vapaa
Kuulin äänen sen.
Ja havahduin.
Se ei voinut olla kaukana.
Varmasti kukkulan takana.
Juoksin kukkulan laelle.
Näin.
Seseisoi matkan päässä
jalat täristen.
Se oli varmasti juossut
kauan ja kovaa.
Taakseen katsomatta.
Juossut pakoon tuskaa.
Se huomasi minut ja
astui epäillen askeleen taaksepäin.
Seisahduin.
Ja olin hiljaa.
Taskussani ei ollu edes leipää
jolla houkutella.
Se seisoi huohottaen hämärässä.
Kuukin pilkisti pilven takaa.
Sen kyljet olivat hiestä märät.
Ja sen silmät pelosta suuret.
Mutta sen korvat kuuntelivat ääntäni.
Kaulansa ympärille oli kiristynyt
köysi. Pää oli rispaantunut.
Veri oli värjänny köyden punaiseksi.
Lähestyin vitä hitaasti.
Kuin pumpulilla kävellen.
Yhä se korskui epäluuloisesti.
Ihan vieressä ojensin
hiljaa käteni
ja silitin varoen sen veristä
kaulaa.
Sen silmissä kiilsi kyyneleet.
Löysäsin köyttä sen kaulassa
ja näin kuinka koskeminen
sattui.
Varoen pujotin köyden sen pään
ylitse.
Ajattelin houkutella sen
kotiini ja itselleni ottaa.
Varmasti pitäisin siitä huolta.
Itselleni todistelin.
Rakastinhan sitä nyt jo
vaikken tuntenutkaan.
Mutta se kääntyi pois.
Lisäsi käynni raviksi
ja lopulta laukkasi metsään.
Kuunvalossa näin vielä vilauksen
sen veren värjäämästä
mustasta harjasta.
Yhä uudelleen ja uudelleen
palaan kukkulalle.
Vähintään joka toinen kuukausi
näen tuon saman unen.
Ensimmäisen kerran näin sen
25 vuotta sitten.
Mitä uni merkitsee.
Saanko koskaan tietää.
Joka päivä näen elävästi tuon
hevosen mielessäni,
mutta saanko koskaan
tavata sitä oikeasti,
saanko koskaa tietää
onko se nyt vapaa?
Saanko koskaan antaa
sille kaiken rakkauden.
Kuulin äänen sen.
Ja havahduin.
Se ei voinut olla kaukana.
Varmasti kukkulan takana.
Juoksin kukkulan laelle.
Näin.
Seseisoi matkan päässä
jalat täristen.
Se oli varmasti juossut
kauan ja kovaa.
Taakseen katsomatta.
Juossut pakoon tuskaa.
Se huomasi minut ja
astui epäillen askeleen taaksepäin.
Seisahduin.
Ja olin hiljaa.
Taskussani ei ollu edes leipää
jolla houkutella.
Se seisoi huohottaen hämärässä.
Kuukin pilkisti pilven takaa.
Sen kyljet olivat hiestä märät.
Ja sen silmät pelosta suuret.
Mutta sen korvat kuuntelivat ääntäni.
Kaulansa ympärille oli kiristynyt
köysi. Pää oli rispaantunut.
Veri oli värjänny köyden punaiseksi.
Lähestyin vitä hitaasti.
Kuin pumpulilla kävellen.
Yhä se korskui epäluuloisesti.
Ihan vieressä ojensin
hiljaa käteni
ja silitin varoen sen veristä
kaulaa.
Sen silmissä kiilsi kyyneleet.
Löysäsin köyttä sen kaulassa
ja näin kuinka koskeminen
sattui.
Varoen pujotin köyden sen pään
ylitse.
Ajattelin houkutella sen
kotiini ja itselleni ottaa.
Varmasti pitäisin siitä huolta.
Itselleni todistelin.
Rakastinhan sitä nyt jo
vaikken tuntenutkaan.
Mutta se kääntyi pois.
Lisäsi käynni raviksi
ja lopulta laukkasi metsään.
Kuunvalossa näin vielä vilauksen
sen veren värjäämästä
mustasta harjasta.
Yhä uudelleen ja uudelleen
palaan kukkulalle.
Vähintään joka toinen kuukausi
näen tuon saman unen.
Ensimmäisen kerran näin sen
25 vuotta sitten.
Mitä uni merkitsee.
Saanko koskaan tietää.
Joka päivä näen elävästi tuon
hevosen mielessäni,
mutta saanko koskaan
tavata sitä oikeasti,
saanko koskaa tietää
onko se nyt vapaa?
Saanko koskaan antaa
sille kaiken rakkauden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.