On eräs nainen kehen tutustuin viime vuonna. Hän on kaunis ja viehättävä ja haluaisin hänet lähelleni. Hän on flirtannut kanssani ja koen että hän on ilmaissut (hienovaraisesti) olevansa kiinnostunut minusta. En kuitenkaan saa aikaiseksi aloitetta, en tiedä mikä minua oikeasti vaivaa. Sydän huutaa häntä, mutta jokin päässäni estää minua tekemästä aloitetta, ja olen epäillyt itseäni aika reippaasti (mikä/kuka olen kun olen niin h-tin saamaton aloitteen suhteen). Onko kenelläkään mitään vastaavaa kokemusta?
Itseni kyseenalaistaminen
Anonyymi
39<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Elät kerran tee aloite
Kuulostaa kyllä tutulta. Mitä ihastuneempi olen sitä vaikeampaa se on.
Nyt kun kerran sydämesi huutaa häntä niin et voi olla toimimatta.
Päätä etukäteen miten lähestyt häntä, viestillä, kasvotusten tai mikä nyt onkaan tilanteessanne luontevinta ja sinulle helpointa. Mieti etukäteen mitä sanot tai kirjoitat hänelle. Sen jälkeen päätät ajankohdan ja vaikka robottimaisesti toimit, kunhan saat sen tehtyä. Painat lähetä nappia, tai avaat suusi kun näet hänet, välittämättä miten korvissa suhisee ja se tuntuisi sillä hetkellä maailman pelottavimmalta asialta.
Helpottaa heti kun olet suoriutunut siitä.
Aloite on parempi tehdä kasvokkain kuin viestillä. Viestiin on helppo vastata mitä vain tai asia jää jotenkin auki tmv.
Olen samaa mieltä, ei mitään lähestymistä sähköisesti, Viestin/sähköpostin voi sivuuttaa niin helposti ja jää helposti aika epähenkilökohtaiseksi. On parempi ehdottaa esim kahvitteffejä (tai jotain muuta) kasvotusten, plus se että ”livenä” lähestyminen antaa mahdollisuuden nähdä mahdollisen reaktion itse. Jos viestittelee esim älylaitteen kautta tästä jää paitsi
Samaa mieltä, livenä ehdottomasti.
Ei itseään kannata kyseenalaistaa jos kovin ihastuneena ei saa tehtyä aloitetta. Kovin luonnollinen ilmiö.
Joo sama täällä, en ikinä uskalla tehdä aloitetta vaikka mikä olisi. Odotan että toinen tekee ja koitan vihjailla epämääräisesti kun en uskalla ja osaa sitäkään kunnolla... Jotenkin menee lukkoon tai jotain.
Tee aloite, tule kertomaan miten kävi! Me kannustetaan täällä sua. Syteen tai saveen.
Mä olen se joka ihastunut musiikinopettajaan. Olen viestittänyt ristiriitaisesti, koska pelottaa. Jännite on tuntunut niin suurelta ja samalla on omat epävarmuudet noussut pintaa, en ole kelvannut itselleni ( liian pullea ym)
Ehkä hän tekee aloitteen, jos on jo ilmaissut kiinnostuksensa. Voitko jollakin tavalla antaa ymmärtää, että odotat häneltä aloitetta?
Öö, eiks nyt sit ois selkeintä että hän vaan nyt tekee sen aloitteen, sen sijaan että alkaa vihjailemaan että odottaa aloitetta 😂😆
Samaa mieltä, se upee nainenhan voi livetä hänen käsistään jos nyt alkaa odottelemaa. 😅
Käsitin ettei ap uskalla tehdä aloitetta.
No sitten se saattaa livetäkin käsistä. Vihjailut nyt on maailman turhin lähestymistapa.
Jos menee ulkonäön perusteella, hänen ei varmaan ole vaikeaa saada huomiota eikä varmaan myöskään vaikeaa löytää seuraa. Siinäkin syy minkä takia epäröin avautua hänelle.
Ei noita kannata liikaa miettiä, tee joku kevyempi aloite äläkä heti mene avautumaan, moni kuvittelee että heti pitää avautua täysillä. Ehdota vaikka jotain ihan ohimennen.
Kiitos :)
Ole hyvä:)) Mihin päin menee?
Jos molemmat ovat saamattomia tai arkoja, aloite jää helposti tekemättä. Itsellänikin on tästä nuoruuden ajalta kokemus, vaikka en olekaan saamattomimmasta päästä. Kannustan kaikkia tekemään aloitteita huolimatta siitä ettei se ole aina helppoa. Pohdi mikä on pahinta mitä aloitteestasi voi seurata, jolloin huomaat ettei mitään maata mullistavaa voi tapahtua.
Niinpä.
Älä turhaan arvostele itseäsi! Ehkä et ole vielä varma tunteistasi tai ihastuksesi kohteessa on jotakin mikä saa epäröimään ja varuilleen eli tunteet ja järki vetää eri suuntiin. Ihan tervettä olla varovainen, kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää, kokemusta on.....
Pakko kysyä missä päin?:)
Pääkaupunkiseudulla.
Harmi:(
Missä päin vaikutst itse?
Tampereen seudulla, mietin uskaltaisiko mennä yksin Talvikin tansseihin.. jännittää ehkä liikaa.
Oletko käynyt aikaisemmin? Olen käynyt yksin vastaavanlaisissa tapahtumissa täälläpäin, mitta on ollut vähän tylsä mennä yksin. Kaikki vaikutti pyörivän omissa porukoissaan, ei oikein hivittanut mennä sekaan.
En ole käynyt missään:(
Viesti meni väärään paikkaan.
Ihan normihommaa, aloitteen teko jännittää aina. Sun kuvauksesta päätellen teillä on molemminpuolista, tossa tapauksessa kannattaa pakottaa itsensä tekemään jotain, ei se odottelulla parane.
No sehän on yksi syy miksi arkailen - en tiedä jos hän vaan testailee minua. En halua mennä ansaan.
Ok tajusin väärin, testaajien kanssa ei kannata alkaa mihinkään. Etsi joku joka on vakavissaan.
Turha sitä ansaa on liikaa pelätä. Harvemmin kai kukaan oikeasti sellaista virittelee. Tietenkin voi olla tilanteita missä toinen säikähtääkin jos toinenkin osoittaa kiinnostusta selkeästi, ja asiaa pitää miettiä ns vakavasti mutta en sitäkään liikaa pelkäisi.
Voitko ehdottaa jotain kahden näkemistä, leffaan, teatteriin, museoon että näet miten hän reagoi ja tilannetta kuullostellen lähestyä häntä. Näin et varsinaisesti siihen ansaankaan astuisi jos sellainen sattuisi olemaan.
Hmm.. olen ilmaissut itseäni epäselvästi. On mahdollista että hän on kiinnostunut, mutta on myös mahdollista että hän vaan testailee minua.
Eikö sun kannattaisi unohtaa koko juttu, jos heti alussa menee noin vaikeaksi ja tulee mieleen liuta negatiivista, ansoja ja testejä. Löytyy ihan naisia jotka toimii ja käyttäytyy normaalisti. Noin vaikeat on selkeesti vähemmistönä.
Mitä testaa? En ole ikinä kuullut kenenkään testailevan ketään ihan huvikseen. Toki sellaista testausta voi olla, että voisitko sinä olla kiinnostustunut jos hän on sinuun ihastunut.
En mäkään ole ikinä kuullut kenenkään testailevan ketään ihan huvikseen. Kyllä siinä yleensä on oma kiinnostus mukana :) Voi myös oikeasti tutustua ihmiseen, käyttää siihen aikaa. Ja silloin kun on jotain hyvää tulossa, niin asiat voivat jopa mennä omalla painollaan. Ja on olemassa hyvä tapa tarkistaa mitä on meneillään :) Halatessa tuntee yleensä keskinäisen tunnelman.
Niin, tuommoiset tilanteet voivat olla monimutkaisia. Minä en ole ikinä epäillyt itseäni, mutta jos semmoista tapahtuisi, niin varmaan minä miettisin, mikä siihen voisi olla syynä.
Tuttu tilanne täälläkin, liiankin tuttu.... en ole toistaiseksi saanut aikaan yhtään aloitetta, tuskin saankaan koskaan...
Jaksamista näissä jännittävissä tilanteissa! Kannattaa olla lempeä itselle ja sille toiselle. Eikä luovuteta, ennen kuin tilanne on selvinnyt.
Rohkeutta voi ja pitää kerätä, se on kokemukseni. Silloin kun on tarpeeksi hyvät tunteet itsellä, alan kerätä rohkeutta juttelemiseen, jne. Koskaan ei voi tietää miten käy. Mutta kaveruuskin on hieno juttu... Moni asia on sellainen, ettei sitä voi toisesta arvata, esim. onko ujoutta, reippautta, tunteellisuutta, tai sitä, että onko ajankohta sopiva uuteen tuttavuuteen.