauduin kuin kärpänen lätkän alle...
– vuoden,
kaksi,
paloin soihtuna.
Käperryin kuin tuohiskäppyrä tulessa,
– olin kerällä ympärilläsi.
Olen hehkunut,
– kokenut lämmön,
hellyyden...
– ja sen jälkeen...
Et ainutta haavaa jättänyt minuun.
Et haavaa...
– vain rakkautta,
Olen ehyt...
– muistoja täynnä...
Vanhenen toisten tavoin.
– ja kerran muistini sammuu...
Siksi muistelen sinua usein...
– kun vielä muistan sinut...
Istahdit kerran syliini yössä.
Vapisit,
– oli ilta,
yksinäisyys oli kylmää...
Kylmän yön kourissa,
– kuuran kristallien kimmeltäessä,
tunsin polttavan lämpösi.
– ja kun palelin,
pidin sinua lähelläni,
– lähimpänä itseäni.
Viivyit pitkään sylissäni,
ja kaduille vaelsi kylmä,
tammikuun kuurainen yö.
Istuimme punaisessa pyörätuolissasi.
Olit kahdenkymmenen ja sylissäni.
Palelimme,
mutta lämmitit minua tammikuun yössä.
Taksin viipyessä,
hulmahti nuoren,
– lämpimän kehosi hehku minuun.
Olit lähellä ja lämmin.
Nuorempaa,
ja kuumempaa
minusta ei enää tullut sen jälkeen.
En jälkeen sen kylmän,
– kuuraisen tammikuun yön.
Taksisi viipyi
ja yö hyytyi jääpatsaaksi...
Lämmitimme toisiamme.
– ja herätit minut henkiin
etsiessäsi lämpöä takkini alta.
Löysimme jotain lämmintä,
– kylmänä,
kuuraisena tammikuun yönä,
– taksisi viipyessä...
Kylmän,
kuuraisen tammikuun aamuna
jaoimme aamiaisen,
– leivän ja teen,
juuston ja marmeladin.
Olimme yksi,
Sinä ja minä.
– maailman ihmetellessä meitä.
Tulit lähelle minua.
Yhtä nuori,
– yhtä lämmin,
en ole ollut enää sinun jälkeesi.
Olin nuori ja lämmin...
– ja rakkauden jälkeen.
Elin jokaisen kaipauksen päivän.
Tänään...
sinun jälkeesi...
– elän kahdennetta kymmenettä vuotta...
Kohtaan sinut vieläkin,
– milloin missäkin..
Eilenkin tulit eteeni...
Eikä vieläkään haavaa...
vain lämpöä vuosien takaa,
kauneutta kuvien...
– ja muistona laulu kylmän,
kylmän kaupungin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielettömän kaunis! :)
Ja joku luuli itseään kielivammaiseksi. Millä tätä muka parantelisi?
Kunpa tietäisitte kuinka usein sanani ovat hakemisen takana.
Kävelen illan aikana kodissani kilometrin verran etsiessäni eksyneitä sanoja...
Onneksi kukaan ei koskaan esitä kysymystä; " -kauanko tuon kirjoittamiseen meni?
Osa syntyy hetkessä, muutamat odottavat pitkään valmistumistaan...
Kiitos että kävitte lukemassa, - ja kiitos että kerroitte mitä riveistäni piditte.
- juuri nyt olen vain onnellinen...
Mr B