Ja me oltiin kylän kingit.
Uusilla ei ollut asiaa leikkeihin
ellei meiltä ensin tullut lupaa.
Eikä se ollenkaan ollu meidän vika
että sinustakin tuli kiusattu.
Etkö muista kuinka itse istuit
muuttokuorman päällä
ja huusit meille maalaisille,
että me tullaankin kaupungista
ja mun täti on anita hirvonen.
Ei me täällä maalla siedetty
tollaisia valheita.
Täällä kaikki lelut oli kaikkien
ja puheet oli tosia kuin vesi.
Siksi jouduit siihen jamaan
mihin jouduitkin.
Pimeän hetkellä leikittiin pimeäpiiloa.
Kaikilla oli taskarit
ja värilevyillä säädettiin
halusko punaasta vai vihreää valoa.
Hyviksillä oli vihreä valo ja
pahiksilla punainen.
Juostiin metsässä villiintyneiden
omenapuiden välissä ja valotettiin.
Sinutkin pyydettiin mukaan leikkiin.
Annettiin lamppu käteen ja vietiin metsään.
Ei se oikeasti ollut kovin kaukana tiestä.
Lapsena vain tuntui siltä.
Käskettiin seisät suuren kuusen alla
vahtimassa näkyykö toisia.
Ja valottaa heti kun näkee.
Ja vähin äänin häippästiin kotiin nukkumaan.
Ja aamulla koulussa et puhunut sanaakaan.
Ja me väitettiin ettei me muka tahallaan
sinua unohdettu sinne metsään.
Vaikka kaikki tiesi totuuden.
Ja yhä uudelleen väitit
anita hirvosen olevan tätisi ja
paula koivuniemen serkkusi.
Ja meillä pihisi päässä
kun meitä sapetti valehtelusi.
Ja yhä uudelleen tulit mukaan
leikkiin pimeän hetkellä ja yhä uudelleen
me sinut metsään jätettiin.
Pimeän hetki oli täynnä jännitystä
täynnä hyttysiä ja katkeruutta
ja inhoa valehtelevaa minääsi vastaan.
Pyydän anteeksi aiheuttamaamme tuskaa.
Elämä on julmaa valehtelijoille.
Ainakin pimeän hetkenä.
Uusilla ei ollut asiaa leikkeihin
ellei meiltä ensin tullut lupaa.
Eikä se ollenkaan ollu meidän vika
että sinustakin tuli kiusattu.
Etkö muista kuinka itse istuit
muuttokuorman päällä
ja huusit meille maalaisille,
että me tullaankin kaupungista
ja mun täti on anita hirvonen.
Ei me täällä maalla siedetty
tollaisia valheita.
Täällä kaikki lelut oli kaikkien
ja puheet oli tosia kuin vesi.
Siksi jouduit siihen jamaan
mihin jouduitkin.
Pimeän hetkellä leikittiin pimeäpiiloa.
Kaikilla oli taskarit
ja värilevyillä säädettiin
halusko punaasta vai vihreää valoa.
Hyviksillä oli vihreä valo ja
pahiksilla punainen.
Juostiin metsässä villiintyneiden
omenapuiden välissä ja valotettiin.
Sinutkin pyydettiin mukaan leikkiin.
Annettiin lamppu käteen ja vietiin metsään.
Ei se oikeasti ollut kovin kaukana tiestä.
Lapsena vain tuntui siltä.
Käskettiin seisät suuren kuusen alla
vahtimassa näkyykö toisia.
Ja valottaa heti kun näkee.
Ja vähin äänin häippästiin kotiin nukkumaan.
Ja aamulla koulussa et puhunut sanaakaan.
Ja me väitettiin ettei me muka tahallaan
sinua unohdettu sinne metsään.
Vaikka kaikki tiesi totuuden.
Ja yhä uudelleen väitit
anita hirvosen olevan tätisi ja
paula koivuniemen serkkusi.
Ja meillä pihisi päässä
kun meitä sapetti valehtelusi.
Ja yhä uudelleen tulit mukaan
leikkiin pimeän hetkellä ja yhä uudelleen
me sinut metsään jätettiin.
Pimeän hetki oli täynnä jännitystä
täynnä hyttysiä ja katkeruutta
ja inhoa valehtelevaa minääsi vastaan.
Pyydän anteeksi aiheuttamaamme tuskaa.
Elämä on julmaa valehtelijoille.
Ainakin pimeän hetkenä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.