kun vuosikymmeniä kestänyt, nyt ahdistamaan alkanut ystävyyssuhde pitää katkaista? Tapaamiset eivät enää toimi ja niistä on tullut vain jotenkin niin väkinäisiä. Jää jotenkin outo olo.
Miten toimia,
Anonyymi
51101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Haluatko ettäUnohdetaan toisemme?
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Sut tahtoisinSinä senkin kusimutteri menit ja katkaisit kaiken yhteyden minuun. Tajuan nyt, että meidän roolit vaihtuivat ja sinä projektoit omia pelkojasi minuun. Anna minun välittää sinusta, älä työnnä mua pois. En oo vaatinut sul…
- Pussaisitko mihinKohtaan?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ei kai ystävyyssuhde mikään pakkosuhde ole. Alat vain harventamaan yhteydenpitoa esimerkiksi kiireisiisi vedoten. Miksi luulet että sinun ystävyytesi olisi hänelle jotenkin korvaamaton? Kyllähän niitä ystävyyssuhteista tulee ja menee ja ne yleensä hiipuvat itsekseenkin. Jos hänkin kokee vaikka samoin mutta pohtii myös jollain suoli24:n palstalla että miten kehtaisi katkaista :D.
Hän pitää yhteyttä minuun ja tottakai yritän vältellä tapaamisia erilaisilla verukkeilla, mutta hän vain jaksaa. Korvaamaton? Tottatosiaan!
No anna ajan kulua. Tietämättä syytä haluusi katkaista vuosikymmeniä kestänyt ystävyyssuhde ei kai voi muuta kommentoida. Jos hän luulee että sinä et pärjää ilman hänen ystävyyttään tai on jopa huolissaan sinusta?
Ei ole kokemusta asiasta, mutta arvelisin,
että molemmat voivat tuntea samoin.
Kun yhteydenpito tuntuu enää "velvollisuuden" hoitamiselta
puolin ja toisin,
voinette vapauttaa toisenne siitä velvollisuudesta
jättäen ottamatta yhteyttä.
Sinä voit aloittaa, jomman kumman on kehdattava.
Tottakai olen häneenpäin niinkuin en olisikaan, että unohtaisi. Olen yrittänyt jotenkin suoraankin sanoa, että eihän meidä tarvitse tavata ja kohta taas huomaan istuvani hänen kanssaan kahvilla ja taas ihmettele, miksi suostuin.
Vuosikymmeniä hän on ollut se aktiivinen osapuoli ja juuri, kun luulen, että on unohtanut, niin taas puhelin soi ja soi uudestaan, jos en heti vastaa.
Vaihda nyt helkutti se puhelinnumerosi ja tee siitä salainen. Tuskin se ämmä oven taakse tulee. Ihmisillä outo tapa kantaa riippoja mukanaan, oli se puoliso, sukulainen tai tuttu. Niistä pääsee eroon halutessaan.
Mistä päättelit että hän on "ämmä"? Ota elämästi haltuusi ja kieltäydy kahvikutsusta jos se noin vaikeaa on.
puska läyskäthän tääl mesoo ja valittaa. harvoin mies.
Joo mut onkos tän aloittajan ei-ei-toivottu ystävä ämmä?
En nyt yhden soittelijan takia mitään numeroita vaihda!
Ystävyys ei ole mitään pakkopullaa. Minulla on vuosikymmenten saatossa ystäviä tullut ja mennyt, liekö kaikki niin ystäviä olleetkaan, enemmän ehkä tuttavia. Jos ystävyys ahdistaa, lienee parasta antaa sen pikkuhiljaa hiipua, älä ota itse yhteyttä, eiköhän ystäväsi ennenpitkää hoksaa ettet välitä pitää yhteyttä.
Minä olen katkaissut yhden ystävyyden. Jouduin kiusaamisen kohteeksi.
Ensin tuin heikon itsetunnon omaavaa, kuuntelin ja rohkaisin. Eikös, mitä ystävästä tuli energiasyöppö.
Toisen yritin katkaista. Mutta eikös tämä vain roiku. No. Olen ns. välilöissä. Muutoin ei kiinnosta. Ihan höpöhöpöä koko juttu.
Eihän sitä todellakaan mitään ilkeytt halua oikeasti harjoittaa, mutta jo puhelinnumeron näkeminen alkoi ahdistaa. Lopulta ajattelin, että eihän tämä ole enää tervettä.
Beng
Harventaisin. Tai keskustelinsin, että, miksi roikkua tai puhua puhki, mikä hiertää.
Ei kyse mistään korvaamattomuudesta ole. Kukin voi kysyä, kelle on korvaamaton?
Ei pidä itseens ylentää.
Itse olen katkaissut kaksi ystävyyssuhdetta niin etten ole vastannut viesteihin, kun olisi pitänyt sopia tapaamisesta. En vaan enää jaksanut niitä samoja juttuja sukulaisista ja muista.
Kerroit että olet koettanut sanoa ettei tarvitse tavata. Minä sanoisin selvemmin. En kyllä ymmärrä miksi tavata jos ei halua. Eikö hänellä ole ketään muita. Poteeko jotain läheis/ystävä-riippuvuutta juuri sinua kohtaan. Vai pitääkö sinua niin yksinäisenä että luulee tekevänsä hyvän teon kun vetää perässään sinua "edes" kahvilaan.
Ala kieltäytyä tapaamisista. Ja kun puhelu tulee niin muutaman sananvaihdon jälkeen sano että anteeksi nyt, mutta minulla ei ole nyt aikaa. Kiitos kuitenkin että otit yhteyttä mutta minulla on nyt muuta menoa... Jos vaan jatkaa niin ala kysellä eikö soittajalla ole muita ihmisiä joita tapailla, sinulla kun olisi muuta. Vähän tiukkana pitää varmasti olla jos toinen ei muuten hoksaa.
On se varmasti hankalaa. Olen itse ollut joskus tilanteessa, jossa pikkuhiljaa tajusin että toinen ei ole enää yhtä kiinnostunut kuin minä. Sanoin silloin suoraan että en halua 'roikkua' enää. Huh kun helpotti, ainakin minua. Kuin riippa olisi pudonnut omista valjaista, vaikka en ollut asiaa itsekään aiemmin tajunnut.
Painut vittuun vaan ja sillä hyvä. Mitä tuosta valittamaan.
Ei sinne takaisin kukaan pääse, eikä haluakaan.
Siivoa suusi!
Kohta ne taas istuu abc eellä pahviset kahvimukit toppatakkien edessä ja teeskentelevät ystävyyttä. Kaksi heikkoa raukkaa, ei pääse eroon toisistaan.
Ehei, kun Stockan tai Fasun kahviloissa ompelijan ompelemassa yksilöllisessä takissa keramiikkakuppi ja joku pikkusuolainen edessä ja juttelemassa niitä näitä ja miettimässä, mitä ruokaa ostais Stockalta tai hallista. Kaksi heikkoa raukkaa, jotka pääsevät eroon toisistaan, kun koteihinsa menevät ruokaa laittamaan.
Kontakti voi olla kohteliaisuuden varassa.
Ei kohteliaisuudessa mitään pahaa ole. Päinvastoin.
Siitä vain tulee silkkinen hirttosilmukka esittäjälle.
Tosin ystävyydessä eivät omenat vaihdu. Voi saada banaanin.
Beng
Ei Hikiällä ole Stockkei, on vaan kyöstikakkosia eli Tokmannei.
Ei munka kyläs ole Stockaa ei kyll eres porotokkaa. Tokmanniin määki välil menen.
Beng
Sano suoraan.
Jotenkin ihmii mukamas "hienotunteisuus", jos jotain ei jaksa, sanoo suoraan, sen pitäis olla sitten siinä. Tottakai sanat pitää miettiä, että entisestä ystävästä ei tule uutta vihamiestä. Kuitenkin helpoin tapa välttää kiusallisia tapaamisia. Suomi pieni maa, entisiin "ystäviin" nyt törmää kuitenkin helposti muutenkin.
Itellä ollut muutama sitkee tyyppi, joille sanonut isoonkin ääneen, että painuvat vittuun, Ottaneet tottakai nokkiinsa, mutta onpahan itellä rauhallisempaa. Pakollinen kanssakäyminen ehkä virallisempaa, mutta eipä siinä mitään. Joku alkoi tosin sitten vihamieheksi ja se onkin sitten ongelma, mutta ainakin hommeli on selkeetä, ilman teatteria.
=DW=
En juuri välitä ylläpitää ystävyys-suhteita. Ne velvoittavat, On ollut elämässä tarpeeksi velvollisuuksia, nyt tykkään olla vapaa.
Yksi on suuttunut kun en vastaa puheluihin, muuten ei vihamiehiä ole tullut.
Tiedän ihmisiä joille on kauhistus olla yksin edes yhtä päivää. Minulle ei viikkokaan tunnu missään.
En kai ole ollut kovin tärkeä tai korvaamaton kenellekään koska saan nykyisin olla rauhassa. Kaveri käy lomillaan ja viikonloppuisin, siinä tulee sosiaalisuutta sen verran minkä kestän.
Jälkikasvuun on lämpimät suhteet, ovat rakkaita.
Minulla oli (on vielä) todella pitkä kaveruus yhteen pariskuntaan, viimeiset kymmenen vuotta aktiivisemmin. Viime kesänä otin etäisyyttä ja pistin jäähylle, alkoi tökkimään, tuli eräitä eriäväisyyksiä ja miespuolinen joi melko ahkeraan. Senkin vuoksi yhteiset suunnitelmat katkeili.
Viime kesästä en vastannut puheluihin enää.
Ennen joulua näin kun "kaveri" taas soitti. Tuli joku etiäinen että siihen on pakko vastata. Ajattelin saahan puhelun suljettuna jos on tylsää asiaa.
Kaveri kertoi saaneensa jonkun kohtauksen ja joutuneensa tutkimuksiin. Siellä paljastui pitkälle edennyt parantumaton syöpä jolle ei voi tehdä enää yhtään mitään.
Niiltä jaloiltani läksin heille kylään ja aloin käydä vähintään kerran viikossa. Ja kaikki oli kuin ennenkin.
Olemme tunteneet yli 50 vuotta mutta välillä meni parikin kymmentä vuotta ettemme kuulleet pihaustakaan.
Viime viikolla mies oli joutunut osastolle kun ei pärjää enää kotona, jalat jalat ei kanna enää. Päässäkin heittää.
Nyt siellä on sukulaisvieraita viikonlopun. Täytynee käydä huomenna. Eihän tuonne ole kuin muutama sata metriä.
Hienoa, että käänsit takin oikein.
Minullakin on tuon pituinen ystävyys.
Harvakseltaan tavataan, mutta puhellaan puhelimessa.
Nyt oikea koipi on rajoittanut tapaamisia, mutta kenties kuukauden päästä.
Tylsää siirrellä, mutta en osaa mielistellä, koska tiedän, että reissusta tulisi raskas.
Jos miellyttäisin, itsehän kärsisin.
Joo. Rehellisyys molempiin suuntiin on hyvä.
Ja joku kirjoitti tavallaan viitaten tutkimaan itseään. Se erilaisuus pitäisi osata pitää mielessä. Tuolla ylemmä koin myös, ettei minulla ollut mitään annettavaa.
Paise puhkesi.
Beng
Kaveri menehtyi tänä aamupäivällä.
Tuli syyllinen olo. Olen innokas moneen menoon ja soitan jollekin menokaverille, lähteekö hän mukaan. Ovatkohan lähteneet armosta. Onko joku niin heikko tai kiltti. Ovat kieltäytyneetkin, minä sen kummemmin syytä kysymättä tokaisen ok, ja soitan jollekin toiselle.
Olin tosi iloinen kun yksi soitti muutama ilta sitten elokuvakaveriksi, tukka putkella menoksi. Kyllä on vaikea uskoa että joku lähtee armosta, itse en lähtisi. Tosin lähden moneen, mutta päällkkäisyykissä on pakko kieltäytyä. Ja on joitakin menoja jonne en halua, esim. shoppailu on typerää.
Nop, jos tapaamiset on tyyliin 3 - 4 kertaa vuodessa. Kai ne kestää vaikka pullaa pureskellen ja vaitiollen.
Tapaamisista tullut väkinäisiä ?? Hei, ei pidä vaatia toiselta ihmiseltä täydellisyyttä. Oletko itse ollenkaan yrittänyt piristää tapaamisten tunnelmaa ? -Ymmärrän kyllä, että jos toinen osapuoli ryyppää, niin tietenkään silloin et jaksa tapaamisia.
Yksinkertaista. Pitää vaan kertoa, ettei enää halua tavata. Että tämä ei toimi. Rehellisesti.
Juuri noin. Rehellisesti.
Et kertonut, ottaako hän yhteyttä kerran viikossa vai kerran kuukaudessa vai harvemmin?
Vuosikymmenten aikana yhteydenotot ovat vaihdelleet, välillä viikottain ja välillä kuukausittain. Pitempien välien aikana olen ajatellut jo unohtaneen, mutta sieltä taas putkahtaa.
Jos jättäisit vastaamatta muutamaan soittoon ?
On kyllä tosi vaikea tilanne. Minulla ei ystäviä ole ollut liiaksi asti,
mutta oli yksi "ystävä" joka tasaisin välein soitteli ja jota oli "pakko" tavata,
vaikka joiltakin tapaamisilta onnistuin luikertelemaan itseni ulos.
Tunsin itseni syylliseksi ja huonoksi ihmiseksi, jos kieltäydyin.
Tällä kyseisellä henkilöllä ei ollut itsellä koskaan mitään sanottavaa,
ei mitään puhuttavaa, hän vaan hoki: "No mitä?" "Kerro!"
"No mitäs muuta" "Nonii, mitä sitten?".
Se oli sellaista "ilmoja pitelee" tapaamista,
että tuskaisena mietin, miten saan tämän piinan loppumaan.
Kerran kerroin tälle henkilölle tarkemmin selittämättä, että nyt tulee pitkä jakso elämässäni, etten ehdi ketään tapailla. Sain yllättäen olla melkein vuoden rauhassa.
Sen jälkeen "kohtalo" pelasti minut, työpaikkani siirtyi 300 kilometrin päähän.
Höh. Jos soittaa vain kerran kuukaudessa tai vielä harvemmin, niin eihän se mitenkään rasittavaa ole. On ihan NORMAALIA, että ihmiset joskus soittelevat. Vai pitäisikö mielestäsi kaikkien ihmisten muuttua täysin välinpitämättömiksi erakoiksi?
Tämä ei ole ihan aloittajan aiheesta, mutta voitasko naiset laitta keksimiskilpailu? Vastine miehistä nimitykselle "puska läyskä". Se on typerä ja sivistymätön ilmaisu, mutta koetetaan samaa. Hih, iloa mietiskelyyn!
Minun ehdotukseni: Sylky-sälli
Eikö järki auta tekemään omaa aloitusta ?
nm. XXX
Ei tarvitse paljon miettiä: Törttö-Billy.
Beng
Kun joskus joku juttu menee pieleen, ei nyt täysin mutta hieman epäonnistuu, käytän itsestäni nimitystä "taas tämä tökkö turakainen tumpeloi". Korvaa kirosanoja vaikka niitäkin kuuluu sanavarastooni.
Tuösta tuttavan yhteydenpidosta, pakkoko on vastata puheluun?
Itselläni oli tiuhaan yhteyttä pitävä lapsuudenystävä. Joskus ehkä hyötyäkin haki aika ronskisti. Sitten yht äkkiä lopetti yhteydenpidon mukamas sairautensa vuoksi.
En soittele enkä yritä vierailla, joskus lähetän sähköpostin kuukausien välein. Jos se on häirintää niin olkoon.
Jotkut ihmiset ovat ylpeitä. Jos elämässä on vastoinkäymisiä, sitä hävetään. Olen epäillyt tällaista. Olkoon mitä hyvänsä ja olkoon rauhassa.
Minulta hävisi kolme ”ystävää” ilmeisesti kateudesta, kun oman asunnon ostin. Noin vaan, yhtäkkiä yllättäin samaanaikaan. Kyllä oli outo ja tyhjä tunne. Just, kun ajattelin, kuinka kiva sitten kahvitella ensimmäisessä omassa kodissa ystävien kanssa. Eipä heistä kuulunut enää mitään.
Eli tarkkaan katsoen he olivat pintaystäviä, ei ystäviä. Uskottelivat itselleen, että olet ylpistynyt porvari joka osti asunnon. Niin ne mielenlaadut muuttuu ihmeellisistä syistä.
No jos hän soittaa sulle vain n. kerran kuukaudessa, niin eipä hän ainakaan ole mitenkään riippuvainen sinusta !
Jos soittaa niin harvoin, niin se viittaa siihen, että hän soittaa pelkästä velvollisuudentunnosta !
Niin, välillä. Välillä viikottain ja välillä jopa päivittäin.
Höh. Ajattele, että kun on aviopareja, jotka ovat olleet naimisissa jo monta vuosikymmentä, niin he joutuvat olemaan yhdessä, vaikka kuinka olisi vaivautunut olo. No, ovathan monet eronneet.
Minulla on pari kaveria/ystävää soitellaan muutaman vuoden välein.
Eräs soitti yhtenä pyhänä viime kesänä pari kertaa, höpöteltiin yht. 3 tuntia. Oli jo korvanlehti kuumana ja käsi kipeän jäykkänä.
Miehet vähemmän soittelee, ja jutut; ilmoja ihmetellen ja politiikan tekoa . Arka aihe joillekin.
Niin ja ne vaivat tietennii ikäreillä.
Jos ystävyys kestänyt vuosikymmeniä, miksi pitäisi lopettaa kuin seinään... ??
Ystävyys/kaveruus ei lopu koskaan. Ne vain haalistuu ja muuttaa muotoaan, kunnes lakkaavat tyystin aikanaan. Jotkut kestää jopa hautajaisiin saakka; arkulla viimeiset heipat.