Elin monta vuotta Sairaan mustasukkasen sekakäyttäjän kanssa.
eroon en hänestä päässyt kuin lopulta muuttamalla puis toiselle paikkakunnalle.Ei siis auttaneet perinteiset ulos potkasut ja sanat suhde on loppu! ei ei siitä hän vaan riehaantu.
Eräänä kertana kun olin henkisesti ja fyysisesti jo loppu ja hän taas sätti ja hakkas mut tajuttomax, tullessani tajuihini hän nipisteli mua sisä reidestä ja taputteli naamaan(kova kouraisesti) ja kyseli" kuolit sä? " ja jatkoi" hyvä jos kuolit päästiimpä sustaki eroon".
Pelkäsin niin etten uskaltanu kunnolla hengittää, mielessä oli vaan isällään olevat lapset kuin heidän käy jos toi nyt mut tappaa?.
Ex lopetti kun rupesi pahoin voimaan ja meni vessaa oksolle. siitä nousin ja hain kaikista isoimman keittiö veitsen ja ajattelin tappaa ex:n hänen tullessa vessasta olin jo lyömässä häntä kun hän sai oven väliin ja puukko upposi kahvaa myöden oveen. siinä sitten hetki vaihdettiin mielipiteitä oven läpi ja ex pelkäs henkensä edestä. hetken mietittyäni keräilin tavaroitani(vahtien ovea ja tarvitteassa potkasin siihen) ja tarpeeliset tavarat( rahapussi, auton avaimet, takki, kengät) saatuani ryntäsin ulos. Tähän loppui yhteis elomme, ikinä ei enää samankaton alla asuttu tuon tapahtuman jälkeen. Tosin sain seuraamuksia nimittäin en olu ihan ajo kunnossa ja pian mut poliisi pysäyttikin(ex oli ilmiantanu) naama verissä vietiin verikokeeseen( puhalsin 0.9) omalle työpaikalleni aika nolo juttu.
Muita seuraamuksia on ollu jo useamman vuoden kestäny rosis kierre, sielä ollaan milloin mistäkin syystä jonka ex on hoksannu keksiä. Kertaakaan mua ei ole tuomittu.
Yleensä oikeuden käynnin kulku on tämä, ex on humalassa sönköttämässä(ilman asianajajaa) kuinka minä olen tehnyt sitä ja tätä. Minun asianajajallani on aina joka syytteeseen antaa näyttö ettei väitetty syyte pidä paikkansa.
Kysymys olikin olisiko ollut parempi toimia silloin vuosia sitten toisin ja ottaa henki pois tollattelta hullulta? ois tainnu mennä vaikka hätävarjelun liiotteluna tai itse puolustuksena.Eipä nytkää taas tarttis rosikseen mennä jostain keksitystä jutusta.
eroon en hänestä päässyt kuin lopulta muuttamalla puis toiselle paikkakunnalle.Ei siis auttaneet perinteiset ulos potkasut ja sanat suhde on loppu! ei ei siitä hän vaan riehaantu.
Eräänä kertana kun olin henkisesti ja fyysisesti jo loppu ja hän taas sätti ja hakkas mut tajuttomax, tullessani tajuihini hän nipisteli mua sisä reidestä ja taputteli naamaan(kova kouraisesti) ja kyseli" kuolit sä? " ja jatkoi" hyvä jos kuolit päästiimpä sustaki eroon".
Pelkäsin niin etten uskaltanu kunnolla hengittää, mielessä oli vaan isällään olevat lapset kuin heidän käy jos toi nyt mut tappaa?.
Ex lopetti kun rupesi pahoin voimaan ja meni vessaa oksolle. siitä nousin ja hain kaikista isoimman keittiö veitsen ja ajattelin tappaa ex:n hänen tullessa vessasta olin jo lyömässä häntä kun hän sai oven väliin ja puukko upposi kahvaa myöden oveen. siinä sitten hetki vaihdettiin mielipiteitä oven läpi ja ex pelkäs henkensä edestä. hetken mietittyäni keräilin tavaroitani(vahtien ovea ja tarvitteassa potkasin siihen) ja tarpeeliset tavarat( rahapussi, auton avaimet, takki, kengät) saatuani ryntäsin ulos. Tähän loppui yhteis elomme, ikinä ei enää samankaton alla asuttu tuon tapahtuman jälkeen. Tosin sain seuraamuksia nimittäin en olu ihan ajo kunnossa ja pian mut poliisi pysäyttikin(ex oli ilmiantanu) naama verissä vietiin verikokeeseen( puhalsin 0.9) omalle työpaikalleni aika nolo juttu.
Muita seuraamuksia on ollu jo useamman vuoden kestäny rosis kierre, sielä ollaan milloin mistäkin syystä jonka ex on hoksannu keksiä. Kertaakaan mua ei ole tuomittu.
Yleensä oikeuden käynnin kulku on tämä, ex on humalassa sönköttämässä(ilman asianajajaa) kuinka minä olen tehnyt sitä ja tätä. Minun asianajajallani on aina joka syytteeseen antaa näyttö ettei väitetty syyte pidä paikkansa.
Kysymys olikin olisiko ollut parempi toimia silloin vuosia sitten toisin ja ottaa henki pois tollattelta hullulta? ois tainnu mennä vaikka hätävarjelun liiotteluna tai itse puolustuksena.Eipä nytkää taas tarttis rosikseen mennä jostain keksitystä jutusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on ollut vähän samansuuntainen juttu menneisyydessä, ex oli todellinen hirviö ja henki meinas lähtä monta kertaa. Kerran kun se nukku, ajattelin että tapan sen siihen sänkyyn, mutta en uskaltanut kun pelkäsin että jos se vielä veitsi rinnassakin käy muhun kiinni. No, onneks pääsin vuosien taistelun jälkeen siitä irti vaikkakin menneisyyden haamut kummittelee mielessä varmaan hautaan asti. Eiköhän syyttäjäkin pian huomaa näytön puutteessa pistää stopin tohon oikeusruljalnssiin. Ja ainahan sinä (kai) voit vaatia oikeutta itsellesi perättömistä lausumista ja syytteistä, mutta se taas tietää loputonta oikeuskäsittelykierrettä varmaankin. Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä "joka hevoselle löytyy kouluttaja", vielä se on iso eessä sunkin exälläsi. Pidä nokka pystyssä sisko!! Tsemppiä!!
Olen usein ihmetellyt mikä pitää naiset väkivaltaisessa suhteessa? Pelkoko? Jos väkivalta on toistuvaa, tai toinen ei kunnioita toista niin kannattaisi heti erota. Lisäksi on vaikea uskoa että asiattomat kantelut menisivät oikeuteen asti, varsinkin jos exä on usein valehdellut.
Aina ei tiedä ennen kuin ensimmäinen kerta mottasee. Allekirjoittaneen ex oli ihan mukava ja tavallinen mies. Ei ryypännyt, mutta nautti joskus alkoholia siinä missä muutkin. Ruuan kanssa, illanistujaisissa ja silleen. Ei ollut mikään tulinenkaan, mitä joskus sanaharkassa innostui huutamaan. Mutta niin huudettiin puolin ja toisin. Ja sitten sovittiin.
Mitä lie sitten kerran tapahtunut, oli saunan jälkeen juonut vähän reilua enemmän ja aika huppelissa ja alkoi jostain jankuttaa. Riita siitä tuli. Mutta sillä erolla että nyt ylitettiin joku piste ja löi. Hämmästyneenä huusin että ans olla viimene kerta tms ja sitten se löi uudestaan että pidä turpas kii. Ei sellaista kielenkäyttöäkään ollut koskaan. Löin takaisin (hyvä idea?) ja sitten vietiin. Repimällä makkariin ja muutama motti perään, potkaisi vielä lopuksi. Häipyi.
Olin kaiketi jonkinlaisessa hysteerisessäshokissa jonkin aikaa, aika kauankin. Kun tokenin, oli hiljaista. Hiivin olohuoneeseen, mies oli sammunut nojatuoliin. Vaikka en olisi koskaan uskonut näin käyvän, enkä oikeastaan uskonut että hakkaaminen sillä kerralla jatkuisi niin siivosin naaman ja menin sisarelleni. Seuraavana päivänä lääkäriin, sen verran pahat ruhjeet.
Kotona odotti selvinnyt mies pyyteli anteeksi. Minä en enää häneen luottanut vaan ilmoitin että haluan erota. "Vai niin, siinä tapauksessa teen elämästäsi helvetin".
En vielä tänä päivänäkään tiedä mikä häneen tuli, mutta piti lupauksensa ja erosta tuli helvetti, kuten elosta sen jälkeen. Häirintää, kiristystä, vittuilua, perusteetomia rikosilmoituksia muutama... jotain aivan mitä ei koskaan voisi kuvitellakaan.
Sitä vaan, että aina ei tarvitse sietää jatkuvaa hakkaamista kun mies (tai miksei nainenkin) sekoaa. On kai noita tarinoita hakkaamisesta parantuneistakin miehistä. Minä en jäänyt ottamaan selvää, mutta eipä hetikättelyssä lähtökään auttanut.