Ja niin minä rakastin näyttelemistä.
Ja niin minä sainkin olla koulun näytelmissä
päähenkilö.
Muut eivät siitä piitanneet.
Ja niin minä avasin sanisen arkkuni
ja kun väliin laittelin omiani
niin opettaja hihitti kuiskaajan paikalla
harmaan paksun sarkaverhon takana.
Ja yleisö ei huomannut mitään.
Mutta aina ennen näytelmää piti näyttämölle
saada lavasteet. Koulun lavasteet oli vintillä.
Ja sinne ei voinut mennä.
Mutta oli pakko jos halusi lavasteita.
Sinne johti puiset tikkaat jotka piti
vetää narulla alas. Ja kerran kun joku oli
vetänyt tikkaat niin vintiltä oli tipahtanut
jonkun pää. Verinen pää.
Ja vintille oli joku opettaja joskus hirttänyt itsensä. Ja kun oppilaat oli menny hakemaan
joulunäytelmään täytettyjä lampaita niin lampaiden harmaa villa oli ollut verestä punainen ja hirtetty opettaja oli roikkunut niiden yläpuolella.
Ja kaikki tiesivät, että tarina oli tosi.
Eikä siinä iässä tiedetty että hirtetystä
ei vuoda verta tai siltä ei irtoa pää.
Se oli kuitenkin tosi.
Niin tosi, että kukaan ei lopulta halunnut enää
näyttellä. Kukaan ei viitannut kun kysyttiin kuka minkäkin osan haluaa. Kukaan ei koska ei kukaan halunnut mennä vintille. Se vuosi oli jotenkin kamala. Kaikki kiersivät vintinluukun kaukaa.
Koskaan ei tiedä jos se itsestään aukeaisi.
Sen jälkeen koulussa ei ole kukaan halunnut näytellä.
Ystäväni lapset ovat samassa koulussa.
Vaikka on kulunut vuosikymmeniä.
Hirtetty on kuulemma vieläkin siellä
vintillä, mutta luojan kiitos,
lavasteet on siirretty kellariin.
Ja niin minä sainkin olla koulun näytelmissä
päähenkilö.
Muut eivät siitä piitanneet.
Ja niin minä avasin sanisen arkkuni
ja kun väliin laittelin omiani
niin opettaja hihitti kuiskaajan paikalla
harmaan paksun sarkaverhon takana.
Ja yleisö ei huomannut mitään.
Mutta aina ennen näytelmää piti näyttämölle
saada lavasteet. Koulun lavasteet oli vintillä.
Ja sinne ei voinut mennä.
Mutta oli pakko jos halusi lavasteita.
Sinne johti puiset tikkaat jotka piti
vetää narulla alas. Ja kerran kun joku oli
vetänyt tikkaat niin vintiltä oli tipahtanut
jonkun pää. Verinen pää.
Ja vintille oli joku opettaja joskus hirttänyt itsensä. Ja kun oppilaat oli menny hakemaan
joulunäytelmään täytettyjä lampaita niin lampaiden harmaa villa oli ollut verestä punainen ja hirtetty opettaja oli roikkunut niiden yläpuolella.
Ja kaikki tiesivät, että tarina oli tosi.
Eikä siinä iässä tiedetty että hirtetystä
ei vuoda verta tai siltä ei irtoa pää.
Se oli kuitenkin tosi.
Niin tosi, että kukaan ei lopulta halunnut enää
näyttellä. Kukaan ei viitannut kun kysyttiin kuka minkäkin osan haluaa. Kukaan ei koska ei kukaan halunnut mennä vintille. Se vuosi oli jotenkin kamala. Kaikki kiersivät vintinluukun kaukaa.
Koskaan ei tiedä jos se itsestään aukeaisi.
Sen jälkeen koulussa ei ole kukaan halunnut näytellä.
Ystäväni lapset ovat samassa koulussa.
Vaikka on kulunut vuosikymmeniä.
Hirtetty on kuulemma vieläkin siellä
vintillä, mutta luojan kiitos,
lavasteet on siirretty kellariin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Loppu oli onnellinen. ;)