Olen korjannut pari laitetta (kotiteatterivahvistin ja autonosa), joissa juotospisteessä oli juotoksen ympäri ulottuva murtuma. Tällaista murtumaa on vaikea havaita paljaalla silmällä, mutta se aiheuttaa ajoittaisia katkoksia laitteen toiminnassa.
Murtuma pitää käytännössä paikallistaa vianhaulla ja sitten kolvilla lisätä murtuneeseen juotospisteeseen tinaa. Ongelma on siinä, että vikaa voi olla vaikea saada ilmestymään vianhakuhetkellä. Itse juotoksen korjaaminen on sitten nopea ja helppo toimenpide.
Yleensä tällaiset murtumat esiintyvät isojen komponenttien juotospisteissä, varsinkin jos niihin kohdistuu rasitusta.
Johtuuko tällaiset viat lyijyttömästä tinasta (korjatut juotokset ovat alun perin vuosilta 2000 ja 2004)? Aika himmeiltä ne näyttivät. Korjasin lyijytinalla.
Murtuma pitää käytännössä paikallistaa vianhaulla ja sitten kolvilla lisätä murtuneeseen juotospisteeseen tinaa. Ongelma on siinä, että vikaa voi olla vaikea saada ilmestymään vianhakuhetkellä. Itse juotoksen korjaaminen on sitten nopea ja helppo toimenpide.
Yleensä tällaiset murtumat esiintyvät isojen komponenttien juotospisteissä, varsinkin jos niihin kohdistuu rasitusta.
Johtuuko tällaiset viat lyijyttömästä tinasta (korjatut juotokset ovat alun perin vuosilta 2000 ja 2004)? Aika himmeiltä ne näyttivät. Korjasin lyijytinalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä näitä on ollut aina, ei johdu lyijyttömästä tinasta. Nämä olivat useimmiten
vanhojen kuvaputkitelevisioiden suurimpia vian aiheuttajia. Löytäminen oli
tosiaan joskus haastavaa, kokemus ja stereomikroskooppi ja aluksi ihan vain
luuppi auttoivat asiassa.
Kyllä linssilamppu on välttämätön noissa touhuissa. Niitä saa nykyään led-toimisina eivätkä ole pahan kalliitakaan. Vielä tarkemmissa esim. smd- hommissa tarvitaan jo mikroskooppia.
Mitä kuvaputkitelkkujen juotosvirheisiin tulee niin esim. Salora Scancolorin juovapäätteessä oli jotain ferriittirunkoisia muuntajia, joiden juotokset irtoilivat, kun käynnistettäessä ferriitti nytkähti ja kiskoi juotokset irti. Tuollaisissa kohdissa pitäisikin käyttää läpimenoniittejä muuntajanpiikkien rei'issä ja ferriitit kiinnittää kunnolla.
Lämpötilan vaihtelu tekee tätä.
Joskus on ollut helpointa sulattaa juottimella kaikki kuumenevien ja isojen komponenttien juotokset ja katsoa alkaisiko laite toimia tällä tavoin. Vika ei paikannu mutta tulee korjattua ja samalla säästyy vian etsimiseen kuluvaa aikaa.
lyijytinalla sitä ei kannata korjata. noiden sekoituksista tulee todella epävakaita juotoksia ja nokiahan labrassa näitä testasi, niin sekajuotoksen sulamispiste oli 70 asteen paikkeilla, eli aika käyttökelvottomia.
Mutta lyijytinaahan juotoksiin joudutaan lisäämään, jos esim. aikoo irroittaa läpikuparoidusta piirilevystä komponentteja. Muuten ei tule mitään eikä se lyijytön tina edes sula. En usko tuollaiseen 70 :een asteeseen. Onko jotain dokumenttia?
Täysin urbaanilegendaa!
Sekajuotoksessa lyijyllisen ja lyijyttömän tinan välillä muodostuu mekaanisesti heikompaa materiaalia. Sekä lyijyllinen että lyijytön juotostina on suunniteltu eutektiseksi seokseksi eli se sulaa ja jähmettyy yhtenäisenä massana.
Jos sekoittaa lyijyllistä ja lyijytöntä tinaa lakkaa seos olemasta eutektistä. Tuolloin sen eri osaset sulavat ja jähmettyvät eri lämpötiloissa eli juotteessa voi osa seoksesta erkaloitua koostumukseltaan erilaisiksi matalamman sulamispisteen kastelemiksi kiteiksi. Juotteella ei ole enää selkeää jähmettymispistettä. Valmiissa juotoksessa on sekaisin kemiallisesti ja lämpölaajenemiseltaan erilaisia alueita eli se on herkempi sekä lämpötilan vaihteluille että korroosiolle.
Mikään tina - lyijypohjaisen ja normaalin lyijyttömän tinan seos ei todellakaan sula 70 asteen lämpötilassa eli se on urbaanilegendaa. Tinan ja lyijyn seoksista matalin sulamispiste on 60/40 seoksella eli vanhalla kunnon eutektisellä juotostinalla. Jos mukaan otetaan hopeaa niin 62.5Sn36.1Pb1.4Ag sulaa 179 asteessa eutektisesti.
https://www.hpl.hp.com/hpjournal/96aug/aug96a10.pdf (matalan lämpötilan juotteita)
Sotkemalla seokseen mukaan paljon galliumia, indiumia, vismuttia tai kadmiumia päästään mataliin sulamislämpötiloihin. Esimerkkinä Woodin metalli. Lyijytön SAC seos (Sn Ag Cu sisältää kuparia ja hopeaa, jolla ei saa lyijyn kanssa sulamislämpötilaa kovin alas.
Digiboksin rf-osaan antennia pitkin valunut vesi aiheuttaa ihan saman tilanteen. Tina pisteitä pitää lämmittää ja hiukan liikuttaa jotta oksidikerros rikkoutuu välissä. Kannattaa laittaa väliboksi tai hiukan kuoria kaapelin ulkosyrjää, jotta vesi ei pääse valumaan kaapelin rikkoutuessa muutamien vuosikymmenten käytön jälkeen. Vesijälkiä ei yleensä näy vaan se on vesihöyryn aiheuttamaa pääosin.
Muistuupa nuoruudestani aikoinaan -70 luvulla kun oli "putkitelkkareita" kun kuva hävisi, jolloin kutsuttiin korjaaja kotiin. Kaveri tiesi missä vika oli kun kuva ei tullut.
Laittoi kolvin lämpenemään ja kun tina suli kolviin niin tökkäsi kolvin sinne jonkun putken kannalle ja jäähdyttyä putki paikalleen ja vola kuva tuli telkkuun.
Ilmeisesti joku perusvika Salorassa. Ei nähnyt itse tinattavaa liitintä vaan ihan vaan sohotti kolvia sokkona sinne jonkun häkkyrän sisään.