Minua sanotaan kauniiksi, on aina sanottu ja tullaan aina sanomaankin. Tiedän sen, koska olen kaunis. En siis mitenkään kehuskele, sillä en minä voi sille mitään olen syntynyt kauniina ja kuolen kauniina. Minusta on hassu kuunnella mitä minun elämässäni on tapahtunut. En muista jokaista lausetta jonka olen sanonut, se on minusta hassua. Enkä ymmärrä vieläkään kaikkea, siis kaikkea. En osaa kertoa elämästäni juuri mitään. En ainakaan jos kerron sen minä muodossa...
Nuori tyttö makasi sängyllään silmät kiinni ja kuunteli ajatuksiaan. Ajatukset olivat ensimäistä kertaa tytön elämässä sekaisin. Ajatukset olivat kamalia, tyttö oli kuullut jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt kuulla. Tyttö ei muistanut koskaan itkeneen, vaikka kyllähän jokainen viisitoista vuotias tyttö on joskus itkenyt. Mutta juuri nyt tytön poskelle vierähti kyynel. Tyttö pyyhki kyyneleen noeasti pois kuultuaan, että oveen koputettiin. Tyttö nousi istumaan ja huusi, että saa tulla.
-Amanda! Hyvää syntymäpäivää kulta! Tytön vanhemmat sanoivat ja syöksyivät halaamaan tytärtään. Amanda hymyili niin aidon näköisesti, etti vanhemmat tajunneet mitään. Mutta kun vanhemmat lähtivät Amanda lysähti takaisin sänkyyn. Seuraavana päivänä olisi taas koulua ja pitäisi kestää ja olla näyttämättä tunteita.
Amanda meni kouluun pirteänä, omana itsenään. Hän ei kertonut salaisuuttaan kenellekkään, ei edes vanhemmilleen.
-Amanda! Tule tunti alkaa! Cynthia huusi parhaalle ystävälleen. Amanda juoksi ystävänsä kanssa tunnille. Amanda ja Cynthia eivät vaivautuneet opiskelemaan tunnilla, kokeessahan voisi kuitenkin luntata. Tytöt kampasivat hiuksiaan ja kohensivat meikkiään tunnin aikana.
-Hei Amanda... et haluaisi tulla meille tänään? Eräs ylempi luokkalainen poika kysäisi ja iski silmää. Amanda hymyili, kaikki pojat halusivat häntä. Varmaan jokainen koulun poika runkatessaan näki vain Amandan kasvot. Amandaa hymyilytti ajatus, mutta tyttö ei halunnut seurustella pojan kanssa joka tykkäsi hänestä vain kauneuden takia. Amanda kaipasi muuta, hän kaipasi rakkautta. Amanda tiesi, että rakautta olisi vaikea löytää, mutta hän sen löytäisi...
Kommentoikaa!
Oliko hyvä vai huono?
Nuori tyttö makasi sängyllään silmät kiinni ja kuunteli ajatuksiaan. Ajatukset olivat ensimäistä kertaa tytön elämässä sekaisin. Ajatukset olivat kamalia, tyttö oli kuullut jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt kuulla. Tyttö ei muistanut koskaan itkeneen, vaikka kyllähän jokainen viisitoista vuotias tyttö on joskus itkenyt. Mutta juuri nyt tytön poskelle vierähti kyynel. Tyttö pyyhki kyyneleen noeasti pois kuultuaan, että oveen koputettiin. Tyttö nousi istumaan ja huusi, että saa tulla.
-Amanda! Hyvää syntymäpäivää kulta! Tytön vanhemmat sanoivat ja syöksyivät halaamaan tytärtään. Amanda hymyili niin aidon näköisesti, etti vanhemmat tajunneet mitään. Mutta kun vanhemmat lähtivät Amanda lysähti takaisin sänkyyn. Seuraavana päivänä olisi taas koulua ja pitäisi kestää ja olla näyttämättä tunteita.
Amanda meni kouluun pirteänä, omana itsenään. Hän ei kertonut salaisuuttaan kenellekkään, ei edes vanhemmilleen.
-Amanda! Tule tunti alkaa! Cynthia huusi parhaalle ystävälleen. Amanda juoksi ystävänsä kanssa tunnille. Amanda ja Cynthia eivät vaivautuneet opiskelemaan tunnilla, kokeessahan voisi kuitenkin luntata. Tytöt kampasivat hiuksiaan ja kohensivat meikkiään tunnin aikana.
-Hei Amanda... et haluaisi tulla meille tänään? Eräs ylempi luokkalainen poika kysäisi ja iski silmää. Amanda hymyili, kaikki pojat halusivat häntä. Varmaan jokainen koulun poika runkatessaan näki vain Amandan kasvot. Amandaa hymyilytti ajatus, mutta tyttö ei halunnut seurustella pojan kanssa joka tykkäsi hänestä vain kauneuden takia. Amanda kaipasi muuta, hän kaipasi rakkautta. Amanda tiesi, että rakautta olisi vaikea löytää, mutta hän sen löytäisi...
Kommentoikaa!
Oliko hyvä vai huono?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi on ihan hyvä, mua jäi mietityttämään mitä se tyttö kuuli. :) ois kiva saada tietää, kirjota lisää siitä tulee hyvä! onnee matkaan. siinä oli kyllä myös kohtia jotka ei olleet niin hyvä, esim toi koulu juttu. mutta hyvä siitä tulee!
Ei kannata puuhun yrittää, jos ei saa alaoksista kiinni.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä tulee 2-
p.s Taisit saada pohjat, saavutus sekin
... että liikaa hosumista. Hieman lisää asiaa, niin eiköhän se siitä. Yksi kirjoitusvirhe pisti silmään, mutta tapoihini ei kuulu etsiä niitä. Lopetus oli hyvä. Ei ongelmaa siltä osin.
Aloituksen olisit voinut kirjoittaa heti suosista Hän-muodossa, ettei tarvitsisi käyttää lausetta:
En ainakaan jos kerron sen minä muodossa...
Teksti vähän lysähti tuossa kohtaa.
Passeli ja niin edelleen.
Jatkoa tai muuta tekstiä odottaen
Shiyo Chiji
Toi on oikeesti tosi hyvä, mä en ikinä osais kirjottaa noin hyvää. ehkä sen takia en mitään kirjoitakkaan. kirjota pliis lisää! haluun titää mitä siinä tapahtuu!
Kuule, kuvittelenko mä vaan, vai katosiko sun tarinastasi punainen lanka jossain kohtaa? Siinä muuttui keskivaiheilla tyyli herkästä pikku novellista kepoiseen teiniromaaniin... Anyway, sorry, mutta mä en oikein tykännyt tästä. Ei se kuiva ollut, liian tusinakamaa vain. Mene kirjastoon nuortenromaani hyllyn luo, ja siellä 234 tämän tyyppistä kirjaa.
Sitä paitsi sä pilasit viimeisenkin kunnioituksen tätä tekstiä kohtaan tossa lopussa sanavalinnalla "runkata". On katso ihan jees kirjoittaa äijämäisiä juttuja Bukowski tyyliin, ja on ihan jees kirjoittaa herkkiä pikku romaaneita - mutta niitä EI pidä sotkea keskenään!!
En kai mä nyt ollut liian ankara? Jos olin, älä ota nokkiisi - se oli vain yksi mielipide. Mun neuvo: päätä minkä tyyppisen tekstin haluat kirjoittaa ja pidä sitten alusta viimeiseen pisteeseen asti kiinni päätöksestäsi, että homma pysyy kasassa.